sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Feng shui, konmari, pystyviikkaus ja villapaidat.

Oon kesän aikana raivannut kotia turhasta tavarasta. Se on ihan kamalaa hommaa.

Turhan roinan hankkiminen kirpputoreilta on ollut mun suuri pahe. Enkä ole tajunnut miten paljon sillä on ollu vaikutusta kaikkeen! Olen täyttänyt kotini pikkuhiljaa tavarasta, jota on kiva katsella, mutta ei kuitenkaan niin kiva käyttää. 

Kaapit on täynnä jos jonkinlaista halpaa vaatelöytöä, jotka kaikki on olleet toki ihania, mutta kuitenkin kompromisseja siihen mitä oikeasti haluaisin. Mutta kun halvalla sai niin pitihän se ostaa, näköjään! Mussa on kai luolaihmismäinen metsästys-keräilygeeni liian vahvana, ja kirppislöytöjen etsiminen on siksikin koukuttavaa puuhaa. 

Kesällä vein hirmuisen kasan vaate- ym kirpparilöytöroinaa kierrätykseen. Ja kas, olo raikastui! Sekaista on asunnossa vieläkin, mutta raivausprojekti on saatu alkuun, ja se tuntuu olossa heti positiivisesti.

Ja kirjoitan tästä tänne, koska tunnen että tavarakaaos vaikuttaa myös talouselämään muutaman mutkan kautta. Kaiken stressin, hien ja häpeän lisäksi tavarapaljous aiheuttaa käyttökelpoisten tavaroiden häviämistä, joka aiheuttaa uusien tarpeetonta ostamista.




Mä haluan asua kodissa missä en joudu kahlaamaan rojukasojen läpi etsien päällepantavaa. Ja missä en hukkaa käyttökelpoista kamaa tavarapaljouteen. Mä haluan elämääni hallintaa, haluan että mulla on hyviä täsmävaatteita kaapissa eikä hitonmoista arpomista kun mikään ei sovi. 

Ostohuuman hävittyä ne heräteostokset on ainakin jossain määrin huteja. Haluan hyvän arkivaatekaapin ja pari spessua erikoisvaatetta. Haluan niin täydelliset kestävät vaatteet jotta mun ikuinen etsintä muka-parempien löytämiseksi vihdoin loppuu. Tämä jos mikä säästää rahaa, aikaa, hermoja ja siivoukseen kuluvaa aikaa.

Olen nyt vihdoin sisäistänyt sen, että jos hankin uutta, mulla täytyisi olla sille jokin säilytyspaikka. 

Heitin puolivillaisia paskaostoksia menemään, ja annoin sillä tavoin isomman huomion kaapeista löytyville hyville vaatteille. Kaappien ovet menee jo lähes kiinni, ja tiedän että mulla on esim hyvät farkut, mekko, työvaatteita ja oikeastaan kaikkea mitä tarvitsen. 

Toimivan vaatekaapin hankkimiseksi mun ei siis tarvitse mennä kaupoille, vaan mun pitää raivata turhaa vaatehuttua pois jotta saan ne kultakimpaleet esille! Voi luoja miten tää turhauttaa mua, että oon ihan ite hamstrannu itteni niin umpisolmuun, etten löydä niinsanoakseni metsää puilta.


Jos hankkisin esimerkiksi uuden villapaidan, mun olisi heitettävä jokin nykyisistä villapaidoista pois, jos haluaisin että kaapin ovet mahtuu yhä kiinni. Ja en halua luopua nykyisistä neuleista, koska tiedän että ne on oikeasti hyviä! 

Plus nykyiset neuleet on huomattavasti kalliimpia kuin kirppulöydöt, joten niiden roudaaminen fidan laatikkoon kirpaisisi oikeasti paljon. Kassikaupalla parin euron kirppulöytöjen vieminen ei kirpaissut yhtään, päin vastoin!

Muutama viikko sitten näin superhienoja merinovillaneuleita esittävän mainoksen instagramissa. Klikkasin sen kummemmin miettimättä. 

MUTTA! Osasin ajatella mun kaapissa roikkuvia neuleita, ja mietin että: 
a) mulla on jo aika monta hyvää neulepaitaa,
b) riittääkö kaapissa tilaa uudelle neuleelle 

Ja tajusin että: 

c) mulla on jo lähestulkoon vastaava neule kuin mitä kävin mainoksen kautta tuijottamassa. Ei samanvärinen, mutta toimiva ja mieluinen neule silti.

Hymy heräsi naamalle ja klikkasin mainoksen kiinni.

YES! Tää on mulle ihan hitonmoinen erävoitto! En mä oo osannut tällä tavoin ajatella ennen! Tän ajatuskulun läpimeneminen on iso askel mulle, ja vaikka työsarkaa tavarakaaoksen järjestämiseksi on vielä paljon edessä, tuntuu että nyt olen kuitenkin päässyt asiaan oikeasti kiinni.

(Ja mitä tulee otsikkoon - en pystyviikkaa, en rupea konmarittamaan enkä ymmärrä feng shuista mitään. Mutta ymmärrän omasta olostani sen, että siisteys ja järjestys on kiva juttu, ja sitä tavoitellaan.)

6 kommenttia:

  1. Mä tiedän tuon tunteen! Tein ison työn vaatekaapissa pari vuotta sitten - ja nyt huomaan, että sinne on hiipinyt taas vaikka mitä.
    Olen ostanut suurimman osan käytettynä kirppikseltä tai torista, mutta silti on ihan hullua se vaatemäärä mitä kaapista löytyy.

    Töissä kuitenkin käytän suunnilleen yksiä ja samoja kolmea vaatekertaa ja kotona sitten muutamia.
    Sen lisäksi kaapista löytyy ties mihin juhlallisuuksiin, bileiltoihin ja vaikka mihin sellaiseen, joita ei elämässäni oikein enää ole, vaatteita jotka kuukaudesta toiseen riippuu vaan kaapissa.

    On joko alettava järjestää juhlia tai sitten pitää niitä vaatteita muuten, tai myydä tai lahjoittaa ne pois.
    Voihan vaatteet.

    Tsemppiä vaatekaapin kanssa.
    Urakan jälkeen parasta on, kun tietää, että kaapissa on hyvännäköisiä ja mukavia vaatteita ja vain niitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Toi juhlavaatteiden runsas esiintyminen vaatekaapissa piinaa täälläkin. Ihan uskomatonta miten paljon jotain bilerytkyjä mulla yhä on, vaikka oon viimeks ns bilettänyt joskus arviolta 2 vuotta sitten...

      Oon ajatellut että teen jonkun b-vaatekaapin, jonne laitan käyttökelpoiset mutta harvoin käytössä olevat romppeet. Olkoon se ikäänkuin esiaste kierrätykseen menosta, jonkinlainen välitila, ja sieltä voi tarpeen tullen pelastaa jonkin yksilön jos oikeasti joskus tarvitsee. Ja jos ei, niin puf vaan kierrätyskeskuksen ovi käy :D

      Poista
  2. Samoilla fiiliksillä täälläkin! Caps lookin kapselikurssi on ihan paras, suosittelen! Sen käytyäni löysin omista vaatteista parhaat ja kauteen sopivat, muut sai mennä piiloon varastoon. Aamujen vaateahdistukset loppui kun kaapissa on vain vähän vaatteita, mutta kaikki hyviä vaihtoehtoja.

    Nyt olen ihan tarkoituksella ollut ostamatta mitään, vaikka mieli on tehnyt. Olemassa olevilla pärjätään. Jännä seurata, miten kauan onnistuu olla ostamattta. Olen kieltänyt itseäni menemästä kirppareille ihan samoista syistä, rahaakin menee yllättävän paljon kun ostaa monia halpoja ihan OK juttuja,joita ei sitten käytäkään.

    Kiitos kiinnostavasta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mukavaa kuulla että blogi on kiinnostava!

      Caps lookin kursseista olen myös kuullut, ja niitä jopa harkinnut. Toistaiseksi keräilen voimia osallistuakseni jollekin, millekään, tilannetta parantavalle kurssille. Katsotaan, ja jatketaan kamojen esikarsintaa siihen asti :) Ja kirpparikielto astui täälläkin voimaan (netti- ja livekirppiksille), joku roti se on oltava.

      Tsemppiä sullekin ostamattomuuteen! We can do it!

      Poista
  3. Samma här. Olin nyt valmis luopumaan esim. Lääkikseen hakukamoista joita oli mm. Vaatekaapissa älyttömästi
    Luulin että myyn ja sitten tajusin että en varmaan kun en tähänkään mennessä. Joten annoin seuraavalle hakijalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! Hyvä kun annoit eteenpäin, seuraava hakija sai niistä tarpeellista luettavaa!

      mäkin hillosin pitkään vanhoja opiskelupapereita ym tietoiskuja ja mukatärkeetä. Että jos joskus vaikka oppimismielessä käyn niitä läpi. Liekö tarttee sanoakaan että ei oo tapahtunut, joten heivasin koko läjän roskikseen. Enkä muistanut koko pinoa ennenkuin nyt kun luin sun kommentin :)

      Poista