sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Feng shui, konmari, pystyviikkaus ja villapaidat.

Oon kesän aikana raivannut kotia turhasta tavarasta. Se on ihan kamalaa hommaa.

Turhan roinan hankkiminen kirpputoreilta on ollut mun suuri pahe. Enkä ole tajunnut miten paljon sillä on ollu vaikutusta kaikkeen! Olen täyttänyt kotini pikkuhiljaa tavarasta, jota on kiva katsella, mutta ei kuitenkaan niin kiva käyttää. 

Kaapit on täynnä jos jonkinlaista halpaa vaatelöytöä, jotka kaikki on olleet toki ihania, mutta kuitenkin kompromisseja siihen mitä oikeasti haluaisin. Mutta kun halvalla sai niin pitihän se ostaa, näköjään! Mussa on kai luolaihmismäinen metsästys-keräilygeeni liian vahvana, ja kirppislöytöjen etsiminen on siksikin koukuttavaa puuhaa. 

Kesällä vein hirmuisen kasan vaate- ym kirpparilöytöroinaa kierrätykseen. Ja kas, olo raikastui! Sekaista on asunnossa vieläkin, mutta raivausprojekti on saatu alkuun, ja se tuntuu olossa heti positiivisesti.

Ja kirjoitan tästä tänne, koska tunnen että tavarakaaos vaikuttaa myös talouselämään muutaman mutkan kautta. Kaiken stressin, hien ja häpeän lisäksi tavarapaljous aiheuttaa käyttökelpoisten tavaroiden häviämistä, joka aiheuttaa uusien tarpeetonta ostamista.




Mä haluan asua kodissa missä en joudu kahlaamaan rojukasojen läpi etsien päällepantavaa. Ja missä en hukkaa käyttökelpoista kamaa tavarapaljouteen. Mä haluan elämääni hallintaa, haluan että mulla on hyviä täsmävaatteita kaapissa eikä hitonmoista arpomista kun mikään ei sovi. 

Ostohuuman hävittyä ne heräteostokset on ainakin jossain määrin huteja. Haluan hyvän arkivaatekaapin ja pari spessua erikoisvaatetta. Haluan niin täydelliset kestävät vaatteet jotta mun ikuinen etsintä muka-parempien löytämiseksi vihdoin loppuu. Tämä jos mikä säästää rahaa, aikaa, hermoja ja siivoukseen kuluvaa aikaa.

Olen nyt vihdoin sisäistänyt sen, että jos hankin uutta, mulla täytyisi olla sille jokin säilytyspaikka. 

Heitin puolivillaisia paskaostoksia menemään, ja annoin sillä tavoin isomman huomion kaapeista löytyville hyville vaatteille. Kaappien ovet menee jo lähes kiinni, ja tiedän että mulla on esim hyvät farkut, mekko, työvaatteita ja oikeastaan kaikkea mitä tarvitsen. 

Toimivan vaatekaapin hankkimiseksi mun ei siis tarvitse mennä kaupoille, vaan mun pitää raivata turhaa vaatehuttua pois jotta saan ne kultakimpaleet esille! Voi luoja miten tää turhauttaa mua, että oon ihan ite hamstrannu itteni niin umpisolmuun, etten löydä niinsanoakseni metsää puilta.


Jos hankkisin esimerkiksi uuden villapaidan, mun olisi heitettävä jokin nykyisistä villapaidoista pois, jos haluaisin että kaapin ovet mahtuu yhä kiinni. Ja en halua luopua nykyisistä neuleista, koska tiedän että ne on oikeasti hyviä! 

Plus nykyiset neuleet on huomattavasti kalliimpia kuin kirppulöydöt, joten niiden roudaaminen fidan laatikkoon kirpaisisi oikeasti paljon. Kassikaupalla parin euron kirppulöytöjen vieminen ei kirpaissut yhtään, päin vastoin!

Muutama viikko sitten näin superhienoja merinovillaneuleita esittävän mainoksen instagramissa. Klikkasin sen kummemmin miettimättä. 

MUTTA! Osasin ajatella mun kaapissa roikkuvia neuleita, ja mietin että: 
a) mulla on jo aika monta hyvää neulepaitaa,
b) riittääkö kaapissa tilaa uudelle neuleelle 

Ja tajusin että: 

c) mulla on jo lähestulkoon vastaava neule kuin mitä kävin mainoksen kautta tuijottamassa. Ei samanvärinen, mutta toimiva ja mieluinen neule silti.

Hymy heräsi naamalle ja klikkasin mainoksen kiinni.

YES! Tää on mulle ihan hitonmoinen erävoitto! En mä oo osannut tällä tavoin ajatella ennen! Tän ajatuskulun läpimeneminen on iso askel mulle, ja vaikka työsarkaa tavarakaaoksen järjestämiseksi on vielä paljon edessä, tuntuu että nyt olen kuitenkin päässyt asiaan oikeasti kiinni.

(Ja mitä tulee otsikkoon - en pystyviikkaa, en rupea konmarittamaan enkä ymmärrä feng shuista mitään. Mutta ymmärrän omasta olostani sen, että siisteys ja järjestys on kiva juttu, ja sitä tavoitellaan.)