tiistai 26. toukokuuta 2020

Kylmän käteisen kutsuhuuto

Tämä kevät on ollut suuri silmienavaaja. En muista että oman elämäni aikana olisin vastaavaa kokenut, että kaikki suunnitelmat menee uusiksi, ja että globaalilla tasolla asiat muuttuu näin paljon näin äkkiä.

Kaikesta paskasta huolimatta korona on toiminut mulle jonkinlaisena nollaajana. Mulle on tullut tarpeeseen tämä pysähdys. Aiemmin matkustelu oli isossa osassa mun elämässäni, ja shoppailin liikaa kaikkea. Nyt olen ollut kotona ja perunut matkat ja menot, niin huomasin että eipä tämä paikallammin olo niin kauheaa olekaan.

Tottakai matkustusintoa on yhä, ja joskus taas lähden. Mutta kunnon reality check tämä kevät on ollut! Että ehkä ei tarvitsekaan matkustaa, shoppailla ja elää tulevaisuudessa jotta on kivaa. Sitten kun oon siellä niin käytän tätä mekkoa. Sitten kun matkustan tonne niin koen X Y ja Z, ja onpas sitten ihanaa. 

Ei, nyt ollaan tässä ja nyt, kun ei muuallekaan päästä. Ja se ei oikeastaan ole yhtään hassumpaa.



Mutta ajatuksia, voi miten niitä on herännyt! Jos jotain on tästä keväästä painunut mieleen, niin sen tajuaminen, että mitä tahansa voi tapahtua nopeasti. Hyvässä ja pahassa.

Eipä olisi arvannut millainen kevät tästä tulee. Mun piti olla menossa tukka hulmuten huolia vailla pitkin Eurooppaa, mutta oonkin ollut kotona ja kärsinyt sekalaisista mutta onneksi ei-vakavista terveyshaitoista. Oon viettänyt koronakaranteenia ja käynyt korkeintaan lähimetsiköissä ulkoilemassa, ja siinä kaikki.

Isoihin juttuihin ei voi itse vaikuttaa - koronat tulee ja tulivuoret purkaantuu, ja mitä kaikkea vielä. Mutta jos johonkin voi vaikuttaa, niin omaan valmistautumiseen. Ja yksinkertaisimmillaan elämän katastrofeja helpottanee se, että on käteistä. Ei se kaikkea ratkaise, mutta yllättävän paljon kuitenkin! 

Ehkä niillä gordonramsayllä ja muilla on pointtinsa, että 3-6 kuukauden menojen verran pitäisi olla kylmää käteistä jemmatilillä. Tähänastisessa elämässäni en ole osannut stressata heikohkoista käteisvaroista, mutta tämän kevään jälkeen olen ruvennut katsomaan tuotakin asiaa uusin silmin. 

Todellakin haluan jatkossakin matkustaa ja nauttia elämästä valitsemillani tavoilla, mutta. Haluan ensin hoitaa oman tonttini parempaan kuntoon, ja olla varautunut muuhunkin kuin seuraavaan seikkailumatkaan. Nimittäin tuli mikä paska ikinä, niin jos on käteistä, niin asiat on heti piirun verran paremmin. 

Tarpeeksi monta asiaa voi mennä vituralleen joita ei voi rahalla ostaa parempaan kuntoon - joten jos on rahaa jolla lunastaa edes jotkin asiat paremmaksi, niin tehdään nyt edes se.



Olen ollut tosi onnekas tämän koronakevään suhteen siitä, että oma työpaikka on säilynyt, lomautuksia ei ole ainakaan vielä tullut, ja taloudellista katastrofia en ole kohdannut. Oikeastaan päinvastoin - omat huvittelumenot on tippuneet ja peruuntuneista matkoista takaisin saadut rahat ovat kasvattaneet tilin saldoa. Mutta ihan yhtä hyvin kaikki olisi voinut mennä kohdallani toisin!

En voi jatkossa luottaa hyvään tuuriin, kun jotain kurjaa tapahtuu! Tämä koronakevät liippasi nyt vähän liian läheltä. Näin miten vituiksi asiat voi mennä, vaikka en itse eikä lompakkoni ole joutunut ottamaan osumaa (ainakaan vielä). 

Jos itse olisin joutunut työttömäksi/asunnottomaksi tai muuhun ahdinkoon, niin olisiko mulla ollut käteistä jolla hoitaa itselleni kämppä ja muutaman kuukauden vuokrat ja ruuat? No ei. Rahastojen arvot tipahti lähes yhdessä yössä, joten niistä nostaminen ei olisi ollut mieluisaa, jos nopeaa käteistä olisin tarvinnut. 

Eli mitä tästä opimme? HANKI RAHAA URPO niin saat jatkossa katon pääsi päälle jos huonosti käy ja rosvosektori osuu omaan otsaan. IKINÄ ei tiedä mitä tapahtuu - ja jos mitään ei tapahdukaan ja kaikki on hyvin, niin onpahan säästötilillä se noin-viistonnia joka toimii hyvänä unilääkkeenä ja mielenrauhoittajana. 

Vaikka olisin varustautunut pahimpaan, ei se tarkoita että se pahin tapahtuisi. Mulla voisi olla se 3-6 kuukauden katastrofirahasto jemmassa, enkä silti manaisi seuraavaa koronaa tai summonoisi taivasta tipahtamaan niskaan.

Joten, säästöhousut jalkaan hep, ja seuraavaa matkabuukkia tai muuta hurlumheitä aikaisintaan sitten kun säästötilillä tillottaa noin 2000 euroa. Tai mielellään 5000 euroa, mutta ollaan nyt realisteja.

3 kommenttia:

  1. Nyt on asiaa, puskuriraha ensin kuntoon. Sitten vasta huvittelemaan...

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa erittäin fiksulta plääniltä 😊

    VastaaPoista
  3. Kiitos, näin se kyllä on!

    Hieman itseäni huvittaa se, että vaati näköjään maailmanlaajuisen pandemian jotta sain itseni oikeammille raiteille rahankäytön suhteen...

    VastaaPoista