maanantai 13. huhtikuuta 2020

Kuudentena päivänä hän pohti

Kuinkas sujuu tämä ostamattomuus? Kuusi päivää vannoutunutta kuluttamattomuutta takana, joten tokihan nyt otetaan eka tilannekatsaus.

Ihan hyvin sujuu, ottaen huomioon yleisen paskuuteni; olen ostanut yhden parin sukkia ja 2 tuubia hammastahnaa. Niinhän ne sanovat, että erisorttiset nistitkään ei välttämättä lopeta ihan kylmänä kalkkunana vaan pikkuhiljaa feidaten, joten olkoot nämä sukat mun kylmä kalkkunani.

Lieventävänä seikkana sanottakoon, että sukat on jo ennalta hyväksihavaitut (kolmen euron) ulkoilusukat joiden aiemmat versiot uhkaa mennä puhki. Ja mun suosikkihammastahnaa sai kerrankin isossa tuubissa halvalla. 

Olin myös aikeissa ostaa vessapaperia koska kaikki muutkin, mutta tulin järkiini. Kotona sitä on vielä vaikka miten paljon, enkä halunnut myöskään tulla nähdyksi raahatessani jättimäistä säkkiä paperia pitkin katuja keskellä päivää. 

Muilta osin kuluttaminen on ollut helppoa pitää minimissä - olen löhöillyt, ulkoillut ja nauttinut suoratoistopalvelujen tarjonnasta. Nettishoppailua ei ole enää tehnyt mieli tehdä, ja olen peruuttanut kaikkien mahdollisten uutiskirjeiden tilaukset. Mainosblokkerikin on selaimessa päällä, mutta instagramissa yrittää milloin mikäkin minuun liittyvä mainos päästä silmille. Klikkaan kiinni ja sähisen.

MUTTA ei niin helppoa ettei jotain vallan haastavaakin. Nimittäin mun bongaama täydellinen matkareppu on tällä hetkellä roimassa alennuksessa nettikaupassa. Istun täällä käsieni päällä miettien, että tätä mun ei todellakaan pidä ostaa.


Sillä ensinnäkin a) en ole lähdössä reppumatkailemaan herraties milloin, aikaisintaan vuoden päästä, tai kun koronaan on rokote. 

Toisekseen b) mulla on lähimatkailuun ja päiväretkeilyyn sopiva reppu, ja tämä tarjousreppu olisi pidemmälle matkalle ideaali: iso mutta silti käsimatkatavaran kokoinen reppu. Tämmöinen pidempi reppumatka mulla on suunnitteilla, mutta toteutusaika on iso kysymysmerkki.

Ja c) justiinsa mä vannoin ja lupasin, että en osta mitään! Toi reppu olisi aivan ihana ja tiedän sen olevan teknisesti todella hyvä ja laatunsa puolesta about ikuinen. MUTTA se ei ole tän hetken minälle tarpeellinen varuste, sillä en tarvitse sitä jokapäiväisessä elämässä. Se olisi hankinta tulevaisuuden minälle, joka matkustaa läpi Euroopan reppu selässä. 

Ja milloin mä realistisesti ajatellen pääsen tekemään Euroopan halki valuvan seikkailun? Milloin mulla on tarpeeksi löysää rahaa tehdä tuo matka, ottaen huomioon taloustilanteen epävakauden nyt ja tulevaisuudessa. Ja milloin Eurooppaan uskaltaa mennä, kysyn vaan!

Mun tarve kasata käteispuskuri on noussut noin 100% sitten viime talven. Koen, että en hittovie voi lähteä rilluttelemaan takki auki pitkin Eurooppaa niin kauan kun elämä on epävarmaa, mulla on noin 150k lainaa vastuullani ja käteispuskuri ei ole monituhatlukuinen. Työt voi mennä alta, asunto voi mennä alta, vuokralaiset voi lähteä, voi tulla yllättävää remppaa tai muuta paskaa. Ja siinähän sitten ihmettelen lomakuvieni keskellä että aijaa, milläs maksetaan yhtään mitään, kun tuli hassattua kaikki, ja onpa hieno matkareppu voihan vittu mitä nyt syödään tai missä asutaan.

Joten: tämä repputarjous oli loistava hetki arvioida elämäni tilaa ja kulutuksen laatua. Ai että, kerrankin oli jotain hyötyä nettimainoksista!

Nyt sitten kaiken tämän paatoksen jälkeen mun on jukoliute parempi olla ostamatta sitä reppua.

Käsien päällä istuminen jatkukoon.

4 kommenttia:

  1. Hyvää pohdintaa! Itsekin käyn aina Zalandossa ihastelemassa vaatteita minälle joka ei niitä tarvi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on jotenkin niin mukavaa vaatettaa ja sisustaa ja suunnitella ihmiselle, joka voisin olla. Mutta harvemmin kuitenkaan olen. Heh, mielikuvamatkailua ja vaatetusta, mukavaahan se on, jos ei hirveästi päädy ostamaan mitään turhaa kaapintäytteeksi :) Sitä tässä kovasti opettelen...

      Poista
  2. Itsellä oli eka viikko ihan sujuvaa ostamattomuutta. Sen jälkeen olen kyllä haksahtanut ostamaan yllättävänkin paljon kamaa. En niinkään vaatteita, vaan kaikkea askarteluun liittyvää. Nyt sitten pitäisi saada ne projektit myös alkuun ja varsinkin loppuun! Se tuntuu usein olevan vaikeinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutulta kuulostaa! Etenkin tuo toteutusvaihe usein takkuaa täälläkin. Mä oon hankkinut käsityötarvikkeita aivan liikaa... Nyt tosin on jotain tullut tehtyäkin, mutta silti oon ylivarustautunut. Mihinkäs sitä koira karvoistaan, ja niin eespäin.

      Poista