tiistai 28. huhtikuuta 2020

Kymppivuotisennuste, ja viisivuotissuunnitelma

Missä haluan olla 10 vuoden päästä

Luin inspiroivan tekstin Omavaraisuushaasteen blogista, ja aloin miettiä omaa tulevaa kymmenvuotisvuotiskauttani.

Sen sijaan että reputan ja sisustan vaihtoehtoisen nykyminäni eri versiota (kuten tein edellisessä postauksessani), voisin maalailla visiota kymmenen vuoden päässä siintävästä Jennistä. Tiedä vaikka saisin samalla visioitua itseni entistä paremille urille ja vaikutettua tulevaisuuden minääni.

Kymmenen vuoden päässä oleva minä tuntuu tosi kaukaiselta. Ja koska mua huimaa helposti, niin ajatellaanpa ensin viiden vuoden päässä olevaa minää. Mitä hänellä on? Mitä hän haluaa? Mitä on saavuttanut, miksi, ja mitä haluaa sillä kaikella tehdä?



Suuriin kysymyksiin en tiedä vastauksia, mutta rahapuolta voi sentään laskeskella. Nykyisenkaltaisella menolla mun tilanne on viiden vuoden päästä numeroiden valossa tämmöinen:


5 vuoden päästä

Velat
Sijoituslainat             - 97 000,00

Varat
Sijoitusasunnot          192 250,00
Indeksit ja osakkeet      31 000,00
Käteiset                        7 600,00

TASE                       133 850,00

Olen laskenut ylläolevat luvut niin, että sijoitan rahastoihin 200 euroa kuussa ja talletan säästötilille 100 euroa kuussa. Nämä on realistiset luvut viime vuosien sijoituksiin verrattuna, joten mennään näillä. Korkoa tai arvonnousua en ole laskenut millekään, koska, no, hemmetistäkö niistä mitään tietää. Voi tulla ylös, tai voi tippua alas.

Ja siis onhan nuo ihan älyttömät lukemat jo tuollaisenaan! Verrattuna esimerkiksi noin kuukauden takaisiin lukuihini jotka löytyy täältä. Että siis viidessä vuodessa taseeni voisi hyvässä tuulessa mennä 57 174 € -> 133 850 €. 

Laskinko mä tämän nyt oikein!? Nousua olisi 76 676 euroa. Herranjestas! Jaettuna viidellä on 15 335,20 euroa per vuosi. Äkkiseltään laskettuna ihan realistista, ottaen huomioon että sijoitusasunnot vivuttaa mullepäin noin 11 000 euroa per vuosi (ollessaan kaikki asuttuna).

Tokihan kaikkea voi tapahtua blabla yada yada, voin joutua myymään kämpät ja taivas voi tippua niskaan. Mutta kauhukuvien rinnalla pyörittelen päässäni myös tätä semi-realistista mutta rohkaisevalla tavalla optimistista skenaariota, jossa asiat ei mene hirmuisen vituiksi, vaan jatkaa rullaamista yhtä hyvillä raiteilla kuin kuluneina vuosinakin.

Toki sijoitusasuntoihin tulevat remontit ja muut huoltotyöt syövät osan tuottoa. Mutta huoltaminen nostaa myös asuntojen arvoja.

Oikeastaan ihan tarkat luvut ei ole mulle se päällimmäisin pointti, vaan se, että miten hiton paljon tai edes puolet siitä voi viidessä vuodessa saada aikaan! Ja sehän on ihan helkkarin paljon!

Entäs ne 10 vuoden päässä olevat luvut? Katsotaanpa:

10  vuoden päästä

Velat
Sijoituslainat             - 43 000,00

Varat
Sijoitusasunnot             201 862,50
Indeksit ja osakkeet     43 002,14
Käteiset                       13 600,00

TASE                        215 464,64

(Tähän olen rohkeana penninä laskenut asuntoihin 5% arvonnousun. Nämä myös laskettu niin, että 200€ kuussa indekseihin ja 100€ kuussa käteistalteen).

Yo, man! Nää on ihan hitonmoisia lukemia! Etenkin mulle, joka ei vieläkään omasta mielestä ymmärrä rahasta. Toki kymppivuodessa ehtii tapahtua vaikka mitä, mikä muuttaa elämän suunnan. Mutta riskinä on myös, että asiat menee hyvin!

Sinäänsä asuntojen arvolla ei ole hirveästi tässä vaiheessa väliä. Mutta 10 vuoden päästä olen luultavasti kieli pitkällä ostamassa seuraavaa sijoitusasuntoa, jolloin voin käyttää (lähes)velatonta asuntoa uuden lainan vakuutena. Ja tällöin onkin jo relevantimpaa se, että minkä arvoiseksi pankki nuo minun murjuni arvottaa.

Kaiken kaikkiaan oon ihan äimistynyt näistä luvuista. Tää inspiroi ihan hemmetisti! Päivittäistasolla joskus tuntuu että homma polkee paikallaan (koska olen malttamaton hetinyt), vaikka tottakai tiedän että näin ei ole. Juuri siksi onkin ihan järkyttävän hienoa visioida tulevaa! Että juna puksuttaa oikeaan suuntaan, ja vaikka töyssyjäkin olisi ja välillä istuttais asemalla, niin eteenpäin on aina eteenpäin.

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Kuudentena päivänä hän pohti

Kuinkas sujuu tämä ostamattomuus? Kuusi päivää vannoutunutta kuluttamattomuutta takana, joten tokihan nyt otetaan eka tilannekatsaus.

Ihan hyvin sujuu, ottaen huomioon yleisen paskuuteni; olen ostanut yhden parin sukkia ja 2 tuubia hammastahnaa. Niinhän ne sanovat, että erisorttiset nistitkään ei välttämättä lopeta ihan kylmänä kalkkunana vaan pikkuhiljaa feidaten, joten olkoot nämä sukat mun kylmä kalkkunani.

Lieventävänä seikkana sanottakoon, että sukat on jo ennalta hyväksihavaitut (kolmen euron) ulkoilusukat joiden aiemmat versiot uhkaa mennä puhki. Ja mun suosikkihammastahnaa sai kerrankin isossa tuubissa halvalla. 

Olin myös aikeissa ostaa vessapaperia koska kaikki muutkin, mutta tulin järkiini. Kotona sitä on vielä vaikka miten paljon, enkä halunnut myöskään tulla nähdyksi raahatessani jättimäistä säkkiä paperia pitkin katuja keskellä päivää. 

Muilta osin kuluttaminen on ollut helppoa pitää minimissä - olen löhöillyt, ulkoillut ja nauttinut suoratoistopalvelujen tarjonnasta. Nettishoppailua ei ole enää tehnyt mieli tehdä, ja olen peruuttanut kaikkien mahdollisten uutiskirjeiden tilaukset. Mainosblokkerikin on selaimessa päällä, mutta instagramissa yrittää milloin mikäkin minuun liittyvä mainos päästä silmille. Klikkaan kiinni ja sähisen.

MUTTA ei niin helppoa ettei jotain vallan haastavaakin. Nimittäin mun bongaama täydellinen matkareppu on tällä hetkellä roimassa alennuksessa nettikaupassa. Istun täällä käsieni päällä miettien, että tätä mun ei todellakaan pidä ostaa.


Sillä ensinnäkin a) en ole lähdössä reppumatkailemaan herraties milloin, aikaisintaan vuoden päästä, tai kun koronaan on rokote. 

Toisekseen b) mulla on lähimatkailuun ja päiväretkeilyyn sopiva reppu, ja tämä tarjousreppu olisi pidemmälle matkalle ideaali: iso mutta silti käsimatkatavaran kokoinen reppu. Tämmöinen pidempi reppumatka mulla on suunnitteilla, mutta toteutusaika on iso kysymysmerkki.

Ja c) justiinsa mä vannoin ja lupasin, että en osta mitään! Toi reppu olisi aivan ihana ja tiedän sen olevan teknisesti todella hyvä ja laatunsa puolesta about ikuinen. MUTTA se ei ole tän hetken minälle tarpeellinen varuste, sillä en tarvitse sitä jokapäiväisessä elämässä. Se olisi hankinta tulevaisuuden minälle, joka matkustaa läpi Euroopan reppu selässä. 

Ja milloin mä realistisesti ajatellen pääsen tekemään Euroopan halki valuvan seikkailun? Milloin mulla on tarpeeksi löysää rahaa tehdä tuo matka, ottaen huomioon taloustilanteen epävakauden nyt ja tulevaisuudessa. Ja milloin Eurooppaan uskaltaa mennä, kysyn vaan!

Mun tarve kasata käteispuskuri on noussut noin 100% sitten viime talven. Koen, että en hittovie voi lähteä rilluttelemaan takki auki pitkin Eurooppaa niin kauan kun elämä on epävarmaa, mulla on noin 150k lainaa vastuullani ja käteispuskuri ei ole monituhatlukuinen. Työt voi mennä alta, asunto voi mennä alta, vuokralaiset voi lähteä, voi tulla yllättävää remppaa tai muuta paskaa. Ja siinähän sitten ihmettelen lomakuvieni keskellä että aijaa, milläs maksetaan yhtään mitään, kun tuli hassattua kaikki, ja onpa hieno matkareppu voihan vittu mitä nyt syödään tai missä asutaan.

Joten: tämä repputarjous oli loistava hetki arvioida elämäni tilaa ja kulutuksen laatua. Ai että, kerrankin oli jotain hyötyä nettimainoksista!

Nyt sitten kaiken tämän paatoksen jälkeen mun on jukoliute parempi olla ostamatta sitä reppua.

Käsien päällä istuminen jatkukoon.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Jos ei nyt, niin milloin! Ostolakko nimittäin.

On se nyt hemmetti, jos mun kulutustottumuksien trimmaaminen ei onnistu edes tämmöisenä poikkeusaikana! 

Tajusin tuossa taas yhtä nettikauppaa selatessani, että mä mennä porskutan ihan entiseen malliin. Yhtenä hetkenä mietin, että hyvin menee, en tarvitse mitään, elänpä frugaalisti yeah - ja kuluu ehkä puoli päivää kunnes olen keksinyt taas jonkun asian minkä muka tarvitsen. Missä on kekseliäisyys! Ja nykyisten resurssien soveltaminen! Miten tiukassa istuukaan tämä kulutustottumuksilla itsensä leivittäminen!

Mun pitää saletin selvästi lukea enemmän Mr Money Moustachea. Jos tatuoisin itteeni jotain, niin badassity-sanan voisin laittaa muistilapunomaisesti johonkin hyvin näkyvälle paikalle, koska perkele sentään miten mä aina vajoan siihen katetri ja alusastia -osastoon!

Koronakaranteenin takia mun ravintola- ja viihdemenot on minimoitu, joten ei tarvitse keksiä tekosyitä miksen lähde ulos syömään. Leffaan ei voi mennä, kahvilakahveja ei juoda, random-shoppailua ei voi tehdä. Paitsi netissä, ja sehän se minut on tässä kampittanutkin. Vaan ei enää! Nyt olen herännyt!



Ja tästä tajuamuksesta sisuuntuneena totesin, että jos nyt, kaiken ollessa kiinni ja kotiarestiin pakotettuna (ja lomautusuhan leijuessa päällä), en pysty olemaan kuukautta ostamatta yhtään (vittu) mitään, niin milloin kuvittelen siihen pystyväni! Nyt se loppui! Kertakaikkiaan justiinsa nyt! Ja tärkeää on, että mun on hakattava päähäni se fakta, että tämä ei tule onnistumaan ilman efforttia.


Jos ostamattomuus onnistuisi ilman mainittua eforttia, niin olisin tehnyt sen jo helvetin monesti. Mä tuun kohta taas keksimään jotain vempaimia jota muka tarvitsen, mutta ihan oikeasti mä en tarvitse yhtään mitään. Paitsi sitä kovaa ja kallista käteistä, jota piruvie yritän räpistellen säästää.

Haaste käynnistyy nyt, 8.4.2020. Tervetuloa epämukavuus, tervetuloa vaikeat ajat! On jättimäisen huvittavaa, että aikana jolloin pandemia ryskää ympärillä ja ihmisiä kuolee, on mun oma henk koht vaikeat ajat -määritelmä se, että en osta mitään turhaa roinaa kuukauden ajan.

Visalle kasatut ostokset maksan pois, mutta mitään uutta sinne ei saa mennä. Jos ostan jotain, sen on parempi olla ruokaa. Ja jos se ei ole ruokaa, se syödään silti, sillä nyt on pakko pistää joku korkki tähän mun surkeaan tekosyyviidakkoon. Kansantalous pyöriköön nyt ilman minuakin seuraavan kuukauden and then some. Ja enköhän mä ole omalla ostelullani pyörittänyt jo pienen afrikkalaisen kylän verran tätä yhteiskuntaa, joten nyt, nyt se on korkki, ja se on laitettu pulloon naps.

Stay tuned for ärinä ja purina, joka tästä päätöksestä seuraa.