keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

When life gives you lime...

Hyvä kun ehdin juhlia oman varallisuuteni 60k-vuotispäivää, nyt nimittäin omaisuus onkin huventunut sitten viime vilkaisun

Katsotaanpa tilanne nyt 17.3.2020:

VARAT
Sijoitusasunnot       192 250,00 €
Käteistalletukset           250,00 €
Indeksirahastot        14 269,93 €
Osakkeet                   1 635,00 €
S-juna                       1 100,00 €

VELAT
Sijoituslainat         -152 330,83 €

SALDO                   57 174,10 €

Vaikka indeksirahastojen arvo on tullut vuoden alusta katsoen alas noin 5000 euroa, on omaisuuttani kasvattanut sijoitusasuntojen vivutus. Sijoituslainat on pienentyneet noin 1800 euroa vuoden alusta katsottuna, joten mun kassan saldo on ottanut osumaa toistaiseksi vain noin 3000 euron verran. 

Kai tämä on sitten hyvää hajautusta sitten. Jos kaikki rahat olisi kiinni indekseissä, niin alas olisi tultu enemmän. Mutta mitäänhän ei ole indeksirahastojen suhteen menetetty ennenkuin rahoja nostaa ulos, ja sitä en tietenkään tee. Kuukausittaiset sijoitukset rahastoihin jatkuu kuten ennenkin.









Olen pyöritellyt päässäni erilaisia näkökulmia tämänhetkiseen maailmankriisiin, ja suuntia on monia.

Toisaalta - mun elämässä ei kovin moni asia ole muuttunut. Oon viime ajat viettänyt eristäytynyttä hiljaiseloa, joten tämänhetkinen karanteeni-etäelämä ei ole juurikaan uutta minulle. Olen kotona, teen töitä, käyn metsässä kävelemässä ja neulon sukkaa. Mikäs tässä ollessa.

Toisaalta - olen huolissani lähimmäisistäni. Lähipiiriin kuuluu paljon riskiryhmäläisiä, ja heidän hyvinvointi on jatkuvan huolen alla. En tietenkään itsekään virusta haluaisi, mutta minulla sentään olisi tilastollisesti paljon paremmat mahdollisuudet selvitä siitä ehjänä läpi. Enemmän olen huolissani, että tartuttaisin sen muihin.

Toisaalta - suht järjetön paniikki mulla on talouden tilasta. Omasta työpaikasta. Palkkatulojen jatkuvuudesta, itseni ja kollegoiden. Rahastojen laskevista arvoista en hätäile, mutta lomautukset, yt:t ja yritysten ahdinko ahdistaa ja huolettaa.



Mietityttää myös, että miten kauan tämä poikkeustila kestää. Seuraan tilastoja, katselen uutisia ja jos jonkinlaista seurantaa maakohtaisista luvuista. Etelä-Korea voi lukujen valossa hyvin ja saivat homman haltuun. Italiassa on menossa kunnon landslide, ja hirvittää onko muut Euroopan maat kohta samassa jamassa.

Oman talouteni kannalta asiat on toistaiseksi hyvin. Toki toivon että käteispuskuria olisi enemmän kuin muutama onneton satanen, mutta koitan olla miettimättä onnetonta puskurirahastoani nyt. 

Tulevat palkat laitan satavarmasti käteispuskuriin niin paljon kuin suinkin mahdollista, ja todella toivon että työt ei mene alta. Tällä hetkellä kulutusmenot on todella pienet, matkavarauksia ei tule tehtyä ja heräteostokset ovat minimissään. Netistä olen jotain pientä sortunut ostamaan, mutta lopetan senkin touhun nyt alkuunsa.

Kunhan nyt pysyisi terveenä itse ja läheiset, niin kyllä ne muut asiat sitten järjestyy.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Penni ajatuksistani

Oon onnistuneesti rauhoittanut elämääni kuluneiden viikkojen aikana. En ole vouhkannut ympäriinsä kuten ennen, ja kappas keppas kummaa, minä sekä pankkitilini voimme paremmin! Ei luulisi olevan ihmeellistä, että kun säntäilee ympäriinsä (ja shoppailee) vähemmän, niin rahaa jää tilille enemmän. Mutta näinpä se tämäkin fakta minua hämmentää!

En ole talven aikana mennyt kotkoti-kotkon -tyylillä kahvilapullia syöden ja lounaita nauttien. En ole kiireessä napannut mitään mukaan mistään, enkä juurikaan haahuillut houkutuksille alttiissa ympäristöissä. Ja se tuntuu nyt näkyvän viivan alla.

Viime kuun tatuoinninpoistokäynti toki nollasi sukanvarrenkasvatusyritykset siltä kuukaudelta, mutta maaliskuu on toistaiseksi menty tili (ja sivutili) oikein mukavasti plussalla.



Vietin esimerkiksi aivan loistavan viikonlopun, ja aloin maanantaina ynnäillä mitä kaikkea se maksoi: ainoastaan 2 bussilippua ja yhden uimahallimaksun. Voi pyhä elämä sentään. Koko viikonlopun pe-su hummauskulut oli 10,60 euroa, ja oikeasti mulla oli ihan time of my life. Rahankulutus piti kyllä tarkastaa kahdesti pankkitileiltä, kukkarosta ja kuluseuranta-äpistä. 


Tokihan kyseisenä viikonloppuna söin aiemmin ostamiani ruokia, ajoin aiemmin maksamallani pyörällä ja käytin aikoinaan isolla rahalla ostettuja urheiluvarusteita, mutta se nyt ei ole asian pointti. Vaan se on, että pätäkkää poistui mun tililtäni pe-su aikana tuo 10,60 euroa viikonloppumenoihin itseni viihdyttämiseksi. Ja viihdytetty minä olin! Lisäksi olo oli rentoutettu, meditoitu, hyvin saunonut ja myös uinut, ja levännyt. En edes miettinyt rahanmenoa koko viikonloppuna, vaan jotenkin vahingossa hommat lumpsahti näin nätisti paikalleen.

En ole ennen osannut toimia aikaisempaa, vauhdikkaampaa elämäntyyliäni vastaan, vaan olen yrityksistä huolimatta porskuttanut menemään. Hidastamisen siemen on varmaankin kylvetty jo vuosi-pari sitten, mutta nyt tuntuu että se alkaa vihdoin kantaa jonkinlaista hedelmää. Sukanvarteen on tarttunut jo muutana satanen, matkatilille on tehty talletus lähes suunnitelman mukaan, ja käyttötilillä on sen verran, että loppukuu pitäisi mennä niillä rahoilla ihan laulellen.

Tosin rehellisyyden nimissä pitää todeta, että en ole viime aikoina hirmuisesti nähnyt ihmisiäkään, vaan olen ollut lähes erakoitunut viime viikot. Se toki on harmi, mutta asia korjaantunee keväämmällä. Tosin en koe erakohtavaa kautta mitenkään huonona, vaan nyt tämä ihmispaasto tuntui tulevan tarpeeseen.

Meno tästä luultavasti kiihtyy kunhan kesä koittaa, mutta toistaiseksi tämmöinen hiljaiselo tuntuu hirmu hyvältä. Ei turhaa juoksentelua, meuhkaamista tai kertakäyttöostelua.