sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Tase 30.6.2019

Taas on puoli vuotta kulunut edellisestä taseesta, joten on aika päivittää numerot.

Kävin katsomassa rahastojeni ja osakesalkkuni tämänhetkiset arvot, joten tiedän nyt tarkalleen mikä omaisuuteni arvo on. Aiemmin henk koht tasetta katsoessanihan olen laiskana tyttönä ottanut rahastojen arvoiksi ne summat, jotka olen rahastoon sijoittanut. En ole siis ottanut huomioon mahdollista arvonnousua, mutta nytpä on otettu huomioon sekin.

Rahastojen arvo on ollut nousujohteista koko sen ajan kuin olen ne omistanut. Joten tase näyttää sen ansiosta pompanneen noin puolen vuoden takaisesta vähän enemmän kuin mitä se todellisuudessa on (= viime vuoden lopputase olisi todellisuudessa ollut hiukan korkeampi kuin millaiseksi sen maalailin). Tämähän ei haittaa, pääasia että nyt ja jatkossa saan mahdollisimman täsmälliset luvut itselleni.

Taseessa asuntojen arvot ovat varovaisia noin-arvoja, mutta tämä on nyt parhain mahdollinen tieto mikä mulla omaisuuteni kokonaisarvosta on.

Kas näin, hoplaa:

Tase 30.6.2019

Varat 166 772,43
   Sijoitusasunto A: 48 000 €
   Sijoitusasunto B: 65 000 €
   Sijoitusasunto C: 31 000 €
   Rahastot: 17 853,43 €
   Osakkeet: 1264 €
   Käteiset: 4755 €

Velat -119 824,16€
   Sijoitusasuntolaina A: -34 444,25 €
   Sijoitusasuntolaina B: -53 943,36 €
   Sijoitusasuntolaina C: -31 436,55 €

Saldo 48 048,27 €

Ja siis kyllähän tätä lähes 50k tasetta kelpaa katsella! Uskomatonta miten tämmöinen tappi joka olen, on onnistunut kaikesta säätämisestään huolimatta saamaan sukanvarteen muutakin kuin hernesoppaa. 

En oikein voi verrata tätä loppusummaa viime vuoden lopun lukuun (joka oli siis 40 260 €) juuri tuon rahastojen arvo -töllöilyni takia. Mutta on kiva nähdä millainen saldo on tämän vuoden lopussa, sillä sitä voi verrata tähän puolivuotistaseeseen jo ihan oikeasti. Taseessa ei kyllä ole mukana mun oikeasti käteinen raha, jota löytyy lompakosta muutama satanen. Ja käyttötilinkin summa puuttuu - se on käyttörahaa eikä sijoitettua omaisuutta, joten pidetään ne parikymppiä irrallaan näistä virallisista madonluvuista.

Sijoitusasunnot vivuttavat todella mukavasti rahaa mullepäin, mun varallisuus nimittäin lisääntyy useita satoja kuussa pelkästään asuntosijoitusten ansiosta. Toki näistä asuntosijoitustulosta menee verot blablabla, mutta yhtä kaikki asuntojen hidasta mutta varmaa vivutusta mullepäin on todella mukava seurata. Iloitsinkin jo hetkellisesti nollakorkokauden jatkuvuudesta, mutta sitten aloin ajatella asiaa laajemmin. 

Nollakorot kun ei vaikuta pelkästään velallisten iloksi, vaan yhteiskunnalliselta tasolta ajatellen on huonoa, että esimerkiksi pankeilla ei ole enää käytössään korkojen laskun konstia talouden elvyttämiseen. Plus mitä kaikkea muuta huonoa noista nollakoroista nyt seuraakaan. En minä tiedä, en ole taloustieteilijä, mutta eihän se hyvä ole jos tästä poikkeustilasta tuleekin pysyvä olotila.

Mun lähivuosien tavoite on antaa tilanteen pysyä just näin. Ei isoja peliliikkeitä eikä uusia asunnonostoja (tosin niin sanoin viime vuoden lopullakin, ja talven aikana asiat muuttui). Nyt annetaan lainojen liukua pienemmiksi ja kasvatan käteiskassaani isommaksi. Osakeostoja silloin, jos välityspalkkiot on pieniä ja omaa pelihammasta kutkuttaa. Ja säännölliset rahastosäästöt saa jatkua ihan niin kuin tähänkin asti.

Plus henkilökohtaisen elämän menoja pienemmäksi. Joku hemmetin raja tälläkin matkustelulla pitää olla, ei tarvii viittä kertaa vuodessa rallatella etelään. Kerta tai kaks täytyy riittää.

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Se mikä toimii teoriassa, toimii vain teoriassa.

Tulin miettineeksi, miten suorittaa tehokkaasti tarvittavat liikuntasuoritteet pois alta. Mulla oli viime vuonna käytössä eräs nettiliikuntapalvelu, josta sai striimattua jos jonkinlaista jumppatuntia. Kaikki tunnit oli helposti kotona toteutettavia, paljoakaan välineistöä ei tarvinnut. 

Pieni jäsenmaksu tässä palvelussa oli, mutta ajattelin sen motivoivan minua käyttämään palvelua, ja onpahan se monin verroin halvempi kuin kuntokeskusten jäsenmaksut. Plus salille siirtymiseen ei menisi aikaa, kun jumppailut voisi hoitaa kotona!

Mitenkäs tässä kokeilussa sitten kävi? 

Alkuinnostuksen jälkeen päin helvettiähän se meni. En saanut kotona tehtyä juuri mitään. Muka ei ollut aikaa, tai jos jotain jumppaa tein, niin usein tuli keskeytyksiä. Joskus striimipalvelu pätki, ja tunti jäi kesken sen takia. Alkoi laiskottaa, en tykännyt tunneista, vaihdoin lennnosta toiseen ja keskittyminen herpaantui.



Onneksi tajusin antaa periksi, peruutin palvelun käyttämisen ja liityin ehtaan jumppakeskukseen. Toistaiseksi olen maksanut siitä paljon enemmän kuin viime vuotisesta kotijumppakokeilusta, mutta olenpa myös tehnyt paljon enempi jumppia!

Lisäksi kotona olo on rentouttavampaa, kun takaraivossa nakuttava pitäisi pitäisi -levy on nyt pois päältä. Ainahan voisin ottaa youtubesta jonkun random-jumppavideon ja alkaa rytkiä, mutta kun en tahdo! Mä tarviin ohjaajan, tarviin vieraan paikan ja suljetun oven, tarviin tilan josta en pääse ulos ennenkuin pakollinen liikunta on tehty!

Kun on pakko, liikunta on jopa kivaa. Jos koitan tehdä sitä omaehtoisesti fiilispohjalta, niin se perkele ei ole kivaa. Ei se ikinä ole niin kivaa, että sitä huvikseen tekisi. Mutta kun on puolipakolla tehnyt, tulee hyvä fiilis.

Edelliseen tekstiini viitatakseni siis tavoitteellisuus tai ennemminkin pakottaminen on mun tapauksessani tärkeää nimenomaan liikunta-asioissa. Huvikseni en lähde mihinkään hyppimään, mutta saan itseni väännettyä paikalle, kunhan joku muu hoitaa loput (=eli ohjaamisen ja oven lukitsemisen liikunnan ajaksi).

Tavoitteelliseksi liikkujaksi mua ei saa millään, mutta ikääntymisen haittapuolien minimoimiseksi olen valmis harrastamaan valitsemaani liikuntaa. Ja olen huomannut että sopivissa puitteissa jopa nautin siitä.

Nyt olen tunnollisena tyttönä merkannut exceliini tänä vuonna käymäni liikuntatunnit ja maksetut jäsenmaksukulut. Loppuvuodesta on tiedossa siis hinta-per-tunti ja myös jonkinlaista ROI-analyysiä tästä sijoituksesta. Ja tiedä vaikka tekisin jo puolivuotisraportin sitten kun puoli vuotta jumppapupun elämää on täynnä.



Koomisena jälkikaneettina sanottakoon, että mun kriteerit sopivan liikuntamuodon löytämiseksi on vähintään ristiriitaiset:

ei joukkuelajeja
ei yksin suoritettavaa liikuntaa (motivaatio ei riitä)
ei mitään missä ollaan paljain jaloin ihmiskontaktissa
ei ihmiskontaktia
ei juurikaan cardiota
ei mitään, missä pitää puhua ihmisten kanssa
ei mielellään mitään, missä on kovia palloja
ei mitään merkittävää taitoa vaativaa tms teknistä
ei mitään missä on mansplainaamisen riski
ei huonon sään ulkoliikuntaa!
ei mitään liian tavoitteellista tai hampaat irvessä vääntämistä.

Että valitse tässä sitten itselle sopivaa vetreyttäjää! Joistain kriteereistä olen joutunut hiukan joustamaan, mutta tärkeimmistä (=paljaat jalat) en anna periksi.