torstai 13. joulukuuta 2018

Kaamosblues

Kaamostuskan äärestä hyvää päivää. Tässä postauksessa en lausu sanaakaan rahasta enkä taloudesta enkä tee yhtäkään excel-piirakkaa. 

Täällä on menossa niin hirveä kaamosväsymys ja -vitutus että ei kuulkaa sanat riitä. Oon mennyt nyt pari viikkoa (tai pari kuukautta) täysin autopilotilla suu jatkuvassa haukotuksessa. Väsyttää, vituttaa, kaikki äänet tuntuu liian kovalta ja ihmiset ärsyttää. Suklaa maistuu, ruoka ei.

Kirkasvalolamppu hohkaa tuossa pään vieressä joka päivä, eikä siitä sen kummempaa parannusta tule. Vitamiineja on syöty. Kahvia juotu. Ulkoilua suoritettu. Keskellä päivääkin olen käynyt ulkona, mutta kun ilma on harmaa, niin ei se paljoa piristä.








Jos jotain sosiaalista menoa on ollut, niin joutuu edellisillan viettämään kotona nukkuen, että ehkä jaksaa poistua asunnosta seuraavana päivänä. Peräkkäisten päivien iltamenot on ihan pois laskuista. Henkisesti vaikka jaksaisikin, niin fysiikka pistää vastaan.

Olen viime viikkoina nukkunut lähes joka yö täydet yöunet, herännyt usein ennen kellon soittoa, ja silti iltapäivästä tulee tämä sama epätoivo. Silmät ei pysy auki, keskittyminen on lähinnä vitsi. Töistä kun pääsee, niin sammun sohvalle ainakin tunniksi, ja loppuillan kävelen kotona ympyrää pää ihan puurossa.

Lisäksi mulla on pientä terveyteen liittyvää kremppaa menossa, joka aiheuttaa muun muassa väsymystä, ai kun pippidi-pappidi helvetin kiva just nyt. Joten tän kaamoksen keskellä veriarvot hiukan huonona ja voimat poissa ei meinaa totisesti pysyä jaloillaan saati hereillä. Ja vitutus, sanoinko jo että sitä riittää.

Aurinko missä olet! Tule takaisin jooko!


Olisin juuri nyt valmis maksamaan yllättävänkin paljon rahaa, että saisin vaikka edes tunnin istua aurinkoisessa ilmassa ulkona. Ei tarttis olla ees hirmu lämmin. Sais vaan sitä aurinkoa ja raitista ilmaa.

Jos tän karmeuden olisin tiennyt, niin oisin varannut jonkun aurinkoisen kaamoksentorjuntamatkan marraskuulle, ja skipannut vaikka syksyn muut matkat. Täten annan itselleni valtuudet ottaa äkkilähtö ihan minne tahansa lämpimään ensi syksynä marras-joulukuussa, jos olo on tällainen.

Vuodenvaihteessa meillä on tulossa reissu etelään, ja voi elämä miten mä sitä odotankaan! Se tulee olemaan niin lääkettä! Pari viikkoa kun jaksaa pinnistellä, niin apua tulee. Ja siinä vaiheessa talvi on taittunut ja aletaan mennä jo kevättä kohti muutenkin. Kyllä tästä taas selvitään.

2 kommenttia:

  1. Hyvä että on matka tulossa, sen voimalla. Itsekin inhoan tätä kaamosaikaa, onneksi pian taittuu ja alkaa valostua. Tsemppiä sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tsemppiä myös sinne, kyllä tästä selvitään!

      Eilen kokeilin puolipakolla liikunnan parantavaa voimaa. Kävin tosi väsyneenä salilla, ja se tuntui kaikesta huolimatta hyvältä. Nukuin ekstrapitkät yöunet, ja nyt on toivoa että tämä päivä ei ole pelkkää zzzzzetaa. Katsotaan! Kahvilla ja kirkasvalolampulla käynnistyy :)

      Poista