torstai 27. joulukuuta 2018

Tase 31.12.2018

Katsellaanpas hetki neiti Pennin taloudellista tilaa. Olen kotkottanut täällä kerta toisensa perään mun arkielämän kuluttamisesta, mutta todella vähän palstatilaa on annettu varsinaiselle säästämiselle. Tai sijoittamiselle, miten sitä nyt katsoo. Nimittäin kaiken kulutushysterian ohella olen kuin olenkin saanut laitettua rahaa säästöön tänä herran vuonna 2018. 

Ja koska vuoden viimeinen palkka on jo tullut tilille ja tämän vuoden sijoitukset on sen myötä tehtynä, voidaan ynnätä yhteen kuluneen vuoden summat.

2018 sijoitukset
Indeksirahastoihin 2500 €
Bank Norwegianiin 1100 €
Osakkeisiin 910 €

Yhteensä 4510 €, keskimäärin 375 € per kuu. Ihan ok. Ei paras, mutta ok.

Sijoitusasunnot ovat olleet vuokrattuna koko vuoden 2018, ja vivuttavat itseään tasaisen hitaasti mutta varmasti minullepäin. Sijoituslainaa on jäljellä 92 200 €. 

Nti Pennin tase 31.12.2018
Varat 132 360 €
   Sijoitusasunto A: 48 000 €
   Sijoitusasunto B: 65 000 €
   Rahastot: 13 250 €
   Osakkeet: 910 €
   Käteiset: 5 300 €

Velat -92 200 €
   Sijoitusasuntolaina A: -36 000 €
   Sijoitusasuntolaina B: -56 200 €

Saldo  40 260 €

Asuntojen arvot ovat noin-arvioita. Ja rahastojen ja osakkeiden arvot ne vasta eläväisiä ovatkin.

Ihan ok! Noin 40k saldon rikkoutuminen pistää hymyn naamalle.



Vuodelle 2019 ei ole suunniteltuna isoja menoja. Ei sijoitusasunnonostoja, ei asunnonvaihtoa, ei autonvaihtoa. Ei suuria hankintoja muutenkaan. Henk koht menoista eläinkulut tulee luultavasti nousemaan, ja matkusteluun on allokoitava taas jonkinmoinen summa. Tämä koira se ei matkustelun suhteen karvoistaan kovin kauaksi pääse, mutta 2018 syksyä vastaavaa reissuhulabaloozaa en aio pitää. 

Kevään 2019 jenkkireissu tulee nielemään miehekkään summan rahaa (samalla hinnalla tekisi varmaan 3 pientä viikonloppupyrähdystä Eurooppaan). Ja ruskamatka talvelle 2019-2020 etelän lämpoöön on korvamerkittynä, koska ei tätä pimeyttä jumankauta kestä. Joku halpa tai edes semihalpa aurinkomatka tulkoon ensi talvelle, koska mä haluun.

Kaiken kaikkiaan mun taloudellinen tilanne tällä hetkellä on kaikin puolin ok. Sijoitusten suhteen 2018 ensimmäinen puolisko meni hyvin, ja jälkimmäinen katastrofaalisesti. Eli keskimäärin tulos oli ok. Pystyisin todella paljon parempaankin jos eläisin maltilla ja ihmisiksi, mutta. Jos nyt edes noin-ihmisiksi eläisi ensi vuonna, niin kelpaa.

Tavoite vuodelle 2019 on saada aikaiseksi huomattavasti isompi kuukausittain säästösumma. Tohtisiko sanoa, että 500 euron säästö/sijoitus palkkatuloista per kuukausi olisi tavoite. Ja päälle sijoitusasuntojen vivutukset, niin avot sie!

Erittäin hyvää loppuvuotta 2018 ja uutta alkavaa 2019 kaikille! Penni hiljenee nyt loppuvuodeksi, palaan eetteriin uusien kujeiden kanssa tammikuussa 2019!

perjantai 21. joulukuuta 2018

Tip vitun tap

Disclaimer: Alla pahaa tekstiä joulusta. En lukisi pidemmälle jos joulumieli on kovin herkällä tai muuten vaan ei huvita jouluahdistuksesta lukeminen.




Mä en ole pätkääkään jouluihmisiä.

Joulu on herättänyt mussa lähes aina suurta ahdistusta, ja helpotusta sitten kun se on ohi.

Monena vuonna oon saanut syksyllä jo aikaan kunnon ahdistuksen, joka on vain kasvanut joulua kohden. Kauppojen jouluhäsäys, lahjojen tuputtaminen, kiire ja joulusiivoukset ja kaikki paska, se vaan on mulle liikaa! Tavaranpaljous ja mitä te teette jouluna -kyselyt, tuleeko lunta, no ihan helvetin sama, ääää jättäkää mut rauhaan. Jokin keinotekoinen yhteisöllisyys, tavoite olla niin kivakivaa, vaikka se alkuvuonna on unohtunut ihan muualle. Argh.

Tänä vuonna tosin olen ihmeen hyvin pysynyt (anti)joulumielellä, eikä vieläkään mitään maailmanluokan paniikkia ole syntynyt. Outoa! Ja ihanaa! Kunhan ei tule korkojen kanssa sitten kaikki päälle pyhinä, mutta lähdetään siitä että näin ei käy. Shields up, thumbs up, middle fingers up. I'm ready.

Joulu on perinteisesti ollu se The aika, jolloin paskaa sataa niskaan, ahdistukset purkautuu siellä sun täällä, ihmiset on marttyyreja kun mitään ei jakseta mutta kuitenkin pitää olla SITÄ ja TÄTÄ ja vielä vähän TUOTAKIN. Lopulta kaiken raivoamisen jälkeen kokoonnutaan saman pöydän ääreen muka-hyvillämielin kun on kuitenkin joulu. Ruikuti voivoti ja tip helvetin tap, mun joulumieli on ollut aina patoutunutta ahdistusta ja kiukun kanavointia johonkin, en edes tiedä mihin.

Oon ihmisenä ajoittain todella ahdistuvaista sorttia (vaikka sitä ei välttämättä päällepäin huomaa, kai), ja joulu on aina ollut se, jolloin oma toleranssi on ollut tosi huono. Jouluun ei edes ole liittynyt mitään överiä alkoholinkäyttöä tai muuta fyysistä pahoinpitelyä, mutta silti se ahdistaa. Kaikki pysähtyy, mikään ei ole (ollut) auki, pitää vain rauhoittua ja olla, ja saatana minä en sitä jaksa enkä tahdo.

Tänä vuonna h-hetki ja the-päivä on vielä edessä, mutta olen toiveikas että tästä selvitään ilman pilleripurkilla käyntiä. Ilman vodkapullolla käyntiä en varmasti selviä, mutta se onkin sitten asia erikseen.


Positiivisempana nuottina sanottakoon, että vuoden viimeinen palkka saapuu ihan näillä näpyköillä, ja saan/sain kasattua yhteenvedon omasta varallisuudestani. Varat, velat, sijoitukset ja omistukset on jo listattuna, ja julkaisen sen täällä lähiaikoina. Varallisuus on kasvanut (kiitos sijoitusasuntojen), säästöjäkin on tullut lisää vaikka matkustuskassa onkin niellyt ison osan 2018 ylimääräisistä rahoista.

To be continued!

torstai 13. joulukuuta 2018

Kaamosblues

Kaamostuskan äärestä hyvää päivää. Tässä postauksessa en lausu sanaakaan rahasta enkä taloudesta enkä tee yhtäkään excel-piirakkaa. 

Täällä on menossa niin hirveä kaamosväsymys ja -vitutus että ei kuulkaa sanat riitä. Oon mennyt nyt pari viikkoa (tai pari kuukautta) täysin autopilotilla suu jatkuvassa haukotuksessa. Väsyttää, vituttaa, kaikki äänet tuntuu liian kovalta ja ihmiset ärsyttää. Suklaa maistuu, ruoka ei.

Kirkasvalolamppu hohkaa tuossa pään vieressä joka päivä, eikä siitä sen kummempaa parannusta tule. Vitamiineja on syöty. Kahvia juotu. Ulkoilua suoritettu. Keskellä päivääkin olen käynyt ulkona, mutta kun ilma on harmaa, niin ei se paljoa piristä.








Jos jotain sosiaalista menoa on ollut, niin joutuu edellisillan viettämään kotona nukkuen, että ehkä jaksaa poistua asunnosta seuraavana päivänä. Peräkkäisten päivien iltamenot on ihan pois laskuista. Henkisesti vaikka jaksaisikin, niin fysiikka pistää vastaan.

Olen viime viikkoina nukkunut lähes joka yö täydet yöunet, herännyt usein ennen kellon soittoa, ja silti iltapäivästä tulee tämä sama epätoivo. Silmät ei pysy auki, keskittyminen on lähinnä vitsi. Töistä kun pääsee, niin sammun sohvalle ainakin tunniksi, ja loppuillan kävelen kotona ympyrää pää ihan puurossa.

Lisäksi mulla on pientä terveyteen liittyvää kremppaa menossa, joka aiheuttaa muun muassa väsymystä, ai kun pippidi-pappidi helvetin kiva just nyt. Joten tän kaamoksen keskellä veriarvot hiukan huonona ja voimat poissa ei meinaa totisesti pysyä jaloillaan saati hereillä. Ja vitutus, sanoinko jo että sitä riittää.

Aurinko missä olet! Tule takaisin jooko!


Olisin juuri nyt valmis maksamaan yllättävänkin paljon rahaa, että saisin vaikka edes tunnin istua aurinkoisessa ilmassa ulkona. Ei tarttis olla ees hirmu lämmin. Sais vaan sitä aurinkoa ja raitista ilmaa.

Jos tän karmeuden olisin tiennyt, niin oisin varannut jonkun aurinkoisen kaamoksentorjuntamatkan marraskuulle, ja skipannut vaikka syksyn muut matkat. Täten annan itselleni valtuudet ottaa äkkilähtö ihan minne tahansa lämpimään ensi syksynä marras-joulukuussa, jos olo on tällainen.

Vuodenvaihteessa meillä on tulossa reissu etelään, ja voi elämä miten mä sitä odotankaan! Se tulee olemaan niin lääkettä! Pari viikkoa kun jaksaa pinnistellä, niin apua tulee. Ja siinä vaiheessa talvi on taittunut ja aletaan mennä jo kevättä kohti muutenkin. Kyllä tästä taas selvitään.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Marraskuun 2018 käyttörahaseuranta

Tässä se sitten on. Tuhoisa marraskuu.

Kuten kuvasta näkyy, niin menoja on ollut. Risteilyä lukuunottamatta ei ollut matkustelua, mutta muita menoja senkin edestä. Autoa huollettiin, hiuksia värjättiin, ihoa kumitettiin, vaatekaupoissa juostiin nin maan hemmetisti. Ja päälle passit ja bussit ja jumpat ja humpat. Marraskuu meni siis pahasti miinukselle

Klikkaamalla suurentuu (ja tarkentuu)
Miinuksella oloa mahdollisti pelasti hiukan se, että nostin black fridayna Bank Norwegianista rahaa osakeostoja varten. Ihan kaikki ei päätynyt osakkeisiin, vaan pätkän verran meni pikkujoulurientoihin ym ilonpitoon. Sain kyllä paikattua kuun vaiheen palkkapäivänä tätä notkahdusta, ja siirsin pienen summan BN:ään takaisin.

Joulukuu on käynnistynyt tosi vähäelkeisesti, ja pidän siitä. Mulla on hyvä fiilis tästä omasta meiningistä nyt. Tuntuu niinkuin olisin lyönyt pääni sen viimeisen kerran seinään niin perusteellisen kovaa, että jotain rusahti perille asti.

Ehkä tässä jokin oppi on mennyt perille. Etukäteen tiesin että syksystä tulee matkustustäyteinen, mutta en arvannut miten paljon se vaikuttaisi paitsi lompakkoon (daa) mutta myös fiilikseen. Nyt kaiken juoksemisen jälkeen tuntuu tosi hyvältä olla kotona ja yrittää rauhoittua. Kyllä se menokenkä taas alkaa kopsaa kun on tarpeeksi rauhoituttu, mutta luulenpa että jatkossa pärjätään vähemmällä juoksemisella.

Uuden opettelua tämä elämä on. Olin päässyt niin hyvään vauhtiin kaiken vouhottamisen kanssa viime vuosien aikana, että kului hetki ennenkuin sain koneen hidastumaan. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.