torstai 29. marraskuuta 2018

Osakeostoja ja ajattelemattomuutta

Hepskukkuu kaikille.

Toistaiseksi viime postauksessani parjaamani taipumukseni asioiden liikaa märehtimiseen on nyt onnistuneesti saanut tuulta purjeisiinsa. Olen yhä merkannut kaikki menoni ja tuloni ylös (tottakai), mutta huomaan rauhoittuneeni fanaattisen optimististen suunnitelmieni kanssa. En ole miettinyt oikeastaan yhtään mitään rahankäyttöön liittyvää, en tavoitetta enkä rajoitetta. 








Selvää on, että mun pitää muuttaa elämäntapojani niin, että en kuluta puolitoistakertaisesti omaa palkkaani per kuukausi. Ja tämä ei millään pikku fiksauksella onnistu. Aloin tehdä listaa asioista jotka edesauttaa tätä muutosta, ja toistaiseksi olen päätynyt näin pitkälle:

- Älä mene kauppoihin, kauppakeskuksiin tai nettikaupoille ellei ole pakko.
- Älä varaa matkoja.

Listalle en ole pähkimisestä huolimatta keksinyt mitään jatkoa. Ja jos nyt rehellisiä ollaan, niin näiden kahden teesin mukaan eläessäni mun menoni tulee väkisinkin karisemaan murto-osaan nykyisestä.

Osta jotain vain kun tarvitset, äläkä lähde joka hilipatsuppareissulle mukaan mitä elämä kohdalle tuo. Ja hanki harrastuksia jotka ovat ilmaisia tai lähes. 

Eihän se tietenkään ole noin yksinkertaista, mutta entäpä jos olisikin! Nyt sen sijaan että seuraan rahankäyttöäni läpitunkevalla haukankatseella, aion seurata elämäntapojani ja valintojani vastaavalla haukankatseella.

Ps. Ostin elämäni ensimmäiset osakkeet! Ostin Nordnetin Black Friday -alesta osakkeita noin tonnilla. Käteiset tähän tuli Bank Norwegianin tililtä, joten taseeni loppusummaan tämä ei juurikaan vaikuta. Mutta mitä jännempää sitä jännempää, nyt käteisvarantoa on noin tonni vähemmän, ja Nordnetiin kirjautuessa jännitettävää on enemmän! Jee!

torstai 22. marraskuuta 2018

Säästämisen ajattelu versus säästäminen - miksi viivan alle ei jää mitään?

Jos hyviä puolia mun talouskaaoksesta voi hakea, niin oma pää on selkeytynyt! Nyt on oikeasti hyvin mustavalkoinen tilanne rahojen suhteen, ylimääräistä käyttörahaa ei ole.

Aiemmin tässä kuussa mulle siis konkreettisesti pläjähti silmille se, että neuvotteluvara oman pankkitilin saldon kanssa on ei-oo. Huomaan olleeni aiemmin jonkinlaisessa muka-tilassa rahojen suhteen. Olen tuijotellut exceliä ja ajatellut käyttäväni tosi vähän rahaa, ajatuksen tasolla olen siis ollut tosi säästäväinen, mutta todellisuus on ollut jotain ihan muuta.

Väsytänkö mä itseni kaikilla exceleilläni ja rahansäästösuunnitelmilla? Teen hienot suunnitelmat ja visiot, mietin ja mittailen, mutta toteutus on se joka klenkkaa. Lopulta olen ehkä alitajuisen väsynyt koko aiheeseen ja pyrkimyksiini, ja käyttäydyn kuluttajana lähes kuten ennenkin. Ymmärrän nyt erittäin hyvin miksi pitäisi muuttaa koko elämäntapa, eikä pitää pikadiettiä ja piilottaa itseltään huonot tavat ja toivoa että ne pysyy poissa.

Nyt jos osaisin viettää nuukaa elämää tekemättä siitä itselleni sen suurempaa numeroa, uskon että tulos voisi olla parempi kuin mitä se näiden suunnitelmien ja visioiden kanssa on.


















Toki kuluseurantaa pitää olla jatkossakin. Mutta iskostan nyt kovaan päähäni sen, että pelkkä seuranta ei riitä. Mä voin pennintarkasti listata kaikki menoni, mutta se ei tee musta vielä säästäväistä. Mun pitää trimmata ne tarkasti excelöimäni pennintarkat menot entistä pienemmäksi, ja merkata ne exceliin - ja sitten alkaa tulla tulosta.

PenniJenni 2.0 alkaa muodostua. Tosin suuret puheet ei riitä, vaan tarvitaan myös edes ne pienet teot. Joista ajan myötä tulis ne isommat teot. Mun pitää opetella uusia tapoja ja päästä tämän kuluttamisongelmani ytimeen, ettei homma jää vain pinnalliseksi piirakkakaavioiden teoksi.

Mä tarvitsen jonkun Pohatta-tyylisen minimalismiprojektin, jossa minimalisoin elämäntyyliäni ja siinä samalla rahankäyttöä ja kaikkea ylimääräisiä tapoja ja muuta paskaa joka roikkuu mukana ja vie energiaaaaaaghhh! 

Tuntuu niinkuin tässä alottaisi koulunkäynnin uudelleen. Reppu selässä ekaluokalle ja uutta oppimaan.

Mutta hei, kuuluu tänne muutakin!

Olen onnistunut järjestämään itselleni kulttuuriohjelmaa peräti kahteen joulukuun iltaan yhteensä 5 euron hintaan! Sain lipun teatteriin vitosella, ja lisäksi pääsen ilmaiseksi leffaan yhdistyksen kautta. 

Tokihan näistä riennoista jotain oheiskuluja tulee (bussiliput ainakin), mutta mukavaa päästä kulttuurin pariin ilman että tarvitsee maksaa montaa kymppiä.

Miinuksena tosin se, että kumpaankaan tapahtumaan ei saa aveccia mukaan. Toisaalta eipähän tule mentyä etko- tai jälkidrinkille kun yksinäni menen. Kavereita toki on aina kiva nähdä, mutta leffat ja teatterit voi hyvin katsoa yksinäänkin, eipä siellä kuitenkaan voisi samalla kuulumisia vaihtaa.

Ensisijainen riemun aihe tässä on siis se, että tajuan etsiä nykyään kulttuurikääkkäilymenoja matalaan hintaan. Ennen olisin ostanut liput sinne sun tänne sen kummemmin miettimättä, mutta nyt haistellaan potentiaalisia matalan budjetin menoja, ja menen ensisijaisesti vain niihin. Ja nämä 2 puoli-ilmaista kun on käyty, niin kalliimpiin menoihin en luultavasti enää jaksakaan mennä.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Ylimääräisten menojen helvetin 16, eli kuinka Penniltä suli puskuri

Lokakuuta on mennyt alle kaksi viikkoa, ja voin todeta talouteni käyrien osoittavan totaalisen kaakkoon. Luulin tehneeni ennakolta jonkinlaista paikkaansapitävää kulutusarviota lokakuun menoista, mutta perseelleenhän se meni niin että pätkähti.

Olin unohtanut kaksi isoa kulua, jotka kumpikin rojahtivat maksuun heti lokakuun ensimmäisillä viikoilla. Nimittäin kampaajakäynti ja uuden passin hankinta. Kampaajalle meni järkyttävät 135 euroa, ja passi-henkilökorttitilaus nieli minulta 97 euroa, plus passikuvat 15€. 247 € ihan yhden päivän aikana täysin ylimääräisiä ennakoimattomia menoja, perkele sentään. 

Kaiken lisäksi ylevyydentunnossani maksoin nämä menot käyttötililtä enkä luottokortilta, joten rahat oikeasti lähti litomaan heti. Laskeskelin, että vitutus olisi ehtinyt kerätä liikaa korkoa ensi kuun visan maksupäivään mennessä, joten sama se oli maksaa nuo debitillä. Olen semisti ylpeä etten sortunut visaan, mutta vitutus tässä on päällimmäisin tunne silti.

Nyt tilanne on se, että kun auton korjauslasku noin 500 € erääntyy, on mulla tilillä vain jotain roposia jäljellä. Tarpeeksi, jotta selviän loppukuun, mutta touhutilille ei jää juurikaan mitään. Ei tee edes mieli tarkalleen laskea, että kuinka paljon ei-mitään sinne jää.

Eli touhutonniprojektin kasvatuksen voi tältä kuulta täysin unohtaa. Mulla on edelleen visatilillä odottamassa tatuoinnin poistoon menevä raha, ja mietin jo, että perunko poistoajan ja otan sen rahan käyttööni paikatakseni tätä omaa perseilyäni. Mutta koska pystyn elämään tämän ylitetyn budjettini kanssa fyysisesti (henkinen morkkis ja krapula toki pysyy), niin olen sillä kannalla että en siirrä poistoaikaa. Jos lähimmän parin päivän sisällä läjähtää giganttisen iso menopaskaerä tuulilasiin, niin sitten tehdään muutoksia.

Voi helvetin perkeleen helvetti kun vituttaa. Oon elänyt yli varojeni ns. hyvänä aikana, ja nyt kun tulee pakollisia yllättäviä menoja, niin ollaankin sormi suussa ja tili tyhjänä. Enkö mä ole oppinut yhtään mitään yhtään mistään! En näköjään!

Jos en nyt muusta tiedä, niin ainakin perkele soikoon ensi vuonna rakennetaan puskuria ettei pienet yllärikulut hajota pankkia tai päätä.

Eipä muuta, kiroilu jatkuu ja eteenpäin mennään. 

lauantai 3. marraskuuta 2018

Lokakuun 2018 käyttörahaseuranta

Lokakuussa olen osannut muun muassa kuluttaa.

Kokonaiskulutus on pienempää kuin syyskuussa, mutta on tässä silti porskutettu menemään isoilla räpylöillä.

258 € kansalaisopiston kursseista tuntuu äkkiseltään isolta summalta, mutta kyseessä on 2 viikottaista kurssia, jotka jatkuu kevääseen asti. Määrä-laatu-hinta kolminaisuus on näissä hyvä. Joten vaikka kertamaksuna summa onkin huomattava, niin nyt kelpaa käydä harrastamassa aina pääsiäiseen asti.



Marraskuulla ei ole tiedossa yhtäkään ulkomaan matkaa, mutta pakollisia menoja on senkin edestä. On tulossa autoremppaa ja seuraava tatuoinnin poistoprojekti. Laitoin heti kuun alussa tulleesta palkasta tatuoinnin verran sivuun visatilille, eli se on leikisti ikäänkuin jo maksettu. Autoon kuluu tässä kuussa noin 500 euroa. Marraskuun kulutukset tulee olemaan korviavihlovia, mutta touhutonni-projekti etenee, ja pinnistelen kaikesta huolimatta kohti tavoitetta!

Kahdet pikkujoulut ja yksi risteily on tulossa marraskuussa, mutta niiden lisäksi jos onnistuisi olemaan kaahamatta liikoja. Olen taas päässyt hyvin kiinni treenirytmiin, ja se tuntuu fyysisesti ja henkisesti hyvältä. Tuntuu hyvältä hikoilla, ja keskittyä jo maksettuihin huvituksiin (=salikortti ja bookbeat). 

Kyllähän mä etukäteen tiesin että syksystä tulee rahanmenollisesti hektinen, ja sitä se on kyllä ollut. Nyt näkisin että otan opiksi ja rauhoitan tahtia, jotta kevät ei mene samoissa merkeissä.