perjantai 28. syyskuuta 2018

Dietti alkaa huomenna

Itseään on helppo huijata.

Uskomatonta, miten helposti sitä kuvittelee olevansa jossain poikkeushetkessä, jossa voi "vain tämän kerran" syödä pullan / törsätä vähän / laittaa ranttaliksi. Silloin kuvittelee elävänsä kaikki muut hetket kovinkin tiukassa ruodussa, josta voi "vain tämän kerran" poiketa.

Ja humpsista hei, äkkiä onkin koko viikko mennyt poikkeustilassa, ja ruodussa ei ole eletty päivääkään. Pian koko oleminen alkaa olla näitä poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia, ja huomaa olevansa taas visakortti tapissa.

Synttärit on oikeasti vain kerran vuodessa. Karkkipäivä on lauantaina. Joulu ei oo joka päivä. Ja uutta puseroa ei tarvii joka viikko ostaa.



Oon todennut, että mä usein ajattelen kieltäytyväni (tai kieltäytyneeni) asioista, sen sijaan että oikeasti olisin jostain kieltäytynyt. Kyseessä on ihan perinteinen "enhän mä niin paljoa vaatteisiin törsää" -tyylinen ajattelutapa, missä ei tajua niistä pienistä puroista syntyvän ihan hemmetin ison virran.


Jotenkin sitä kuvittelee vain tämän kerran voivansa tehdä poikkeuksen. Niin helposti ajattelee että joka päivä on spesiaali. Okei onhan se joo, mutta ei siinä mielessä spesiaali, että joka päivä pitäisi tehdä jotain poikkeuksellista. Ja jos ei ole spessupäivä, niin vähintään löytyy nippu tekosyitä esimerkiksi ostaa jotain herkkua, koska nyt on maanantai / mua väsyttää / vituttaa / mäoon niiiiiin tän ansainnu / mä oon paska. Ja niin edespäin.

Pakkoko sitä on aina sanoa kyllä asioille, joita joku ehdottaa. Tai jotka pälkähtää itelle mieleen.

Sama pätee niin herkkujen syömiseen kuin rahankäyttöön. Jospa sitä osais ottaa hetki kerrallaan ja harkita vaikka puol tuntia, ennenkuin vastaa mihinkään kutsuun tai impulssiin.

tiistai 18. syyskuuta 2018

7 euron postikulut vs. 53 euron loppulasku

Mua ihan vähäsen nolottaa. Sain nimittäin haastattelututkimuksesta lahjakortin, ja sporttinen pimu kun olen (köh), niin päätin että otanpa Fitnesstukulta tällä summalla muutaman vaatekappaleen. Ajatus hyvä, mutta sitten asioita tapahtui:

Klikkailin valitut tuotteet koriin, menin kassalle, syötin lahjakortin koodin. Ja mitä helvettiä. Loppusumma pomppasikin luultua ylemmäs. Maksettavaa piti jäädä noin 5 euroa, mutta maksettavaa tulisikin noin 12 euroa. 

Ostoskori oli sitä mieltä, että mun olisi pitänyt maksaa täydet postikulut, vaikka tilauksen arvo ylitti 49 €, millä postit tulee ilmaiseksi. Mutta kun käytin lahjakorttia maksuvälineenä jonka jälkeen maksettavaksi summaksi jäi noin 5 €, pitäisi postikulut maksaa myös. Lahjakortti on kuitenkin vain maksuväline, ja mun mielestä sen ei pitäisi vaikuttaa postikuluihin, kun roinaa oli tilattu kuitenkin ämpärikaupalla! Saatana.


No mutta, tuo persetukku kuitenkin lisäsi kokonaiset 7 € postikuluja tuohon noin 5 € hintaan, eli yli kaksinkertaisti mun luuleman omakustannehinnan tästä shoppailusta. Tämäkös alkoi pientä Penniä vituttaa. Olin oikein tarkkaan tähdännyt, että saan tilauksen loppusumman vähäsen yli 50 euron, joten itselle jäisi maksettavaa vain muutama lantti. 

Mutta ehei, 50 euron lahjakortin aktivoinnin jälkeen pärähti tilaukseen tuo 7 € postikulu. Eipä tuo summa nyt eurooppaa kaataisi, mutta mua alkoi ottaa todella mehukkaasti kupoliin. Etenkin, kun ei ollut vaihtoehtona ottaa edullisempaa noin kolmen-neljän euron hintaista smart post -toimitusta lähimarkettiin, vaan esivalittuna oli ja pysyi matkahuollon pakettisysteemi, jonka myötä mun treenipöksyt vietäisiin johonkin randomilla valittuun 10 kilometrin säteellä sijaitsevaan valintataloon, josta niitä ei saa ulos ilman tunnin jonotusta, paria puhelua, koodien skannausta ja mittavaa etsintäpartiota! Suoraa vittuilua!

Kierrokset nousi, ja sitten kävikin niin, että klikkailin ostoskoriin vielä pari juttua, joilla sain maksettavaksi jäävän hinnan vähän yli 50 euroon. 

Voi hyvä kahden kertainen yksinkertaisuus.

Eli minä juustopää päädyin törsäämään noin 53 euroa, etten joutuisi maksamaan 7 euron postikulua. Voi herramunhelvetti tätä ihmisen typeryyttä. Tulee jotenkin mieleen se vitsi suomalaisesta, joka maksaa viiskymppiä siitä ilosta, että naapuri ei saa satasta.


Mutta! Olen toistaiseksi hyvillä mielin tästä insidentistä! Kai mulle todellisuus kohta valkenee karvaana ja lyön pääni seinästä läpi, mutta toistaiseksi oon sitä mieltä, että löytyipäs oikein paljon laadukkaita sporttituotteita 53 eurolla. Parit hyvät treenipöksyt jotka oletettavasti jopa mahtuu päälle (vanhat on käyny pieneks, kuivausrumpu lienee kutistanut), ja muutama käyttökelpoinen paita, jotka nekin mahtunee päälle (vanhat paidatkin on käyneet kuivausrummun kautta).

Ja oli miten oli, enpä maksanut postikuluja. Fitnesstukku luultavasti hieroo karvaisia käsiään yhteen ja on tyytyväinen mun railakkaasta shopping spreestä, mutta. En maksanut postikuluja. Kaikella on hintansa, näköjään, etenkin itsepäisyydellä.

EDIT 25.9.2018: Paketti saapui, ja sovitin housut (..ja paidat..). Puolet tilatuista tuotteista ei olleet hyviä, 56 euron edestä kamaa lähti takaisin asiakaspalautuksena. Kuten varovasti uumoilinkin, niin eipä nuo kaikki sokkona tilatut vaatteet kuitenkaan päälle sovi, joten katastrofi pienenee nyt hiukan! Palautuksena f-tukulta tullee siis 56 € (miinus 7 € postikulu, otaksun). Lahjakortin käyttämisen jälkeen törsään omaa rahaa tähän tilaukseen noin pari kymppiä. I can live with that.

torstai 13. syyskuuta 2018

Onko mulla sijoitusstrategiaa? Taas on! Osa 3.

Näin se on, että ajat muuttuu. Ei ole kauankaan siitä, kun päkersin ilmoille suuren sijoitussuunnitelma -saagani jälkimmäisen, konkreettisia toimia listaavan kirjoituksen. Ja nyt jo huomaan tarvetta päivittää sitä. 

Käteiset: Kaikki kiva loppuu aikanaan. Bank Norwegian ilmoitti, että talletuskorko tippuu entisestä 1,75 prosentista 0,75 prosenttiin 1.10.2018 alkaen. Ei hyvä ollenkaan, tiputus on roima, ja se vaatii laskelmien tekoa. 

Suoritin laskelmia excel suhisten, ja olen sitä mieltä että jatkossa ei kannata laittaa Norjan pankkiin käteistä korkoa kasvamaan. Eri asia, jos talletus on oikeasti lyhytaikainen (0,75% on enemmän kuin normipankin 0,0%), mutta pidempiaikaiseen koronkasvatukseen BN:sta ei enää ole. 

Kattokaa vaikka itte:








Jumalauta, kymppitonnin sidot vuodeksi tonne Norjan pankkiin lepäämään, ja tuloa puhtaana käteen jää 52,50 € vuodessa. Ei käy. Vaikka osakemarkkinoilla on isompi riski, mä kallistun silti jatkossa enemmän siihen suuntaan. Yhäkin toki kerään käteispuskuria (köh sen mitä matkustuksiltani ehdin köh), mutta jatkossa en laita BN:lle säilöön rahaa niin reippaasti kuin mitä tähän asti olen laitellut.




Sijoittaminen: löysin kesällä Handelsbankenin indeksirahastot, joissa juoksevat kulut ovat vain 0,2%. Aiemmin rummuttamani Seligsonin indeksirahastot jäi siis auttamatta toiseksi, koska niissä kulut ovat 0,4% ja ylikin. Joten jatkossa tuuppaan rahojani Handelsiin jenkki- ja euroindeksirahastoihin, ja Seligsonille korkeintaan vain joihinkin satunnaisiin mitä ei Handelsista löydy. 

Harkinnassa on myös kaivella Handelsbankenin kätköistä muita käyttökelpoisia indeksirahastoja, eli voipi olla että Seligsonin rahastot jäävät multa kokonaan pois. En ole vielä nostanut Seligsonin usd ja € -indeksejäni tyhjäksi, vaikka ihan kannattava peliliike olisi varmasti sekin. Etenkin nyt, kun ovat vielä voitolla. 

Sijoitusasuntosuunnitelmassa ei ole muutoksia, vaikka pientä tärinää silläkin suunnalla on ollut. Kaksi puolikasta asuntoa mulla on ja pysyy, MUTTA meinasin intopinkeydessäni lähteä jo keulimaan, ja tein eräästä uudesta asunnosta tarjouksen. Tarjous ei kuitenkaan saanut myyjää innostumaan, kuten odotimmekin, ja asuntokaupat jäi sikseen. 

Kyseessä oli mukavannäköinen ja potentiaalisesti oikein hyvä sijoituskohde, mutta myyntitapana oli tarjouskauppa. Kilpalaulanta yltyi asunnon osalta sen verran korkeaksi, että poistuimme paikalta.

Tässäkin siis pysyttiin suunnitelmassa (=ei uutta sijoituskämppää vielä 3-5 vuoteen), vaikka meinasi lähteä suksi luistamaan turhan liukkaasti. Jos olisimme asunnon saaneet about tarjoamallamme hinnalla (+-5000€), olisi se kannattanut ostaa. Mutta kun ei, niin ei. Ja ihan hyvä näin. Eipähän tarvitse remontteerata.

Näillä suunnitelmilla eteenpäin!

torstai 6. syyskuuta 2018

Elokuun 2018 käyttörahaseuranta

Elokuun kulukatsaus seuraa nyt!

Edellisessä postauksessa kerroin olevani seesteinen ja jopa harmoninen elämän suhteen. Elokuu meni mukavasti ja oli rento. Menoissa on kaikennäköistä hömpsöttelyä ja viihdettä, plus käyttörahat reissulta, jotka oli suunnilleen sitä mitä ennakkoon ajattelinkin. Viikon reissuksi suht vähällä pääsin, kun mitään varsinaista tavaraa en ostanut (paitsi se kissankuppi). 





Karkki- ja välipalaosaston kulutus on nousussa viime kuusta. Mutta hei, en ostanut karkkia koko elokuussa?! Voiko olla näin!? Kyllä voi, excel ei valehtele! 

Ostamani prodepatukat tosin on ollut aika suklaisen ihania, joten mä kyllä luokittelisin ne karkiks. Mutta mikäs minä olen pakkaussuunnittelijoiden auktoriteettia kyseenalaistamaan, jos paketissa lukee proteiinipatukka, niin se olkoon proteiinipatukka.




Mutta semmoinen nurja puoli tässä on, että syyskuusta on tulossa totaalinen mahalasku. Nimittäin elokuulla tapahtui pari menoerää, jotka tuli laitettua visalle. Ja koska olen totaalinatsi ja täysin absoluuttinen sen suhteen että visa maksetaan tai itketään ja maksetaan kokonaisuudessaan heti sen eräännyttyä, jawohl, on syyskuun kulupiirakasta tulossa todella värikäs.

Syystä että:

Projekti tatuoinninpoisto on nyt virallisesti alkanut. Mietin päässäni eri skenaarioita, ja lähes kaikki niistä päättyivät siihen, että kuva lähtee joko nyt tai heti. Laskin, että jos elän 85-vuotiaaksi, tulee poistoprojektille hintaa ennakoitua monivaiheisemmassakin poistoskenaariossa pauttiarallaa 40 euroa per vuosi per loppu elinikä, meikäläisen nykyisen iän huomioon ottaen. 

Toki toivon rokkaavani täällä vielä 95 vuotiaana kuten teräsmummoni parhaillaan tekee, joka tarkoittaisi että projektin hinta per elinvuosi tippuisi vielä matalammalle. Katsotaan kun alan vedellä viimeisiäni, varmaan päivitän sillon vielä excelin ja lasken, että paljon tuon tuhrun poistaminen lopulta maksoi per vuosi. Ja teen jonkun excelgraafin ennenkuin viimeinen hönkäys tulee.

Pointtina tässä makaaberissa matematiikassa on se, että poistohinta jyvitettynä kaikille niille vuosille mitä saan puhtaasta ihosta nauttia tuntuu kovin matalalta. Ja jos kippaan paljon ennen kasikymppisiä, niin paskaako mä niillä säästetyillä rahoilla olisin sitten tehnyt kuitenkaan, ja tää leima olis vituttanu kaikki ne vuodet.

Oon hemmetin tyytyväinen päätökseeni, vaikka syyskuun visalle räpsähtääkin ensimmäinen 300 euron lasku, joka kyllä kirpaisee. Ekan poistokerran jälkeen kuva on ja pysyy, eikä ole hirveästi edes himmennyt. Jotain edistystä joo, mutta toivottavasti vaalenee vielä syksyn mittaan.

Se toinen elokuun visaa rasittava menoerä sitten... En kehtaa vielä edes tunnustaa mun kenkäostos-spreetä, lähti totaalisesti mopo käsistä ja kengät jalasta erään mun luottomyymälän alen loppukirissä, ja ostin niin monta paria kenkiä että en oikeasti itsellekään kehtaa ääneen sanoa. Tätä puidaan sitten kun syyskuun visalaskun syntiset lukemat tulee päivänvaloon.