perjantai 31. elokuuta 2018

Kun kesä syksyyn vaihtuu ja tähtien nään lentävän

Nyt kun heinäkuun taloudellisesta hurjastelusta on meno rauhoittunut, on elokuu mennyt huomattavasti tasaisemmalla tahdilla. Ja pakko oli mennäkin, jotta saan kerittyä humputteluun pistämääni rahasummaa takaisin tilille. Mutta silti - ostohousut eivät liimautuneet jalkaan, vaan ne viikattiin kiltisti kaappiin (odottamaan black fridaytä luultavasti).

Hyvältä tuntuu tämä elämä, liekö se mukavan kesän, lomailun ja jäätelön ansiota.

Heinäkuussa oli enemmän menoa ja vouhottamista, mutta elokuu on ollut rauhallisempi. Ja tämä iisimpi tahti näkyy sopivan minulle taas vaihteeksi. 



Kaiken kaikkiaan mulla on tyytyväinen olo nykyhetkeen ja koko elettyyn elokuuhun. Se ei ollut täydellisen niukka kuukausi, mutta harkitsevainen. Elokuun loma meni myös ihanasti, oli rentouttava ja sporttinen seikkailu, johon ei sisältynyt materialismia ollenkaan, vaan kauniita maisemia ja patikointia. Tuliaisiakin ostin - kissalle kivannäköisen vesikipon alennusmyynnistä.

Raavin parhaillaan kasaan elokuun excelpiirakoita, ja ensinäkemältä voi todeta että ruokamenot on hieman suuremmat elokuussa verrattuna heinäkuuhun. Kokonaiskulutus laskeutuu suunnilleen samoille 35 € per päivä lukemille kuin mitä kesäkuussa oli. 

Millekään älyttömälle shopping spreelle en siis itseäni ole päästänyt, mutta olisihan näissä menoissa karsittavaa silti. Mutta en nyt stressaa. Elämä tuntuu hyvältä ja mun näköiseltä. On mukavia reissuja takana ja tulossa, ja on kuitenkin aikaa kotona makailla sohvalla hyvän (ääni)kirjan kanssa.

Olen myös alkanut kutoa sukkaa. 

Se on syksyn merkki se.

tiistai 28. elokuuta 2018

Hys hys, raha

Rahasta puhuminen on outoa. 

Sitä saa helposti vihat niskoilleen, jos muiden rahankäyttöä kommentoi. Joten olen huomannut olevani raha-asioista siviilissä usein tosi vaitonainen. Omaa kulutusta tuntuu luontevalta vähän voivotella, mutta jos toteat että mäpä pyrin olemaan säästäväinen tai neuvot jotakuta sijoittamaan käsilaukun sijasta indeksirahastoon, niin tulisi tosi outo ja jotenkin omaa kilpeään kiilottava olo. Mulle ainakin.

Huomaan itse käyttäytyväni hillitysti - en yleensä mainitse sijoituksistani mitään, asuntosijoittamisestakin puhun vain vähän, jos aihe on tullut keskustelussa muuten esille. Auta armias että jakaisin kellekään mitään sijoitusneuvoja! Vaikka joskus kyllä mieli tekisi neuvoa ihmisiä olemaan ostamatta jotain, joka mun silmissä näyttää ihan turhuudelta.

Tokihan en voi kovin korkealla ratsulla tässä ratsastaa - eipä ole kauaakaan, kun pistin helposti parisataa euroa viikossa menemään. Mutta mä yritän koko ajan olla parempi! Ja edistystä on tapahtunut! Seuraan omaa taloutta ja todistetusti olen parantanut käytöstäni, kyseenalaistan omaa toimintaani ja mietin tapoja joilla muuttaa omaa taipumustani törsäilyyn.



Mutta miksi olen niin hissukkaisesti?

Osaan itsekin pistää rahaa haisemaan, olen entinen hömppäkuluttaja ja olen luultavasti yhä profiloitunut sellaisena tuttavapiirilleni. En usko olevani uskottava saarnaaja talousasioissa, koska en ole ollut malliesimerkki itsekään, enkä ole vieläkään. Ja mistä minä tiedän mikä kenetkin tekee onnelliseksi! Jollakin se voi säästötilin kartuttamisen sijaan olla huoleton ostostelu, tai juuri se uusi käsilaukku.

Lisäksi matkustelen suht paljon, ja se varmasti näyttää ulospäin isolta rahanmenolta. Että jaapa siinä säästövinkkejä kellekään, kun kalenteriin on merkattu kuin hemmetin monta matkaa tulevan vuoden sisään, joopa joo.

(Mainittakoon, että vaikka matkailua tulee tehtyä suht paljon, ei mun matkat ole luksusmatkailua. Saan reissussa normielämääkin isommat kiksit kun onnistun tekemään asioita budjetilla - halpa majoitus, edullinen ruokapaikka, ilmaisia nähtävyyksiä ja kokemuksia. Ja halvat lennot, siitä se suunnittelu yleensä lähtee. En törsää reissuilla paljoa, toki rahaa kuluu enemmän kuin normipäivänä kotona, mutta ei enempää kun on pakko. Seliseli, mutta silti.

Siltikin, matkailu on aina luksusta, vaikkei sitä tekisikään luksustyylillä. (Lisäksi eettisyys-kriisikin lentomatkailusta tulee, apua).)

Olen myös mietiskellyt asioita joihin ihmisillä otaksuttavasti menee rahaa, ja mihin mäkin olen aiemmin kuluttanut mutta enää en. 

Nykyäään en käy baareissa enkä käytä alkoholia lähes yhtään, en törsäile isommin vaatteisiin (paitsi kirppis *köhköh), ja mulla ei ole kalliita harrastuksia. En asu ns kalliilla seudulla, tai kulje päivittäin ympäristössä jossa olisin altis houkutuksille (ostoskeskukset ym kauppakeskittymät). En hae noutokahveja enkä pääsääntöisesti käy ulkona lounaalla (TOSIN ravintoloihin on mennyt rahaa aika paljon tänä vuonna, mutta niihin on liittynyt sosiaalisuus ja hauskanpito, jos tämän haluaa lieventäväksi asianhaaraksi laskea). 

Ja ehkä isoimpana ei-kulueränä on se, että mulla ei ole lapsia.

Lapsettomuus on mitä on, ja mulla sitä valintaa ei ole tehty taloudellisista syistä. Toki olen mielissäni siitä, että tilille jää ylimääräistä rahaa tämän asian takia, vaikka raha tässä asiayhteydessä aika toisarvoiselta määreeltä tuntuukin.

Faktaa kuitenkin tuntuisi kohdallani olevan, että kun ei ole elätettäviä, jää rahaa säästöön. Vaikka pistää törsäillen sillä tahdilla kuin itsekin pistän.

Lopputulemana itselleni tässä laadidaassa on se, että säästöön saisi hitokseen enemmänkin, kun jättäisi loputkin turhat ostostelut pois. Pakollisia menoja mulla kuitenkin on hävettävän vähän, joten pitääkö se perkule lykkiä rahojaan niihin ei-pakollisiin, ja sitten ihmetellä kun tili taas meni jänniin seikkailuihin. 

Toisaalta jostakinhan sitä ns sisältöä elämään pitää saada - mutta tuleeko se sitten yltiöpäisestä matkailusta, vai voisiko sitä tulla myös jostain ihan muusta.

Katsotaan.

lauantai 11. elokuuta 2018

Epäjärjestelmällisyys tulee kalliiksi

Mä olen todella epäjärjestelmällinen ihminen. 

Mulla ei pysy luontaisesti tavarat paikoillaan, hukkaan helposti asioita, ja kaappeihin kertyy vanhaa roinaa (mille ei välttämättä ole ollut käyttöä alunperinkään). Mulla tavarat jää esille kerryttämään pölyä, kaappeihin ei mahdu, kaikille tavaroille ei ole omia paikkoja. Kaapit pursuaa roinaa mitä en ole käyttänyt miesmuistiin.

Huomaan joskus hankkivani turhaa tavaraa, koska vastaavaa en kotoa löydä. Tiedän siis itselläni olevan esimerkiksi täydellisen hiusharjan, jossain. Mutta sitä ei ole aikoihin löytynyt, joten kauppareissulta tarttuu uusi hiusharja mukaan. Joka ei ole yhtä hyvä kuin Täydellinen, ja jää nurkkiin pyörimään kun alkuperäinen hiusharja löytyy.

Mulla on tapana ostaa kaupasta esimerkiksi sukkia, koska "niitähän tarvitsee aina". Joo kyllä tarvitsee, mutta mulla ei ole realistista käsitystä kotini sukkavarannosta, ja jos olisi, niin uudet sukat jäisi kauppaan. Suodatinpusseja ja leivinpapereita kotoa löytyy monen vuoden tarpeisiin, koska niitä on osteltu "varmuuden vuoksi", sillä olisihan se kauheaa jos ne loppuisi.



Ja kuinka monesti on tullut hankittua esimerkiksi uusia hiuslenkkejä, koska vanhoja ei löydy. Kyllähän niitä hajoaakin, mutta ehdottomasti isoin syy uusien ostamiseen on se, että vanhat ovat hävinneet. Olen myös muutaman kerran saanut itseni kiinni siitä, että kaupasta on raahattu mukaan jokin vaatekappale, ja kotona olen tajunnut että mullahan on jo lähes samanlainen. Ja tähän kuluu ihan turhaan rahaa!


Syytän usein kaaoksesta sitä, että mulla ei oo tarpeeksi säilytystilaa. MUTTA oon aika varma siitä, että mikään tilamäärä ei riittäisi mulle, koska multa puuttuu ne järjestelmällisyyden taidot. 

Mä oon kuin jukolauta jokin lapamato tai syöpä - levittäydyn ja soluttaudun vaikka mihin, mun perään jää hirveä törkyvana ja jatkan iloisena vaan porskuttamista kunnes seinä (tai katto) tulee vastaan.

Okei, oon tiedostanut tilanteen ja pyrkinyt tekemään itselleni jotain jo muutaman vuoden ajan. Ja jumaliste miten se on työlästä! Edelleen olen kävelevä kaaos, mutta nyt sentään yritän karsia, olla ostamatta turhaa, järjestää kaappeja ja kyseenalaistaa tavaroiden tarpeellisuutta. 

Ja tyytyväisenä voin todeta, että tämä tiedostamisvaihe on mennyt ihan hyvin! Osittain kiitos tiukentuneelle talousseurannalleni - nimittäin turhaa rojua ostaessani hyvänä turvavyönä on toiminut se, että joutuisin merkkaamaan ostokseni exceliin ja elämään sen kanssa, mitä en suinkaan halua tehdä.



Mutta vaikka projekti on tähän asti mennyt hyvin, niin se ei ole sujunut nopeasti. Isot laivat todellakin kääntyy hitaasti, ja tämmöisen itsessään perinjuurin pohjia myöten olevan ominaisuuden kitkeminen ei käy kovin äkkiä. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa tajuan omien tapojeni kauheuden, mutta mulla ei ole tarpeeksi kykyä/aikaa/kärsivällisyyttä tehdä asialle tarpeeks mitään, jotta meininki muuttuisi pysyvästi.

Olen siis limbossa. Välitilassa. Matkassa kohti parempaa, mutta määränpäähän saapumisaikaa ei vielä kukaan tiedä. Pikkuhiljaa pieniä parannuksia, raivauksia siellä täällä, mutta silti tiskit ei löydä tietään koneeseen heti.

Tekisi mieli pistää kaikki sileäksi ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Sen sijaan että mietin mitä heittää pois, mun pitäis miettiä mitä jättää jäljelle.

Konmarit olen lukenut, ajatus hyvä, mutta helvetti sentään miten työlästä. Oon suorittanut karsintaa, heittänyt (=lahjoittanut) pois tosi paljon tavaraa ja päässyt hyvään alkuun, mutta vieläkin hukkuisin tavarakasoihin jos alkaisin konmarin mukaan kämppää järjestämään. Plus ain't nobody got time for that, se olis monen kuukauden projekti käydä kaikki oikeaoppisesti läpi. Ja vaikka aikaa voisikin järjestää, ei mulla ole henkistä kapasiteettia.



Tuntuu niin turhauttavalta, että se mitä mä haluan, on tilaa ja rahaa. Ja näitä saisi muun muassa sillä, ettei osta turhaa paskaa. Hakkaan tätä päähäni päivittäin, ja silti sen mukaan eläminen on vaikeaa.

Tulin tätä postausta kirjoittaessani miettineeksi myös, mitkä muut luonteenpiirteet ja tavat aiheuttaa rahanmenoa ja harmia. Stay tuned, tämä saaga jatkuu, Pennin huonoista tavoista ei yhdellä postauksella selvitä!

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Heinäkuun 2018 käyttörahaseuranta

Jo edellisessä postauksessa varoittelin, että täällä on pistetty haisemaan heinäkuun helteiden pehmittäessä pään. Tai seliseli, ei tästä kulutusjuhlasta voi helteitä syyttää, vaan peiliin on katsominen!

Tulin siis heinäkuussa varanneeksi muutaman matkan. Ihan pari vaan. Niihin meni graafin mukaan about puolet heinäkuun kulutetusta rahasta. Ja tämä kulutettu rahahan tuli monelta osin sukanvarressa olleesta (mennyt aikamuoto) rahasta. Mulla on (oli) snadisti pelirahaa kakkostilillä jota saa nopeasti käyttöön jos jotain yllättävää menoa tulee, ja tällä kertaa se tuli pistettyä sitten tuleviin lento- ym lippuihin.

Klikkaamalla suurentuu
Huvittavaa mielestäni on, että tästä kulupiirakasta absoluuttisesti välttämätön kulu, ruoka, vie vain 6 %. Huomaan myös, että ravintolakulut ovat korkeat, vieläpä korkeammat kuin viime kuussa. Eli tämä osaltaan selittää oikeaan ruokaan menneen rahamäärän pienuutta.

Mua ihan snadisti hävettää tämä porsastelukulutus, ja pientä orastavaa ahdistusta hiilijalanjäljen kasvamisestakin tuon lentomatkailun myötä on ohimoa puristamassa. Mutta ei nyt ruveta ahdistumaan, kun olisi elämää nautittavana! Tämä olkoon poikkeus mun muuten niin säntillisessä (köh) taloudessani - ikinä ei tiedä mitä elämä tuo vastaan, joten mennään nyt kun jalka nousee ja mieli on iloinen!

Mun välipala- ja herkkukulutukset on vieläkin suurennuslasin alla, joten tässä tarkempi jakauma namirahaston kulutuksesta:
Klikkaamalla suurentuu

Ja kappas kummaa, herkkuihin ja välipaloihin käytetty summa on pienentynyt sitten viime kuun! 

Tämmöisillä nuoteilla mentiin heinäkuu. Elokuulle ennustan maltillisempaa kulutusta ja puskurin takaisinkasvatusta...