torstai 28. kesäkuuta 2018

Zombie apocalypse!

Maailmanloppu! Zombiet! Tai muu kauhuskenaario!

Mulla vaihtuu ja/tai päivittyy metodit rahankäyttöni seurantaan perin usein*. Mietin myös näköjään säännöllisin väliajoin, miten saisin pidettyä itseni entistä paremmin aisoissa rahankäytön kanssa.

Ja tadaa, löysin toimivan metodin.

Tulin miettineeksi shoppailuhimoani siltä kannalta, että jos nyt olisi zombiehyökkäys meneillään ja maailma vinksallaan, niin olisiko harkitsemani tuote X täysin tarpeellinen siinä tilanteessa.

Uusi mekko = ei apua hengissä selviytymiseen. 
Purkki papuja = huomattavasti enemmän apua.



Minä, ja lähes koko länsimainen yhteiskunta, elämme tällä hetkellä niin järjettömässä yltäkylläisyydessä, että mulla ainakin on täysin hämärtynyt välttämättömän käsite. Mulla on kultalusikka niin syvällä nielussa että en edes ymmärrä tilannetta missä välttämättömyystarvikkeista olisi pulaa, ja näinollen olen taipuvainen törsäämään rahoja ja resurssejani johonkin joutavaan, joka viihdyttää minua hetken. 

Ostosteltua tulee ihan omaa tylsyyttään, kun elämä on niin ihanan pullantuoksuista muminaa täydellä mahalla lämpimässä köllötellen, että luulee tarvitsevansa piristeeksi uuden version jostain, joka minulla jo on.

Mutta kun asettaa itsensä olotilaan jossa zombit hyökkää, okei tai vähän realistisemmin ajateltuna elää vaikka työttömyyspäivärahalla vuokrakämpässä ilman säästöjä, ruoka on loppu ja velat kaatuu niskaan ja kissalla on nälkä, niin tajuaa taas että tarviinko mä nyt oikeesti jotain saatanan ulkoilmalegginsejä, häh. Vai säästetäänkö nekin rahat zombiepäivän varalle ja pidetään niitä goddamn kolmiakytä legginsejä joita kaapista jo löytyy. Esimerkiksi.

On tämä nyt tavan luksusta, kun pitää maalailla itselleen kurjuutta, jotta osaa elää ihmisiksi. Ei tässä metodissa nyt pyörää keksitty uudestaan, mutta sain sentään omaa päätäni käännettyä sen 360 astetta ja survoin tajuntaani taas kerran sen, että tavaraa ei osteta vaikka miten olis tarjouksessa.




Jumaliste miten itteään on helppo huijata. Meinasin jo mennä ansaan, ja ajatella olevani eräpirkko, joka ihan validisti tarvitsee uudet ulkoiluhousut. Ja enpä ole rämpinyt metsässä housuttomana tähänkään asti, eli MULLA ON HOUSUT pentele soikoon enkä tarvii uusia.

En siis tilannut ulkoilmalegginsejä enkä edes sortunut Nellyn mega-aleen, vaikka halvalla olis saanu vaikka mitä rytkyä. Vaikka mieli teki. Ja kyllä nyt on hyvä olo! Siitäs saivat, bannerimainokset, en sortunut teihin!

---

* Lopetin viikottaisen talousseurannan, ja siirryn kuukausittaiseen raporttiin. Ahoy and behold, heinäkuun alussa siis räpsähtää eetteriin Pennin ensimmäinen €uronkuvat silmissä kirjoitettu kuukausiraportti, aiheena kesäkuun kerskakulutukset.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Onko mulla sijoitusstrategiaa? No on! Osa 2.

Tässä se nyt on! J. Pennin suurehkon sijoitussaagan jälkimmäinen osa! Pitkällisen pohjustusjaarittelun jälkeen päästään nyt strategiaan, joka on niin yksinkertainen, että kaikki tämä pohjustus on ollut hiukan yliampuvaa. Mutta kerrankos. 

Sijoitusstrategiani kaikessa yksinkertaisuudessaan on hyvin simppeli:

Indeksirahastoihin rahaa kuukausittain.
Muhikoot siellä korkoa korolle 10 tai vaikka 30 vuotta. Otetaan ulos sitten joskus, kun haluan sijoittaa johonkin osinkoa tuottavaan.


Käteiset Bank Norwegianiin noin 5-10k asti. Ylimenevät joko indekseihin ja/tai lainanlyhennyksiin. Tai elämiseen.

Kolmas sijoituskämppä. Mielellään viiden kolmen vuoden sisällä. 


Siinäpä se! Tässä tarkennusta:

Osakkeet: Mulla ei suoraan sanottuna ole tietämystä eikä intoa alkaa syventyä suoriin osakeostoihin, ja vaikka ajatus vuosittain maksettavasta osingosta olisi kiva, niin näillä sijoitusmäärillä se osinko olisi tosi mitätön. 

Lisäksi sijoittaisin saamani osingot kuitenkin uudestaan, eli ihan turhaa ottaa mitään ulos tässä vaiheessa (ja maksaa veroja). Joten indeksirahastoihin vaan Seligsonille kasvamaan, kunnes olen iso ja viisas ja keksin jotain parempaa.

Mulle jäi päälle Moustachelta lukemani ohje sijoittamisesta, jossa hän neuvoo ostamaan "vähän kaikkea". Eli sijoittamaan indekseihin. Ja näin olen tehnyt.  Ja teen jatkossakin. 

Indeksirahastot: Laitan indekseihin vain sen verran rahaa kuin koen minulla olevan varaa parin vuosikymmenen aikajänteellä. Eli: ellei sonta osu tuulettimeen oikein isosti, mulla on varaa heittää indekseihin muutama satanen per kuu, ja pitää ne siellä.

Jos sonta taas osuu ja joudun vetämään rahani indekseistä pois ennen kuin Xkymmentä vuotta on kulunut, sitten mulla on muitakin ongelmia ja elämä vaihtanut suuntaa radikaalisti. Ja luultavasti silloin on muutakin murehdittavaa kuin kurssitappiot ja lunastusmaksut ym kulut nostoista. Toki pyrin välttämään tämän skenaarion riittävällä käteispuskurilla.

Käteispuskuri (BN): Käteisen määrä elää välillä 5-10k. Jos saldo alkaa lähestyä 10k euroa, alkaa mulla jonkinlaiset lehmänkellot soida - tätä enempää en näe järkeväksi hillota käteistä tilillä tässä elämänvaiheessa. Sillä vaikka BN korkoa maksaakin, uskon olevan järkevää laittaa yli 10k menevät rahat esim indekseihin. Ellei sitten tähtäimessä ole isohko asunnon käsiraha tms  säästökohde, johon BN talletukset ovat menossa.

Asuntosijoittaminen: Innostuin myös asuntosijoittamisesta, ja olen laittanut pennosiani myös kahden asunnonpuolikkaan käsirahaan. Tämä on syönyt resursseja muusta sijoittamisesta (ja tähän upposi aikaisemmat säästöt), mutta koin tärkeäksi saada ns. kana munimaan asuntojen kanssa, jotta ne alkavat maksaa itseään minullepäin.

Asuntosijoitushistoriastani olenkin tehnyt postauksen, luettavissa täälläNyt kun asuntokutina on saatu toistaiseksi raavittua, on taas aika panostaa isommin indekseihin ja käteiseen.



Strategiaani kuuluu myös olennaisesti se, että en halua elää sitku-elämää! Säästämisestä ei saa tulla niin iso pakko, että sen takia jättäisin hyvää elämää elämättä. Säästäminen on tärkeää, mutta en halua mennä raha edellä ratkaisuihin ja olla sijoittamatta myös vapaa-aikaan. 

Mutta: Haluan oppia yhä paremmin irti kulutushysteriasta ja turhan krääsän kautta elämisestä. Hedonic adaptation on ollut hiuksia nostattava ajatus, ja opettelen sisäistämään sen, että uusi on uutta vain hetken, king for a day ja niin edelleen. Että älä osta uutta hilavitkutinta, kun vanhallakaan et tee mitään.

Kokemukset, taas. Ne on eri juttu. Niihin olen valmis laittamaan rahaa.

Tämmöiset konseptit siis täällä Pennin päämajassa! 

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Tapaus BookBeat

Sijoitusstrategia-saagan jatko-osa saa hetken odottaa, sillä nyt seuraa tärkeää asiaa kirjojen kuuntelusta!

Jäsenyyteni BookBeatissä on ollut voimassa vuoden 2018 alusta. Jäin palveluun koukkuun heti ensikuulemalta, ja siitä lähtien on ollut kirja korvissa lähes aina siivotessa, kokatessa, kävelylenkillä tai sohvalla makoillessa. Kerrassaan mainio palvelu!

Mutta katsotaanpa mitä tuo hupi maksaa.

Jäsenaika 5.1.-19.6.2018 (Ensimmäiset 2 vkoa ilmaiseksi)
Jäsenmaksu 6 x 16,90 € / kk = 101,40€

Kuunneltuja kirjoja 40 kpl. 
101,40 / 40 = 2,54 € hinta per kirja

Nåt bad!



Mutta ei siinä vielä kaikki. Tilastonörtti on vasta päässyt vauhtiin.

Joten lisää tilastodataa:

Kuluneen 28 viikon aikana kuuntelemieni kirjojen (40 kpl) kesto yhteensä on 305,55 tuntia. Joka on noin 12,75 päivää.

Tämä on keskimäärin:
- 10 tuntia 55 min kuuntelua per viikko

- 1 tunti 34 minuuttia tuntia kuuntelua per päivä

Tämä on lähes puolitoista kirjaa per viikko! Herttileeri!

Kuuntelemieni kirjojen keskipituus on 7 tuntia 38 minuuttia. Lyhyin kuunneltu kirja oli 1 tunti 8 minuuttia, ja pisin kirja 22 tuntia 5 minuuttia.

Mitä tästä siis opimme? 

Tosi paljon on tullut kuunneltua kirjoja, huh! En tiedä olenko ikinä lukenut neljääkymmentä kirjaa puolessa vuodessa (en helvetissä ole), mutta kuunnellen tuo onnistui tosi vaivattomasti.


Mutta onhan BookBeat suhteellisen kallis, etenkin jos vertaa netin tv-sarjojen suoratoistopalveluihin. Netflixin saa halvimmillaan 7,99 eurolla kuussa. HBO on 9,95 euroa kuussa. Eli BookBeatini hinnalla saisin lähes nämä molemmat! 

Mutta sitten olisin lukittuna tietokoneeseen tai tabletiin aina kun haluaisin käyttää palvelua. Korvissa taas kirja kulkee helposti mukana. Ja mä en tarvitse yhtäkään lisäsyytä koukuttua tietokoneeseen, ihan tarpeeksi tulee sen edessä istuttua muutenkin.


Toki kirjastoistakin saisi äänikirjoja kuunteluun. Ja normikirjoja ilmaiseksi kotiin. Mutta en saisi luettua kirjoja samaa tahtia kuin mitä niitä kuuntelen. Kirjaa lukiessa tarina menee eteenpäin vain sitä tahtia kuin mitä omat silmät tekstiä ahmii. Äänikirja taas vie mukanaan vaikka makaisi silmät kiinni!

Summa summummum: Maksaahan tuo, mutta maksakoon. Toistaiseksi käyttöaste ja palvelusta saatava ilo on niin suurta, että tämä menee osastoon money well spent.

Seuraava BookBeat-tilanneraportti tulee loppuvuodesta. Jos silloin hinta per kirja on vielä lähellekään samalla tasolla kuin nyt, niin todellakin jatkan palvelun käyttöä. Niin kauan kun tulee kuunneltua about kirja per viikko, niin koen että tässä on järkeä.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Onko mulla sijoitusstrategiaa? Osa 1: Taustat

Vähän aikaa sitten mulla heräsi ajatus Femmiksen kommenttiketjussa oman sijoitusstrategiani ylöskirjaamisesta. Ja tässä sitä nyt ollaan, olen tuottanut aiheeseen liittyen (liian) ison kasan tekstiä.

Tässä tulee saagan ensimmäinen osa aiheesta Jenni ja sijoittaminen. Sit tight,  tässä menee hetki.


Olen laittanut rahaa säästöön ns. aktiivisesti vuodesta 2016. Aiemminkin olen säästänyt, mutta en tavoitteellisesti. En sijoittanut säästöjäni, rahaa oli sivutilillä jemmassa kunnes tulisi jotain, mihin halusin ne käyttää.

2016 tapahtui monta juttua, joiden myötä ymmärsin alkaa säästää "tosissani". Tajusin että säästäminen voisi olla pysyvää, eikä vain tilapäisratkaisu, kunnes haluan ostaa jotain. Alkusysäys tuli, kun löysin Ylen sivuilla Pohatan haastattelun, ja tuntosarveni nytkähtivät astetta pidemmäksi. Sain vainun.

Vuosien aikana oma taloudellinen tilanteeni oli pikkuhiljaa parantunut, olin päässyt velattomaksi joitain vuosia aiemmin, ja 2016 olin kaikin puolin paattini ohjaksissa. Elämä oli rauhoittunut, arki- ja viihdemenot pienentyneet (=olin vakiintunut, baareissa riekkuminen loppunut, sinkku-status oli muuttunut dinkuksi). Rahaa jäi enemmän käyttöön, joten olisin hyvin otollista maaperää tuoreeksi sijoittajaksi. Kunhan vain ymmärtäisin Miksi ja Miten.

Ajatus sijoittamisesta jäi Pohatan tekstien myötä kytemään, kun pikkuhiljaa tajusin että minäkin voisin tehdä rahoillani muutakin kuin kuluttaa ne. Ei se ajatus kerralla kolahtanut, mutta ajauduin kuitenkin lukemaan herran blogia kerta toisensa perään, jokin siinä kiehtoi. Pohatan kautta löysin Mr Money MoustachenJa viimestään silloin se olikin menoa!


Rakastuin ja ahmin herra Viiksen blogia kitusiini niin raivokkaasti kuin ehdin. Innostuin, hullaannuin, koukutuin, tutkin asioita ja avasin tilit Seligsonille (Pohatan mainostamana löydetty) ja Nordnettiin. 

Kiitos kuuluu siis Pohatalle, joka uskalsi julkisesti kertoa tavoitteestaan! Olen yksi niitä untuvikkoja jotka ovat hänen ansiostaan saaneet herätyksen säästämiseen ja sijoittamiseen. Ja Money Moustachelle olen ikuisesti kiitollinen jokaikisestä tekstistä jonka hän on kirjoittanut! Voi luoja miten voi olla hyvää, viihdyttävää, asiantuntevaa, tinkimätöntä tekstiä.

Yhtenä merkittävänä etappina on myös tämä kirja. Hyvin Viiksen kaltaista tekstiä, mutta sehän ei haittaa. Preaching to the choir, tämä oli loistava kertauskirja Moustachen aiheuttamaan jälkihikeen ja vieroitusoireisiin.

Sijoitusurani alkuun sisältyi paljon itsensämollaamista siitä, miksen ollut tajunnut säästämisen ideaa aiemmin. Korkoa korolle oli täysin tuntematon ajatus, ja kiukuttelin koululaitokselle joka ei ollut näin tärkeää asiaa opettanut! Tai jos olikin, niin teiniangstissani se oli mennyt minulta ohi. Miten helvetin päin helvettiä sitä on ihminen oppinut elämään, kun onnea on haettu vaatekaupoista ja kertakäyttäymisestä, rahaa on mennyt enemmän kuin on tullut, ja se ei ole soittanut hälytyskelloja!

2016 mua alkoi myös houkuttaa asuntosijoittaminen. Mietin, pohdin, luin ja maalailin haaveita. Asiat nytkähti eteenpäin 2017, kun sain suuni auki, ja armas siippani innostui ajatuksesta, että ostettaisiin sijoituskämppä yhdessä. Tuumasta toimeen, ensimmäinen asunto löytyikin parissa kuukaudessa.

Nykyään mua auttaa henkisesti ajatus, että ansaitsemani raha menee johonkin. Mulla on yhä vimma saada raha ikäänkuin kulutettua, mutta nykyään sijoitan ja säästän ja merkkaan naurettavan tarkasti excel-kaavakkeisiini nämä summat. Tunnen nykyään ostavani itselleni kuukausittain jotain, kun laitan rahaa sijoituksiin ja/tai säästöön. Normielämän kulutukset pyrin pitämään pienenä, ja se onnistuu joskus paremmin, joskus huonommin.

Mutta millä taktiikalla tämä säästäminen tapahtuu? Se selviää ensi numerossa! *drumroll*

torstai 14. kesäkuuta 2018

2018, viikko 23

Maanantai: -
Tiistai: -
Keskiviikko: lääkärimenot 72,90 € 
Torstai: -
Perjantai: Matkavaluuttaa 218,90 €
Lauantai: -
Sunnuntai: -

Total 291,80 €


Hiljaiseloa muuten, mutta reissuvaluuttaa tuli ostettua. Mutta hyvä viikonloppureissu on nyt koettu, ja eipä siellä kummoisesti tullut törsättyä. Nämä on niitä sijoituksia, joihin mielelläni laitan (kohtuusumman) rahaa: aikaa ystävien kanssa, hienoja kokemuksia, hyvää ruokaa ja uusien paikkojen näkemistä. 

Elämä hymyilee!


sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Projekti: tatuoinninpoisto?

Ärr, nyt on dilemma. On ollut jo hyvän aikaa, mutta nyt malttamattomuuteni vie minusta voiton.

Nimittäin, minulla on tatuointi. Se on ollut jo nuoruudesta lähtien, ja viime vuodet olen vältellyt sen kanssa katsekontaktia. Suoraan sanottuna ärsyttää koko tekele. Ja kuluneet vuodet (vuosikymmenet) eivät ole kohdelleet häntä kovin kauniisti. On tuhruinen, eikä värit ole enää terävät.

Olen jo hyvän aikaa harkinnut tuon pirulaisen poistatusta, ja nyt kesän tultua harkitsen taas entistä enemmän.


Kävin kyselemässä ammattilaiselta, että millainen proseduuri poistaminen olisi. Tarkkaa hinta/aika-arviota en saanut, mutta ammattilainen vakuutti minut, no, ammattilaisuudellaan keskustelumme aikana. Kuulemma arpea tai jälkiä poistosta ei jää, kunhan noudattaa hoito-ohjeita. Aikaa kuluu kuvan sitkeydestä riippuen vuodesta kahteen.

Rahaa poistamiseen kuluu mun oman arvion mukaan vähintään, siis VÄHINTÄÄN 600-700 €, ja todennäköisesti liikutaan jossain tonnin hujakoilla. Ja voi mennä siitäkin yli, jos kaikki värit ei ymmärrä poistua ihosta toivotulla tahdilla. Tatuoinnin poistumiskyky nähdään kun hoitoa on alettu tekemään.

Kun tuota hintalappua katsoo, niin herää kysymys, että miten paljon mua oikeasti veetuttaa tämä läiskä.

Nyt otan aikalisän, mutta asiaan palataan vielä. Mulla on ensimmäinen poistoaika jo varattuna, mutta äkkiäkös sen peruuttaa jos alkaa kaduttaa. 


Epäröintiä aiheuttaa mulla ainoastaan projektiin kuluva raha. Tonni siitä, että ihossani ei olisi enää leimaa! Onko mitään järkeä!

Järjellä ajateltuna: ei. Ei tuo kuva tuossa leipää pyydä, ja talviaikaan sitä ei edes huomaa. Ja muutaman vuosikymmenen se on mukana kulkenut, että haloo, eikö se menisi vielä jatkossakin. Ja tonnilla tekisi jo vaikka mitä! 

Tunteella ajateltuna: helevettiin tuo läntti tuosta ja heti. Ei haittaa jos projektiin menisi pari vuotta. Ja pieni arpeumakaan ei haittaisi. Mutta rahanmeno ahdistaa. Ja se, kun en tiedä kuinka paljon poistokertoja (=kuinka monta 200 euroista) tarvitaan.

...Lisäksi tunnen itseni vanhaksi kantturaksi, kun olen näin anti-tatuointi. Se on mun mielestä niin 1990, omalla kohdalla ainakin. Tulin, näin, tatuoiduin ja kokeilin. Vuosikausia mietin peite- tai jatkotatuointia tämän nykyisen päälle, mutta mikään ei tuntunut oikealta. Luonnostelin ja harkitsin. Ja aina se "vaan jäi". Ja onneksi jäi.

Kuulostan ihan eräältä Pirkolta, hah! Paitsi että en dissaa muiden tatuointeja, ne on parhaimmillaan tosi hienoja. Ja pahimmillaan, no onhan ne pahimmillaan ihan kauheita. Mutta jokaisen omia, mitä se mulle kuuluu jos jollain on huono maku.

Arrrgh! Kohtalotovereita? Sympatiaa? Järkipuhetta?

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

2018, viikko 22 (agenda: ruoka)

Maanantai: Jätski 2 €
Tiistai: Lounas- ja ravintolamenoja 29,90 €
Keskiviikko: -
Torstai: Ravintola 10 €. Piccoloviini 3,30 €
Perjantai: Kurssimaksu 29 €
Lauantai: Vissyä ja limpparia 6,45 €
Sunnuntai: Jäätelökioski 4 €

Total 84,65 €

No johan nyt, kaikki viikon menot liittyy ruokaan. Myös kurssimaksu on paikallisen kansalaisopiston kokkikurssin maksu. Että tällälailla! Napa täynnä on helppo hymyillä!


Kymppilimitti 1.5.-31.5. = 310 €
Kulutettu 1.5.-31.5.= 517,59 €

Keskimääräinen kulutus 16,69 € per päivä. 

Kuluihin on laskettu mukaan myös kampaajakäynti, jonka voisin omassa kirjanpidossani tiliöidä muuallekin kuin kymppihaasteeseen. Vaikkapa yleishyödyllisiin menoihin tai muuhun mielenrauhaa ja mielentilaa kohottavaan toimintaan. 

Eli jos jätetään tuo 135 € kampaaja kymppihaasteen ulkopuolelle, on luvut seuraavat:

Kymppilimitti 1.5.-31.5. = 310 €
Kulutettu 1.5.-31.5.= 382,59 €

Keskimääräinen kulutus 12,34 € per päivä.

Mutta eipä tässä ole tarvetta sen kummemmin venkslata, se mik on kulutettu on kulutettu. Kymppihaasteen välitilinpäätöksenä todettakoon, että tällä elämäntyylillä kymppi per päivä ei mulle riitä. Jos kuukauteen ei osu kampaajakäyntiä, niin ihan taatusti jotain muuta tuon hintaluokan menoa siihen kyllä tulee.
Tiistaina kävin lounasravintolassa (taas), ja illalla kaverin kanssa nautin ihanaa nepalilaista take awaytä. Lounas oli kiva ja hyvä, mutta tietynlainen uutuudenviehätys oli siitä poistunut, kun edellisviikolla kävin samaisessa lounasraflassa jo ensimmäisen kerran.

Viikonloppu kului mökkeillessä. Mökkimaksu oli maksettu jo ajat sitten talvella, ja viikonlopun aikana kului rahaa vain ruokaan. Ja jätskiin. Ja ihan vähän lantrinkeihin - join meinaan lähes tipattoman toukokuun päätteeksi molempina iltoina muutaman paukun. Ja eihän se hyvältä ajatukselta enää maanantaina tuntunut. 

Eli katumusharjoituksia ja univelkaa tuosta rellestämisestä seurasi - tosin ei varsinaista krapulaa, mutta pöhnämäistä epäskarppia oloa kuitenkin. 

Mutta hei, summarum, lorem ipsum ja niin edelleen, eipä vajota synkkyyteen vaikka viime kuun kymppitavoite jäi kauas tavoitteesta! Tämän viikon kulutukset nimittäin lähestyvät kymppitavoitteen mukaista 70€ viikkokulutusta. Ainahan sitä voisi pärjätä hitokseen paremmin (etenkin kun oon koko viikon vaan syöny ja syöny vähän lisää), mutta on tämäkin sentään jotain!

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Kuinka paljon menkat maksaa?

Nyt seuraa ällöä asiaa! Puhutaan nimittän menkoista, ja etenkin menkkasuojista!

Mieslukijoita ja muita heikkohermoisia suositellaan poistumaan!

Hus!

Noniin, asiaan.

Rupesin noin vuosi sitten ahdistumaan kertakäyttösiteiden aiheuttamasta roskamäärästä. Mieltä painoi myös siteiden mahdolliset kemikaalit ja hajuste- ja väriaineet, joita en iholleni halua. Tuumailin asiaa aikani, ja päädyin tilamaan muutaman kestositeen testiin nähdäkseni miten niiden kanssa selviää. Vai selviääkö.

Ja kappas, nehän osoittautui oikein kelvollisiksi vehkeiksi! Pientä vaivannäköä vaatii, mutta hoitavat hommansa hyvin eikä tule roskaa. Kuukuppi luultavasti toimisi myös, mutta ei. Siihen en lähde.

Kestosidekokeilu sai siis tuulta alleen, ja päädyin tilaamaan muutaman lisää Leastoresta, jotta selviäisin koko kuunkierron niillä.

Mutta mites hintapolitiikka. Nuo kestosuojat kun maksavat enemmän per kappale kuin kokonainen laatikko perinteisiä siteitä tai tampaxeja. Aluksi kestositeiden hinta hieman kirpaisi, mutta vaakakupissa painoi hintaa enemmän roskaamattomuus ja kemikaalittomuus.

Minätyttöpä pistin siis hintavertailun pystyyn.

Avot sie, ja excelin kautta:

Perinteiset siteet ja tampaxit, ja arvioitu kappalemäärä-kulutus per kk:




Leastoresta hankitut kestolärppänät:


Laskin mulla olevien kestositeiden määrän, niitä on kokonaiset 14 kpl! Vähemmälläkin luultavasti pärjäisin, mutta koska meininki vaihtelee kuukausittain, niin kunnon verilöylyn sattuessa on kiva että repertuaaria on. 

Laskin kestositeiden hankintahintaan mukaan myös postikulut ja sappisaippuan, joka on puhdistustoimissa ihan ehdoton ja paras.

Tässä vertailulaskelmat:

Kestositeiden käyttöajaksi arvioidaan yleisesti noin 5 vuotta, mutta olen toiveikas että mun sidepakettini kestäisi 6 vuotta, kun siteitä on senverran reilummin ettei välttämättä tarvitse kaikkia joka kuukausi käyttää. 

Ja kappas, kuudessa vuodessa hinta per menkat onkin jo huomattavasti matalampi kuin kertakäyttösuojilla mennessä! 

Eli hitto, tässähän kaiken muun hyveellisyyden lisäksi säästää rahaa, kunhan ei luovuta kesken kaiken!

Siteet on ollut mulla käytössä nyt 10 kk, eli tämänhetkinen hinta noille on 9,73 € kuussa. Auts! Mutta kuukausikohtainen hinta tippuu kun aikaa kuluu, ja tilastotietonörttinähän minä toki seuraan tätä lukemaa vähintään vuositasolla.

Lisäksi sanottakoon, että olen ostanut suurimman osan omia siteitäni Leastoren tarjouspuolelta. Listahinnat on hiukan listaamiani hintoja korkeammat.

Summa summarum: Kalliihko kertasijoitus mutta kannatti!

Ekologinen omatunto ei kolkuta, ja peräpeili ei kutia kemikaalien takia. Satunnaisesti saatan yhä käyttää kertakäyttösuojiakin (esim matkustellessa), mutta pääsääntöisesti olen pärjännyt kestovaipoilla nyt kohta vuoden ajan.

Kuukuppi tulisi paaaljon halvemmaksi, niiden hinta on noin 20 euron molemmin puolin. Mutta... ei. Ei mulle sitä hirvitystä.