torstai 31. toukokuuta 2018

Suuri rasvapostaus

Tässä se nyt on! Suuri (tai suurehko) rasvapostaus!

Mainitsin aikaisemmin proteiinipostauksessa, että tehdäänpä vastaava hintalistaus myös rasvoista. Vaikka rasvanlähteitä on käytössä vähemmän ja määrät on vähäisiä, löytyi niistäkin mielenkiintoista vertailtavaa.

Katsotaanpa ensiksi hintataulukko:

Listauksen ylivoimainen ykkönen on kananmunan keltuainen - etenkin minulle, joka syön kananmunia aika rivakkaa tahtia normipäivänä. Keltuaisen lurauttaa suuhunsa  ilmaiseksi koska se niinsanoakseni sisältyy valkuaiseen, eh. Lisäksi aiheutuu vähemmän keljua oloa kuluttajana kun ei tarvitse nakella niitä roskikseen.

Mutta onko se keltuainen sitten hyvää rasvaa? Onko siinä kolesterolia? Kääk.

Ja mites nuo muut? Oivariini on halpaa (ja hyvää!) mutta sisältää paaaljon enemmän tyydyttynyttä rasvaa kuin öljy. 

Pähkinät näyttää ravintoarvojen puolesta hyvältä, mutta hinta nousee jo suht korkealle. 

Avocado on kallista, ja sen viljelyn eettisyydestä on ollut jonkinlaista polemiikkia.

Tyydyttyneiden rasvojen osuudet:

Keltuainen: 2,1% (2,1g /100g)

Oivariini: 41% (31g / 75g)

Oliviöljy: 16% (16g / 100g)

Cashew-pähkinät: 15% (7,2g / 47g)

Avocado: 2,7% (2,7g / 100g)

Tokihan haluan syödä hyvänlaatuista rasvaa, mutta kieltäydyn kertakaikkiaan luopumasta Oivariinista leivän päällä! 

Yksi vaihtoehto olisi tehdä oliviöljystä ja esimerkiksi avocadosta jonkunlainen tahna, jota käyttää leivän päällä. Tykkään kyllä voin mausta, mutta sen voisi säästää spesiaalihetkien herkutteluksi, ja syödä arkisin tuota öljytahnaa. Jos öljytahna siis osoittautuu hyväksi ja syömiskelpoiseksi.

En ole noteerannut erilaisia siemeniä rasvanlähteenä, ne kai olisi ihan varteenotettavia. Mutta vaatisi perehtymistä ja mielenkiintoa, eikä minulla tällä hetkellä tunnu olevan kumpaakaan.

Tämän vertailun lopputulema lienee, että jatkan niinkuin ennenkin. Hyödynnän keltuaiset, syön Oivariinia mutta koitan vähentää, ja löräyttelen öljyä jatkossakin ruuan sekaan. Pähkinöitä herkkuna ja avocadoa harvinaisena herkkuna.

No nyt tuli nälkä.

maanantai 28. toukokuuta 2018

2018, viikko 21 (ja ei-ilmainen lounas)

Maanantai: Harrastukset 17,25 €
Tiistai: Apteekki 16,60 €
Keskiviikko: Harrastukset 23 €, lahja 11,50 €
Torstai: Lounas 9,80 €, parkki 0,80 €
Perjantai: -
Lauantai: Harrastusmenot 25 €. Kahvila 4 €. Päivittäiskosmetiikkaostokset 1,59 €
Sunnuntai: Vaatteita kirppikseltä 15 €. Kahvila 5,60 €

Total 130,14 €

Suht perusviikko, tosin ihmeen paljon keskittyi harrastusmenoja tälle viikolle. 

Kymppilimitti 1.5.-27.5. = 270 €
Kulutettu 1.5.-27.5.= 472,39 €


Lounaan syönti ulkona on mulle suht harvinaista, joten silloin kun se tapahtuu, otan siitä täyden ilon irti!

Olisin voinut torstaina ottaa eväät mukaan, mutta nautin niin suunnattomasti satunnaisesta lounaan ulkona syömisestä, että päätin nyt törsästellä. Ja ai että kun olikin namiruokaa! Kun aikaakin oli, niin söin oikein pitkän kaavan mukaan joka sorttia, ja vähän santsikierrostakin.

Kyllä mä tuommoisen huvituksen itselleni sallin, jos budjetti ei ole ihan kaatumispisteessä. Mielummin vaikka jätän tilaamatta krapulapizzan kotiin, kyllä tuo valmis keittiö salaattilinjastoineen on niin paljon parempi!

Sunnuntaina intouduin menemään kirppikselle, vaikka a) mitään en tarvitse ja b) kirppis oli naapuripitäjässä, joten piti mennä autolla. Mitään järkeä tuossa keikassa ei ollut, mutta sitäkin mukavampaa oli! Löytyi ihmeen paljon kivoja vaatteita, vaikka olin terottanut haukankatseeni hyvin kriittiselle asteelle, ja tartuin vain oikeasti kivannäköisiin vaatekappaleisiin.

15 euron summalla sain seuraavaa: 2 mekkoa, 2 treenitoppia, 1 kietaisumekko, 1 hame, bikinit, 1 pitkähelmainen t-paita. Biksujen alaosa on hiukan pienehkö (mutta käyttökelpoinen) kun taas yläosa on aavistuksen väljähkö (aina sitä arvioi peräpäänsä pienemmäksi ja tissinsä suuremmaksi, huoh), ja mekoista toinen on ihan huti. 

Mutta kaikki muut löydöt ovatkin erinomaisia! Suorastaan helkkarin hyviä! Treenitopitkin on nikeä ja casallia ja (lähes) käyttämättömän näköisiä, joten kyllä julistan tuon kirppiskierroksen oikein menestyksekkääksi!


(Mainittakoon vielä, että olisin saanut sporttitopit euron halvemmalla, mutta koska huomasin että myyntipisteen tuotot menee eläinsuojeluyhdistyksen hyväksi, pyöristin loppusumman euron ylöspäin.)

tiistai 22. toukokuuta 2018

2018, viikko 20 (ja ilmaisten sukkien karkelot)

Maanantai: -
Tiistai: -
Keskiviikko: Kampaaja 135€
Torstai: -
Perjantai: Kuohuviinipullo lahjaksi 13€
Lauantai: -
Sunnuntai: Harrastusmenot 25€, kahdet sukkahousut 4€

Total: 177 €

Ei tässä kymppihaasteen raameissa pysytä, mutta mennä porskutetaan eteenpäin kuitenkin! Viikolla oli mukavan vähän menoja, mutta kampaajalla käynti rikkoi pankin. Positiivinsena pidän sitä, että viikon ainoat suunnittelemattomat ostokset oli sukkahousut. Ei siis noutokahveja, heräteostoksia tai hömppäilyä vaatekaupoissa! Hyvä minä!

Jos joutuisin työttömäksi tai muusta syystä pitäisin ankaran kulukurin, olisi kampaamokäynnit ensimmäisenä karsintalistalla. Kyllä tuo tukkapään hoidon hinta aina kirpasee, mutta kieltämättä mieltä piristää kun peilistä katsoo hieman tärkätymmän näköinen muikkeli. Kampaajalla käyntiväli on noin 3-4 kk.

Kymppilimitti 1.5.-20.5. = 200€
Kulutettu 1.5.-20.5.= 342,25€


Mainittakoon, että ilman kampaajakäyntiä olisi kuun tähänastiset kulutukset 207,25 €, eli lähes budjetissa mentäisiin. 



Lisäksi!

Suurta riemua tällä viikolla aiheutti se, että cittarissa oli hyvät Karhu-sukat tarjouksessa (aina lähes shampanjan arvoinen tapahtuma) JA mulla oli plussa-kortilla kympin edestä ilmaista käyttörahaa. Eli tämähän tarkoitti kahta paketillista ilmaisia sukkia! 

Lippu salkoon ja kuoharit kylmään, nyt voin heittää huoletta pois vanhoja reikäisiä sukkapareja! Mikään ei meinaan ole niin raivostuttavaa kuin huonot ja rikkinäiset sukat.

Toisin sanoen: ei ollut kovin tapahtumarikas viikko, kun sukka-ale rikkoo uutiskynnyksen.

lauantai 19. toukokuuta 2018

Suuri proteiinihintavertailu 2018

[Edit 22.5.2018:] Lisätty mukaan muutama satunnaisesti käyttämäni proteiininlähde. Ovat taulukossa lihavoituna.

Hyvää iltaa Neiti Pennin nörttinurkkauksesta!

Tänäiltana agendana oli eri proteiinilähteiden hintojen vertailu. Itse jonkinlaisena wannabe-jumppapirkkona kiinnitän silloin tällöin syömiseeni huomiota, ja tiedossa on, että proteiinithan ne ovat yleensä kallein osa ruokavaliota. 

Mutta ei hätää, nyt olen tehnyt karvalakkilaskeman itse eniten käyttämieni proteiininlähteiden hinnoista per annos! Ja jaan sen tässä kaikelle kansalle, jotta mahdollisesti joku muukin pääsee hyötymään suuresta vaivannäöstäni (köh).

Allaolevassa taulukossa on annoskoot laskettu sen mukaan, miten mikäkin pakkaus järkevästi jakautuu osiin. 

Tofua esimerkiksi riittäisi vähempikin määrä per annos proteiinimääränsä puolesta, mutta jos kokkaa yhden Jalotofun paketin kerrallaan, on näppärintä pistää paketti puoliksi eikä alkaa laskeskella yhden annoksen kooksi esimerkiksi 125 grammaa. 

Proteiinimäärät on hiukan erit annoksien välillä, eli hintavertailu per annos on suuntaa-antava eikä ihan millipennilleen laskettua lukemaa proteiinigramman hinnalle per tuote. Mutta close enough, sanoo Jenni, ja käytäntö edellä!

Tässä hengentuotteeni:
Hinnat on katsottu jättiprisman kuitilta. Lidlistä luultavasti saa jotain tuotteita halvemmalla.

Kananmunista: annoskoko 210 grammaa on siis viiden keitetyn munanvalkuaisen grammamäärä (mitäpä sitä muutakaan perjantai-iltana tekisi kuin punnitsisi ja erottelisi munia). 

Huomasin, että tämä taulukko toimi mulle näppäränä vertailuna myös paitsi hintojen, myös proteiinimäärien suhteen. Olin nimittäin ollut siinä uskossa, että munia pitäisi vetäistä naamariin 6 kpl per välipala, jos haluaisi tarvittavan proteiinimäärän saada täyteen. Mutta 5 riittää ihan hyvin, 6 olisi liikaa.

Kokonaan oma tarinansa sitten on, että koostaako annokset vain yhdestä proteiinilähteestä. Itse teen usein nyhtökaurasta ja pavuista wokkia tai muuta sössöä, jolloin yhdestä nyhtispaketista riittää 4-5 annokseen helposti.

Tofusta ja pavuistakin voisi tehdä combon, jotta tofun korkea hinta leikkaantuisi per annos. Nykyisellään kirpaisee ajatella, että lähelle 1,5 euroa kuluu yhdellä aterialla tofun muodossa. Pitänee palata taas kiina-kauppojen halpis-tofuihin... 


Reseptien mukainen annoskohtainen hinnoittelu olisi seuraava askel, jos haluan tätä tutkimustani jalostaa eteenpäin. Nykyisellään tämä vertailu riittää mulle, sillä nyt kartoitetaan isoja linjoja protskuvalintojen suhteen, jotta päästään järkevään alkuun ruokabudjetoinnin kanssa.

Kikherneiden ei periaatteessa kannattaisi olla koko taulukossa omana entrynään, sillä kuka hullu pystyy syömään paketin kikkareita kerralla!? Proteiinimäärä jää annoksessa siltikin alhaiseksi, eli pääasiallisena prodenlähteenä niitä ei voi pitää. Mutta toimivat erinomaisena lisänä ruokien seassa, samoin kuin pavut. Myös pitäisi huomioida papujen hinnat kuivatuotteina eikä valmiiksi keitettyinä, kuten tässä nyt tein. Hyi minä, keittohommiin mars!

Hiilareista en näe järkeä tehdä vastaavaa vertailua, koska eri hiilarinlähteiden hinnat eivät poikkea toisistaan niin paljon kuin proden. 

Mutta rasva! Pähkinät on kalliita, öljy ei, ja avocado on jotain siltä väliltä. Siitä voisi tehdä vertailua - tosin rasvan syöntimäärät per päivä on niin pienet, että pienistä säästöistä on (luultavasti) kyse. Mutta säästö se on pienikin säästö, ja sitähän tässä haetaan! Rasvaraporttia odotellessa siis.

Summa summarum: Kadett-juusto hyvä, tonnikala paha.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Huhtikuu 2018 ruokaraportti

Huhtikuun ruokamenot:
- Kunnon ruoka 190,35 euroa
- Välipalat ja herkut 72,00 euroa

Total 262,35 euroa.

Kunnon ruuaksi lasken lämpimät ruuat ja oikeastaan kaiken muun paitsi välipalat. Välipalat taas on yhtä kuin marjat, pähkinät, hedelmät, mehut, pepsimax, pullat, kahvit, jädet ynnä muut ei-lämmin ruoka. 

Lisäksi kauppakuiteilta paljastui "muu" -osiosta kuluja yhteensä 33 euron verran. 

Tähän mystiseen "muu"-kategoriaan lasken kodin päivittäistarvikkeet, eli pesuaineet, pyykkipulverit, tiskirätit, vessapaperit ja sen sellaiset ei-syötävät ruokakauppaostokset. Mainittakoon tuokin menokategoria jatkossa kuukauden ruokalaskelman yhteydessä, koska kauppakuiteilta nuo kotitalouskulut kuitenkin merkkaan itselleni ylös.

Huhtikuussahan sain kunnon slaagin, kun ynnäsin maaliskuun ruokakulut yhteen. Summa oli huimat 330,52 euroa.

Ilmeisesti olin maaliskuussa herkutellut enemmän, koska nimenomaan herkkupuoli nosti sen kuun ruokakulut korkealle. Maaliskuun lukemat oli: ruuat 177,23€ ja namit 153,29€.

Huhtikuussa kunnon ruuan osuus on taasen isompi kuin maaliskuussa ja namiskuukkeliosasto alle puolet maaliskuisesta, eli äkkiseltään tulkittuna olen syönyt silloin terveellisemmin. Tokihan ruokapuoli voi sisältää vaikka mitä rasvaburgeria ja muuta kauheutta, eikä namnam-osasto ole automaattisesti karkkia.

Ruuan huvibudjetti-osastoon kuuluvat pähkinät ja marjat ei varsinaisesti ole mitään epäterveysruokaa, ja näitä nimenomaisia tiedän ostavani säännöllisesti kaupasta. MUTTA kyllä tässä suuressa jakauman muutoksessa jotakin osviittaa jostakin kuitenkin on! Nimittäin oloni on tällä hetkellä parempi, maha on vähemmän turvonnut, ja energiaakin tuntuu olevan enemmän kuin ikiroutaisessa maaliskuussa.

En ollut tehnyt huhtikuussa mitään pakotettua ryhtiliikettä, mutta toki tiedostin että voisi alkaa syödä taas paremmin, niin olokin olisi parempi. Ja näköjään niin myös tein.

Ja hienoa huomata, että tämä vahinko-karkkilakko-ish näkyy ruokakulujen kokonaissummassa näinkin suuresti! Ja tämähän inspiroi taas eteenpäin!

En kyllä ihan purematta niele näin isoa nami-ruokaosioiden vaihtelua, joten saatan jatkossa seurata tarkemmin mistä nuo ruokakulut tarkalleen koostuu. Eli onko siellä niitä marjoja ja pähkinöitä, onko ruokakorissa huttua vai selleriä, syönkö karkkia, häh. 

Jännää excelöintiä luvassa siis.

maanantai 14. toukokuuta 2018

2018, viikko 19

Maanantai: -
Tiistai: -
Keskiviikko: -
Torstai: -
Perjantai: -
Lauantai: Haastattelu-lahjakortilla ostettu ältsin hieno kesäpaita 3€ ja sukkia 7,95€. Harrastusmenot 30€
Sunnuntai: Äitienpäivähässäkät 49,50 € ja lahja 10,80 €

Total 93,70 €

Yabadabadoo! Viiden päivän kuluttamaton putki! Tämä lienee Neiti Pennin historiassa lähes ainutlaatuisen mittava suoritus!


Viime viikko lirahti ohi töissä ja harrasteissa senverran tiiviisti, ettei tarvetta eikä tilaisuutta tuhlailuun tullut. Outoa, mutta hienoa! Liekö viikon aikana keksitty kymppihaaste myös vauhdittanut tätä hyvää elämää.

Viikonloppuna elämään puski harrastelut ja sosiaalisen elämän vietto äitienpäivän muodossa. Enpä tuosta rupea purnaamaan, läheisten kanssa vietetty aika ja hemmottelu on hieno asia, ja se onkin heti itseensä ja indekseihin laitetun rahan jälkeen paras sijoituskohde maalliselle mammonalle ;) Tai joskus jopa paras. Riippuu päivästä ja kurssivaihteluista.

Ruokamenoista tulee kuun lopussa kooste, niitä en siis seuraa viikkotasolla. Perjantaina kävin työntämässä Prisman kärryjä ison kierroksen, ja lauantaina kävin hakemassa tyttöjen iltaan pientä höpsöttelyevästä. Mainittakoon, että en käynyt Alkossa! Enkä edes Prisman lantrinkiosastolla! Neiti nenä-valkoinen täällä ratsastaa korkealla ratsullaan tipatonta toukokuuta eteenpäin! Ptruu!

Kauhukseni muuten huomasin, että huhtikuun ruokamenojen kooste on mulla tekemättä, omg, tähän täytyy tulla parannus hetimiten! Järkyttävää huolimattomuutta! Kalenterimoka!

perjantai 11. toukokuuta 2018

Varat ja velat

Jottei tämä bloginpitäminen menisi vain pälätykseksi, laitetaanpa välillä numeroita tiskiin!

Olen oivana excel-nikkarina (köh) vääntänyt itselleni taulukon jos toisenkin, joiden avulla seuraan sijoitusomaisuuteni kasvua ja sijoituslainojen kutistumista. Tahdon tarkasti tietää missä mennään, vaikka/koska eteneminen mihinkään suuntaan tuntuu aina välillä etanamaiselta matelulta.


Tässä varat ja velat toukokuussa 2018:


Velat
Sijoituslaina 1: 37 333,24 €
Sijoituslaina 2: 58 059,25 €

Varat
Sijoitusasunto 1 (50%): 48 000 €
Sijoitusasunto 2 (50%): 66 000 €

Käteiset (BN): 5 200 €
Indeksirahastot: 11 500 €
S-juna: 1 100 €

Total: 36 407,51 €

Rahastojen arvot ei ole tämänhetkisiä markkina-arvoja, vaan nuo on määrät jotka olen rahastoihin sijoittanut. Niiden tämänhetkinen arvo on korkeampi kuin 11 500€ (jee!). 

Asunnonpuolikkaiden arvot ovat noin-arvoja tämänhetkisistä kauppa-arvoista. Suattaapa ne olla vähän enemmänkin, mutta tuskin on ratkaisevasti vähempää.


Velkavipuni prosenttimäärää en ole laskenut, mutta kyllähän sijoitusvelan määrä on muuhun rahavarantooni nähden suuri. Suomeksi mietittynä nyt on siis korkea aika kartuttaa rahasto- ja käteisvarallisuutta, ja haaveilla kolmannesta sijoitusasunnosta (tai puolikkaasta) vasta hyyyyvin pitkän ajan kuluttua.


Tässä graafi varallisuuden jakautumisesta:
Taitavilla graafikon kyvyilläni merkkasin myös velan määrän sijoitusasuntojen pylväisiin.


Omaisuuteni on hyvin isosti kiinni asunnonpuolikkaissa. Rahastojen ja käteisen rahan (B. Norwegian) määrät on asuntoihin nähden tosi pienet. 

Asunnoista on paljon vielä velkaa jäljellä, ja viisi(kymmen)vuotissuunnitelmaani kuuluukin, että nyt kasvatetaan käteisen määrää, jolla voin myöhemmin joko a) lyhentää lainaa, b) ostaa osakkeita, tai c) sijoittaa uuteen asuntoon. Tai d) tehdä kaikkia edellämainittuja, riippuen säästetyn rahan määrästä.


Omistan myös (velattoman) autonpuolikkaan, mutta tätä en suin surminkaan laske varallisuuteeni. Auto on mukava lisäbonus ja helpotus arkeen, mutta se ei missään muodossa ole sijoitus. Tai jos on, niin helvetin huono tappiota tuottava sijoitus :D 


Lisäksi OP:n säästösukkatilillä makailevan noin tonnin lasken käyttörahaksi. Se menee joko yllättäviin arkikuluihin, matkailuun, harrastuksiin, tai mieluusti on menemättä mihinkään, istukoon siellä tilillä luomassa mulle mielenrauhaa.


Luottokorttivelkoja, osamaksuja tai muutakaan säännöllistä tilitettävää ei ole. Paitsi kavereille kuoharipäissään kännitilityks...



Summa summarum: hyvinhän tässä menee! Vaikka olen (ollut) onneton tunari rahankäytön suhteen ja törsäilen liikaa, olen kuitenkin saanut rahaa säästöön oikein mukavasti viime vuosien aikana. 

Ei tällä vielä taloudellista riippumattomuutta osteta, mutta olen tosi tyytyväinen että vivutus on käynnissä ja rahastotkin raksuttaa menemään.


Etenkin kun ottaa huomioon oman henk koht taseen noin viiden vuoden takaa, tässä voi sanoa onnistuneensa kääntämään helvetin ison laivan pauttiarallaa 180 asteen verran. Hyvä minä! 


Nyt vaan hyrrä pyörimään vieläkin lujempaa, niin tulee hyvä.

torstai 10. toukokuuta 2018

Kymppi on kiva raha!

Kokeilen itselleni huvibudjetti-viikkorahasysteemiä. 

Eli niin, että annan itselleni käyttörahaa x-määrän päivässä, jonka pitäisi riittää menoihin kun menoihin. Selvyyden vuoksi jätän nyt pakolliset menot tämän kokeilun ulkopuolelle.

Kuun alussa hoidetaan pakolliset kulut, jonka jälkeen mulla olisi esim 10€ mällättävää mihin ikinä tahdon. Joinain päivinä tuo varmasti ylittyy (esim ravintolassa on vaikea pärjätä kympillä), mutta joinain päivinä kymppiin ei tarvitse koskea ollenkaan. Jos viikon hupikulutus pysyisi 70 eurossa, oltaisiin jo hyvillä jäljillä.

Ottaen huomioon viimeaikaiset viikkokulutukset (200 euron tienoolla), on tuossa todellakin tekemistä. Tosin satunnaiset mökki- ja lomareissut tiliöin lomarahastoon, niitä ei tällä päivittäiskulubudjetilla tarvitse rasittaa. Mutta ne muut: paitaostokset kahvit pizzat kirpputorit viinit kissat ja koirat, ne nimenomaan kuuluu tähän kategoriaan!

Viime viikon muut kuin mökkimaksukulutukset oli noin 120 euron luokkaa, joten täysin utopistinen tämä 70€ tavoite ei ole. Etenkin kun viime viikolla oli vappu (seliseli), ja asiaankuuluva darrapizza (x2 seliseli), joita yleensä ei tule osteltua.

Miksi tehdä näin? Mitä toivon tältä haasteelta?

Toki haluan karsia menoja, mutta ennen kaikkea haluan kyseenalaistaa omaa ajattelutapaa taloudenpidon suhteen. Kun rahaa on käytettävissä vähemmän, joutuu miettimään enemmän. En tahdo käyttää rahaa oikopolkuna johonkin, jonne pääsisin myös vähemmällä rahalla ja pienellä vaivannäöllä.

Esimerkiksi sen sijaan että suoraan juoksee Alkoon ostamaan kuoharin (true story), voisi kotoa ottaa pikkupullon votkaa, ja ostaa kaupasta lantrinkimehun. Säästöä noin kymppi. Jos nyt ylipäänsä tarvitsee viinaan koskea siis.

Votkalinjalla olisin voinut olla vappuna, mutta ehei, minäpoikatyttö kirmasin Alkoon visakortti ojossa hienostopäissäni ostamaan kuohujuomaa, koska pitäähän sitä vappuna olla skumppaa! (Pitääkö?) Ois voinu ostaa tölkin russiania kaupasta ja lirauttaa votkulia sekaan, täydestä olis menny ja kuplia olis ollu siinäkin!

No, jalostetaan tätä ajatusta muutenkin kuin viinankäytön osalta. Kymppi on siis kupletin juoni, ja sillä mennään kunnes keksitään muuta!

Ps. Inspiroituneena tästä kymppi-ajattelusta huomaan viettäneeni koko alkuviikon täysin käyttämättä rahaa! Mitä ihmettä!? Maanantai-keskiviikko meni täysin nollalinjalla, eikä tarvinnut edes pinnistellä. We might be onto something...

tiistai 8. toukokuuta 2018

Iso laiva kääntyy hitaasti

Mä tarvitsen enemmän talouskuria.

Nyt kun en elä opiskelijabudjetilla ja tulot on menoihin nähden riittävät, on näköjään varaa ottaa rennosti talouden kanssa. Ja tämä laiskistaa ihmisen! Opiskelijana joutui laskemaan rahoja ja miettimään mitä ostaa ruuaksi, mutta enää ei. 

Helposti tulee mentyä kauppaan ja ostettua se mitä puuttuu - sen sijaan että ostaisi vain sen mitä tarvitsee, kun on ensin katsonut mitä käyttökelpoista kotoa jo löytyy.

Kun ei muka ole mitään päällepantavaa, ryntää kauppaan ja ostaa jotain uutta. Sen sijaan että yhdistelisi kotona jo olevista vaatteista sopivan kokonaisuuden, tai tuunaisi vanhasta jotain sopivaa. 

Kun on nälkä, on kiva tarttua valmiiseen nopeaan ruokaan - valmissalaatti, burgeri, ravintolaan syömään, jotain helppoa. 

Lisäksi: kun kotona on sotkua ja kaaosta, tulee usein ekana mieleen (ainakin mulla) että onkohan kodin säilytysratkaisut huonot. Että LÄHTISIKÖHÄN IKEAAN ostamaan jotain laatikoita, voi älynväläys, ostetaanpa lisää mitäikinä, niin sitten tämä sotku helpottuu! Perse edellä puuhun, much? Miten urpo voi ihminen olla!!

Rahasta on näköjään tullut mulle kätevä tapa ratkaista ongelmia. Ne samat ongelmat olisi ratkaistavissa omalla käytöksellä ja pienellä vaivannäöllä, mutta rahalla voi ostaa elämänsä mukavaksi ja ottaa oikopolkuja arkeen. Enkä nyt puhu mistään varsinaisesta luksuksesta, vaan aika perusjutuista. Mennäänpä autolla, vaikka fillarilla pääsisi ja ilmakin on hyvä. Ei jaksa kokata, tilataanpa ruokaa. Mekko on rikki, ostetaan uusi eikä parsita vanhaa. 

Mä olen ihan liikaa ruvennut käyttämään rahaa ratkaisuna näihin pikku ongelmiin, jotka ei ole edes ongelmia vaan ihan normaalia ihmisen arkea! 

Miten mä voin olla niin laiska, että on helpompi kantaa kaupasta uus pastapussi kotiin kuin yhdistää vanhat, jo kertaalleen kotiinkannetut ja maksetut pussinjämät ihan kelpo annokseksi. 

Pieni vaivannäkö keittiön kaappien inventoimisessa säästäisi multa todennäköisesti paljon rahaa. Lisäksi tulisi paljon kaivattua tilaa kun kaapit tyhjenisi, ja ei tulisi hävikkiä kun ruuanjämät tulisi syötyä pois. Mutta koska olen laiska, arvatkaapa vain millon olen viimeksi inventoinut. Niin.

Mutta mutta. Jokainen ratkaisu käynnistyy ongelman tiedostamisesta. Kun tiedostan oman taipumukseni laiskuuteen, asialle voi alkaa tehdä jotain. Lempeästi mutta päättäväisesti.

Olen pitänyt excel-taulukkoa jo parin vuoden ajan omista menoistani. Alussa tämä oli vain uteliaan ihmisen talousseurantaa, mutta myöhemmin olen taulukoiden pohjalta pyrkinyt kehittämään omaa ajattelutapaa rahankäytön suhteen. 


Toistaiseksi mainittavaa eroa viivan alle jäävään summaan ei ole kuitenkaan tullut. Iso shokkivaikutus näillä taulukoilla toki on: nyt tiedän mällääväni liikaa, ennen vaan porskutin menemään, ja tyhjä pankkitili kuun lopussa oli aina yhtä iso yllätys. 

Niinhän se on, että jos tekee asiat aina samalla tavalla, niin lopputuloskin tuppaa aina olemaan samanlainen. Mutta miten tätä ei hitto vie ole puupää tajunnut jo aiemmin! Tai tajunnut olen joo, mutta miten hitaasti astiat menee tajunnasta toiminnan asteelle!

Mutta nyt on aika lähteä jalostamaan talousajattelua kerätyn datan kautta! Kyllähän mä voin taulukoida menojani vaikka vuosikymmenien ajan, mutta jos käytös ei muutu mihinkään, kulutuksen kirjaaminen exceliin on mulle lähinnä ajanhukkaa. Ikäänkuin mun kulutus olisi jostain ylhäältä saneltua, ja mä vain kiltisti laittaisin niitä exceliin vuosi toisensa jälkeen. Ei käy!

Oon tässä lietsonut itseäni säästämään rahaa (projekti 666), mutta iso painoarvo pitää laittaa myös menopuolen hallintaan. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot jne, siinä on oikeasti perää.

Jatkoa seuraa.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

2018, viikko 18 (ja bikinipaatos)

Maanantai: Kahvila 7,40€. Kuoharipullo 11,70€. Hame 8€. Harrastusmenot 99€. Matkakortille arvoa 20€.
Tiistai: Darrapizza 9,90€
Keskiviikko: -
Torstai: Kurssimaksu 33 €. Bikinipöksyt 12,95€ 
Perjantai: Visa-laskun maksu: 89,90€ treenikassi. 16,90€ Bookbeat
Lauantai: 10€ pizza (taas!?)
Sunnuntai: Paita kirpparilta 0,50€. Niken pitkähihainen paita kirpparilta 5€.

Total 324,25€

Lisäksi ostettu Prismasta kissanruokaa 2,90€ ja rasvaa, topseja ja sukkahousut yht 13,60€. Nämä maksoin haastattelututkimuksesta saadulla lahjakortilla. Ihan huisia! Oon kantanut tota lahjakorttia lompakossa jo hyvän aikaa, enkä oo keksinyt sopivaa käyttöä, kun en turhuuteen sitä halua käyttää. Nyt äkkäsin kassalla että hei, mullahan on tää, joten let's boogie! Lahjakortille jäi katetta vielä 33,50€, jee!

Tuo käymäni haastattelututkimus oli mukava kokemus - sain puhua sijoittamisesta reilun tunnin verran, esittivät hyviä kysymyksiä, kukaan ei keskeyttänyt ja focus oli nimenomaan mun omista vaiheista sijoitushistoriani kanssa. Olin ihan liekeissä, puhuin ja pälätin ja intoilin, ja sain tosta vielä rahaa!

Mutta faktahan on, että taas sitä mennä hurahti rahaa tällä viikolla aika himppasen paljon. Ehkä nuo viinit ja pizzat on semmoinen menoerä josta voisi tinkiä, mutta en nyt jaksa menneitä murehtia.


Bikinipöksyostoksesta sen verran, että menin viattomasti kauppaan palauttamaan viime viikolla ostamani kauluspaidan, ja tulin samalla vilkaisseeksi kaupan tarjontaa. No, siellähän oli hyllyssä hyvällä leikkauksella mustat biksuhousut.

Muutenhan biksut ei olisi mikään pakko-ostos, MUTTA oon etsinyt parin vuoden ajan biksupöksyjä jotka ei näytä siltä että on about vaipat (tai löysät) housussa, koska housujen leikkaus takapuolelta on niin giganttisen huono. Tiedättehän, biksujen reunasaumat takana on tiukat mutta keskeltä pyllyä kangas lötköttää löysänä, ja kangasta on ihan liikaa. Ihan kauheen näköiset mun silmään! 

Tämmöisestä vaippapyllystä esimerkkikuva alla. Tosin omalla kohdalla tuo vaippa-efekti on paaaaljon voimakkaampi kuin kuvassa. Kuvan biksut näyttää oikein hyvältä, koska mallin peräpää on oikein hyvän muotoinen. Pyh.


(Tämä on tärkeää, joten juttu jatkuu vielä): Näissä mun uusissa bikineissä on takana keskisauma, jonka ansiosta istuvat nätisti ja myötäilevät peppua, eivätkä lökötä! 

Yhdet vastaavat bikinihousut olen löytänyt männävuosina, mutta koska derrierini on, köh, hieman laajentunut viime talven aikana, pelkään että nuo aiemman talven pöksyt katoavat härskisti jonnekin suurentuneen peräpääni poimuihin. Jotenka nämä uudet (ollen hieman isommat ja aikuismaisemmin leikatut) olivat oikein mainio löytö-ostos.

Lisäksi olen nyt pyhästi päättänyt olla ostamatta netistä mitään enää IKINÄ, ja kaikista vähiten tässä mitään bikinihousuja ruvetaan sovittamatta verkosta ostamaan. Joten tämä turhake julistetaan täten hyväksi ostokseksi.

perjantai 4. toukokuuta 2018

Saatananmoinen haaste!

Mulla on hyvän aikaa ollut semmoinen olo, että olen talouden suhteen ollut hieman tuuliajolla. Olen toki viime talven aikana maksanut paljon erinäisiä kuluja (enimmäkseen autoa), ja hoitanut muita muka-pakollisia kuluja (vakuutusmaksuja, lomamatkan jälkikuluja ym höpsöttelyä). 

Ja nyt tarvitsen jonkun tavoitteen. Ja välitavoitteen. Kesän ajan tavoitteen? Haluan tuntea onnistuneeni jossain itse asettamassani haasteessa. Haluan kokeilla pitkäjänteisyyttä vähän lyhyemmällä jänteellä (eh?), eli tavoitteeksi esimerkiksi sopisi sellainen, että kesän aikana saan sivutilille säästöön x-summan rahaa.

En halua, että laitan tilistä säästöön sen verran kuin mitä siitä muiden menojen jälkeen joutaa, vaan tahdon hittovie vähän pinnistellä! Tämmöinen raipatirai-meininki on ihan ok stressittömänä elämänvaiheena, mutta tuntuu että mä pystyisin parempaankin.

On hemmetin hyvä että mulla ei ole opintolainaa eikä visavelkaa, MUTTA joku pieni pakko perseen alla saisi mut kiristämään kukkaroa paljon kovempaa. Mä tarviin jonkun henkilökohtaisen visakisan! Mä tarviin jonkun pakon!


Katsotaanpa. Mulla on norwegianin säästötilillä nyt himppasen reilu 5000€. Toukokuun palkka on saatu ja osittain mällätty, eli siitä ei kannata enää lukea tavoitekuukauteen mukaan. Autolaskut ja yada yada, toukokuu on pelattu, siitä ei enää irtoa kuin korkeintaan pientä sukantäytettä op:n kakkostilille.

Mutta kesä-heinä-elokuun palkat on ihan koskemattomat! Ja ennusteessa ei ole, että niihin tulisi mitään isoja kuluja. Lomatkin on pidetty jo talvella, eli nekään ei tuo mitään lisämenoja.

Otetaanpa siis tavoite kesäajalle! Saisinkohan kesän aikana esimerkiksi 2000€ sivuun palkasta? päälle 7000€ sukanvarressa olisi tosi kova ja kiva summa, sehän olisi jo henkisesti melkein kymppitonni (jonka voisi ottaa sitten loppuvuoden tavoitteeksi).

Ja kappas kehveliä, 2000/3 = 666€ per kuukausi, ja tämähän vanhaa satanistia kovin lämmittäisi.

Joten tässähän se haaste nyt on! Täten julistan tavoitteeksi saada elokuussa norjan tiliote, jossa 3 x 666€ tilisiirto.

Case kauluspaita

Ostin kauluspaidan. Istuu hyvin, on fiksu ja jämpti, ja ajattelin että pitäähän sitä aikuisella ihmisellä olla kunnollinen kauluspaita.

Sitten aloin miettiä, että milloin olen viimeksi kaivannut päälleni kauluspaitaa. Milloin mulla on semmoinen ollut (onko edes?), ja milloin olisin sitä ilolla käyttänyt.

Nyt tuntuukin siltä, että kauluspaidan haluamisen sijaan halusinkin olla henkilö, joka käyttää kauluspaitaa. Ja myös henkilö, joka jaksaa silittää kauluspaidan pesun jälkeen aina käyttövamiiksi. 

Käyttäisinkö mä sitä oikeasti, olisiko se paras mahdollinen vaate johonkin tilaisuuteen? Olisiko se vaate, jonka ekana valitsisin? Vaate, jonka tuntisin olevan mun tyylinen? Saisi mut näyttämään parhaalta versiolta itsestäni?

No ei.

Huomasin taas ajattelevani miten asiat voisi olla, sen sijaan että hyväksyisin itteni tämmöisenä mukavuutta rakastavana college-paitaisena ponnarityttönä. Mä voisin olla kauluspaitatyttö joka meikkaa joka aamu, syö järkevät eväät ja jonka hampaat kiiltää valkoisena. 

Mutta kun mä en halua olla! En halua tarpeeksi paljon! Mulle on tärkeämpää tehdä ihan mitä tahansa muuta kuin säännöllisesti ylläpitää jotain hemmetin paitareserviä ja näyttää wannabe-kokoomuslaiselta. 


Paita lähti takaisin kauppaan. Enkä kaipaa sitä yhtään. Nyt se ei ole enää kaapissa muistuttamassa mua kaikesta siitä, mitä mä voisin olla, jos vaan vähän yrittäisin.

Nyt on kaapissa enemmän tilaa collegeille ja lämpimille neuleille. Tää on hyvä.

torstai 3. toukokuuta 2018

2018, viikko 17

maanantai: -
tiistai: Ravintola 25€ (sisältäen iiiison punaviinin). Pusero 7,50€, hiuslenkkejä 2€, kuohuviini 8€
keskiviikko: Cittarista pöksyjä ja sukkia 16€. Apteekki 5,62€. Salaatti 3,90€.
torstai: -
perjantai: -
lauantai: Syksyreissun majoitusmaksu 120,70€
sunnuntai: Salimaksu 5€. 10€ t-paitoja (2 kpl). Take-away kahvit yht 2€. Bansku 0,50€

Total 193,72 €

Life is life is life! Syksyn mökkimaksu hyppäytti loppusummaa ylöspäin, muuten olisi ollut mun mittakaavalla jopa maltillinen viikko. Nyt on mökkikivaa kavereiden kanssa luvassa, joten ei voi valittaa! 

Hyvää saumaan tuli tuo mökkimaksu sinäänsä, koska eilen räpsähti tilille palkka, jossa mukana innolla odotetut lomarahat. Siitä lohkesi helposti myös pariin ylimääräiseen menoon budjettia ilman, että tilille olisi tullut näkyvämpää lommoa. 


On toisaalta petollisia tämmöiset isommat palkkapäivät! Nimenomaan näinä päivinä tililtä voisi helposti pistää haisemaan jommoisia summia rahaa ilman että sitä itse huomaisi. Tilin saldon ollessa epätavallisen paljon plussalla voisi helposti sortua hurvittelemaan vailla huonoa omatuntoa, koska "nyt sitä rahaa on". No, onhan sitä, nyt, mutta on myös menoja! Vaikkei heti eikä ensi kuussa, niin taatusti niitä tulee. 

Ja jos ajattelee että "nyt sitä rahaa on" ja törsästelee menemään, niin kappas vaan, kohta sitä rahaa ei enää olekaan! 

Oon yrittänyt takoa itselleni päähän jo vuosikausia, että raha on kertakäyttöistä. Kun sen käytät, sitä ei enää ole. On niin väärä ajatusmalli miettiä olevansa varoissaan JA kävellä sitten kauppaan sisälle. Oikeampi ratkaisu olisi todeta olevansa varoissaan ja painella kotiin keittämään kahvit.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Toukokuun aloitus

Neiti Pennin toukokuu alkoikin sitten totaalisella koomapäivällä. Eilen en hirmuisesti kuppia kallistellut, mutta näköjään senverran kuitenkin, että tänään ei ole onnistunut yhtään minkään tekeminen. Muun muassa sängystä nousu venyi pitkälle yli puolenpäivän, ja juuri muuta tekemistä en ole edes yrittänyt.

On tässä pari päivää menty taas tosi kovalla tohinalla, eli ehkä tämmöinen totaali-nollauspäivä on tähän väliin ok. Perjantaina oli iltamenoa ravintolassa, lauantaina sai olla jokseenkin rauhassa (tosin kävin salilla oikeen äkäisesti), sunnuntaina taas oli herätys kuuden jälkeen ja viiletin pitkin kaupunkia. 


Maanantaina myöhäisempi lähtö kaupunkiin, jossa viiletin pari pakollista menoa, sitten salin kautta kaverille viettämään vappua, ja päihdyin muutamasta kuoharilasillisesta niin maan hemmetisti, että tää päivä onkin sitten mallia perinteinen vapunpäivä.




Makailin tänään sängyssä kissan kanssa (<3), katselin hömppää, otin nokoset, söin pizzaa, katselin lisää hömppää. Teki meinaan ihan hemmetin hyvää, vaikka näin illan tullen olo onkin kovin puuroinen. Mutta olkoon, tää meni just nyt hyvin näin.


Päässä kimpoili ajatuksia, joista voisi kirjoittaa. Esimerkiksi se, miten mulla on jotenkin perus-katolis-luterilaistyylinen katumus-asenne rahankäyttöön. Heti pitää kauhistella kun on rahaa johonkin ei-täysin-välttämättömään kulunut, sen sijaan että ottaisin rennosti ja toteaisin hymyssä suin pitäneeni hauskaa. Tokihan on (olisi) hyvä olla höpsöttelemättä liikoja, mutta hei, ihmisiin ja urheiluun saa pistää rahaa!


En tästä nyt ota sen isompaa stressiä tai ahdistu kun ahdistun, kunhan vaan totean. Pidän mielessä, ja koitan kiikkua tällä kiikkulaudallani tasaiseen tasapainoon, ja pysyä siinä kuin paraskin joogi. Ommm.


Tarkemmat talousraportit saa nyt odottaa parin aamukahvin verran. Tässä vaiheessa totean nopean exceliin silmäyksen jälkeen, että huhtikuu on näköjään kuukausista julmin myös talouspuolella.