sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Menneiden aikojen rahat

Mua suoraansanottuna hirvittää katsoa mun 2017 aikaisia viikkokulutuksia, jotka oon tänne listannut. Mulla on silloin helposti mennyt parisataa euroa viikossa ihan suht turhuuksiin!!? Tai no, on ne ollut olevinaan tärkeitä juttuja, mutta nyt jälkikäteen katsottuna ne ei siltä tunnu.

Millaista elämää mä silloin vietin, kun kulutus oli tommoinen. Oliko se onnellista? Saako tolla rahalla ostettua hyvää elämää? Onko tommosen rahamäärän kuluttaminen mitenkään järkevää tai oikeutettua?
 


Mulla ei ole lapsia, ei olevinaan mitään kovin kalliita harrastuksia, joten mä pistän rahat pääasiassa pelkästään itseeni. Oon omasta mielestäni hyvin paljon sitä mieltä, että raha ei tuo onnea blaablaa, mutta kappas kehveliä, näinpä sitä rahaa multa vaan häviää!


Ja eipä tuo tilanne ole nykyäänkään hirmuisen erilainen, kyllä sitä kuluttaa osataan vieläkin. Mua ottaa tämä päähän, koska mä en halua huolimattomuuttani tai laiskuuttani olla joku päivä rahaton. Enkä halua elää kädestä suuhun, vaan tahdon ehdottomasti varautua huonomman ajan varalle nyt, kun tilaisuus on siihen erinomainen.


MUTTA mutkuillaanpa hieman lisää. 

Jospa katsoisin asiaa positiivisen kautta, ja toteaisin että nyt näköjään menee tällätavalla rahaa eri vemputuksiin, ja mun talouteni kestää sen. Luotan siihen, että jos tilanne joskus muuttuu, osaisin pakon edessä leikata menoja oikeen isoilla saksilla.


Enkä mä nyt kuitenkaan pistä haisemaan koko palkkaani, vaan säästän tasaisesti rahastoihin ja norjatilille (plus lyhennän sijoitusasunnonpuolikkaitani omista rahoista jonniin verran per kuu). Pystyn nyt viettämään tosi mukavaa elämää, ei tarvitse laskea jokaista penniä, tai siis ei tarvitsisi laskea jokaista penniä, mutta siitä on tullut tapa! Mukava tapa!


Mulla on nyt jalassani paljon tukevammat säästöhousut kuin mitä oli esim 10 vuotta sitten. Hemmetti, 10 vuotta sitten mulla ei ollut minkäänlaista käryä mistään säästämisestä! Kaikki todellakin meni mitä tuli, eikä tullu ees mieleen ajatella tehdä asioita mitenkään muuten.


Tämä on prosessia ja oppimista tämä elämä. Jatkuva matka, käynnissä oleva kone, eteenpäin menevä veturi, se hemmetin VIINI joka paranee vanhetessaan, kyllä! Se, ettei multa ihan vielä onnistu jonkinlainen oleminen, ei tarkota ettei se onnistuisi joskus.


Ottaapa rouva taas sen vuoden tahi jopa kymmenen vuoden siniprintin kouraan ja suunnittelee siihen. Hötkyilyllä ei saa aikaseks muuta kuin kiukkuisen mielen.


Se on kyllä taivahan tosi, että sitä yliarvioi mitä voi saada päivässä aikaan, ja aliarvioi mitä voi saavuttaa vuodessa.

torstai 26. huhtikuuta 2018

What gives, bitch!

Erilaisten asioiden haluaminen tuntuu aiheuttavan itselle ristiaallokkoa tavoitteiden kanssa. Esimerkiksi:

Haluan säästää paljon rahaa. Mutta haluan myös kuluttaa rahaa mukaviin juttuihin: ravintoloihin, vaatteisiin, matkailuun, hömppään.


ja: haluan treenata paljon ja jopa saavuttaa jotain sillä saralla. Mutta haluan myös nauttia elämästä perinteisin tavoin (=mässyttää ja rellestää).


tai: haluan olla fiksu, lukea ja sivistyä ja opiskella ja olla muutenkin esimerkkikansalainen. Mutta haluan pelata tietokoneella ja löhötä, ja antaa itselleni tarpeeksi laiskaa aikaa.


Oon huomannut mulla olevan turhan joko-tai -ajattelu asioiden suhteen. Järki sanoo, että vaikka vetäsen joskus suklaata pari patukkaa, ei se nollaa mun saavutuksia salilla. Se, että käytän pari kymppia kavereiden kanssa ravintolassa ei poista niitä norskitilille talletettuja satasia. 


Niin, järki sanoo näin. Mutta arvatkaapa miten sanoo tunne. Usein kun tekee jotain ei-optimaalista (ja useinhan tekee), niin tunnepuoli kirkuu että nyt mentiin pieleen, kaik on menny, maat on myyty, järvet on jäässä!


Mä kuitenkin käyn salilla säännöllisesti, pääsääntöisesti syön hyvin, onnistun säästämään rahaa joka kuukausi. Joten what gives?! Miksi niin usein tulee tunne, että ei tästä tuu mitään, vaikka hommat menee ainakin jonkin verran oikeaan suuntaan! Get a grip, bitch, tunteilut pois, ja faktat pöytään!




Mulla tuntuu olevan halu tehdä asiat paremmin kuin tällä hetkellä teen, mutta se halu kääntyy mua itseäni vastaan. Sen sijaan että onnittelisin itseäni esimerkiksi 60% onnistumisprosentista jonkun asian suhteen, mua alkaa usein vituttaa että miks en pystynyt tekemään paremmin.  Pitäis todeta tilanne, päättää tilit, hyväksyä lopputulos ja yrittää seuraavalla kerralla enemmän, jos suoritus nyt jäi vajaaksi. Kunnianhimosta pitäis saada positiivinen kannustin, ei sen pitäisi olla itseruoskimisen väline!


Tuntuu että oon oppinut suht hyvin toimimaan kultaisen keskitie -ajattelun mukaan, koska säännöllisesti teen juttuja jotka edistää mun ihanteitani. MUTTA: en ole näköjään oppinut vielä ajattelemaan sen mukaan. Mielessäni mä liian helposti annan periksi, kun teen jotain ihanteitani vastaan.


Kun syön ohi, totean että nyt voin sitten syödä kunnolla ohi. Kun olen laiskotellut puoli päivää tietokoneen äärellä, julistan helposti sen päivän jo menetetyksi tapaukseksi. "ei tästä enää kannata ryhdistäytyä".


Ikään kuin joka hetkellä olisi kyse vähintään koko loppuelämän onnistumisista. Mä en tunnu ymmärtävän tunnetasolla, että jokainen hetki on vain ja ainoastaan se hetki. Seuraavassa hetkessä voi tuuli jo kääntyä, kunhan ei jää vellomaan menneeseen.


Pitäisi varmaan alkaa pelata golfia. Jos avaus edellisellä väylällä meni vituiksi, ei se vaikuta seuraavan väylän avaukseen, ellei sen itse anna siihen vaikuttaa.


Jokainen chänssi on uus mahdollisuus, sano. Nyt rahaa suuhun ja tee niinkuin saarnaat, tyttö, niin hyvä tulee!

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Halleluja! Lomarahat!

Autonremonttikustannuksen aiheuttama otsalla kylmennyt hiki on nyt pyyhkäisty pois. Ensi viikolla palkan mukana maksettava lomaraha nostaa palkkasumman ihan taivaisiin - tilille tipahtaa reilut 2500 euroa! Lottovoitto!

Normipalkkaan nähden tässä on pauttiarallandaa 800-900 euron korotus. 

Todella hyvä, nyt saan remontin maksettua plus laitettua myös säästöön kesää varten. Ja rahastoihinkin laitan taas muutaman satalappusen, luultavasti, koska ensi kuulle ei ole tulossa muita isoja menoja tuon autoremontin lisäksi.

Lisäksi riemua aiheutti eilen myös se, että netistä tilaamani juhlamekot oli kauheita. Tilasin siis pari viikkoa sitten Espritiltä nettialesta 3 juhlamekkoa kevään ja kesän juhliin, mutta kotona sovitettaessa kaikki mekot olivat ihan hirveitä.

Löydän kyllä omasta vaatekaapista jotain päällepantavaa tuleviin juhliin (nyt kun pakko on), ja pihi-minä on iloinen että saan 170€ takaisin noista nettishoppailuista. Järjettömältähän se nyt tuntuisikin laittaa rahaa noin paljon vaatteisiin, vieläpä juhlavaatteisiin, joita käytetään vain kerran-kaksi. Toki olisin toivonut että mekoista edes yksi olisi ollut superhyvä, täydellinen, ja imarteleva, mutta kun ei niin ei.

Jännä muuten, että netistä katsellessani nuo näytti tosi kivalta. No tokihan näytti koska ammattivalokuvaaja ja koon 32 malli. En itsekään ole mikään hirmuisen iso, mutta kyllä koko 38 näyttää jo ihan norsulta, kun tuohon ammattitaitoisesti kuvattuun 180-senttiseen kolmekakkoseen vertaa. En ole katkera, mutta hiukan turhautunut. Vastedes pitäydyn kivijalkakaupoissa - tai mikä parempaa, omassa vaatekaapissa.

maanantai 23. huhtikuuta 2018

2018, viikko 16

maanantai: -
tiistai: 10€ ravintola
keskiviikko: -
torstai: 53,60€ lisäravinteita
perjantai: 103€ harrastus-kurssimaksuja
lauantai: 51€ Fitness classic -lippu sunnuntaille. 29,80€ ravintolailta.
sunnuntai: 10€ messuostoksia, 10,90€ lounas

Yhteensä 268,30€.

Onhan tuo paljon, mutta: ravintolailta kavereiden kanssa kympillä on erittäin hyvä sijoitus. Lauantai-illan ravintola olikin jo enemmän, mutta oli mukavaa koko rahalla, ja ihanaa nähdä kaukana asuvia ystäviä ruuan äärellä! 


Harrastusmaksuihin kulutettu satanen meni hyvään kohteeseen: itseni kehittäminen uudella osa-alueella on todella antoisaa, ja koen saaneeni tuolle rahalle tosi paljon vastinetta. Ei harmita pätkääkään tuo rahanmeno, päinvastoin. Uudestaan isken satalappusen pöytään taas syksyn tullen, kun vastaavia tilaisuuksia kohdalle tulee!

Viikonlopun 2 päivää Kultsalla yht 102€ on toki paljon, mutta kyllä ne olivat hyvin antoisia päiviä: 

- Tuli nähtyä kavereita ja tuttuja 2 kokonaista päivää

- Lisääntyi oma salimotivaatio
- Oppi taas uutta ja sai omaa päätään enemmän kartalle tämän bodailun kanssa

Lisäksi olen hyvin tyytyväinen, että messuilta ostin kamaa tasan kympillä! Ja sekin oli ennakkoon suunniteltu ostos! Hyvä minä!
Mä vedän rajan rahankäytön kitsastelun suhteen siinä, että en ala liikaa nillittää sosiaalisiin juttuihin menevästä rahasta. 

Toki rajansa kaikella, mutta kavereiden kanssa saa mennä ulos syömään, hauskaa saa pitää - ei tarvii istua yksin kotona säästämässä pennejä, jos olis oikeasti elämää elettävänä jossain muualla! 

Säästetään sitten mielummin vaikka turhista vaateostoksista, tai alkoholista.

Tilanne keväällä 2018

Tässä siis mennään juuri nyt:

2 sijoitusasunnonpuolikasta (arvo yhteensä noin 115 000 €)
sijoituslainoja jäljellä noin 97 000€

Norwegian-pankin sukanvarsi 5 000 €
Seligsonilla rahastoissa 8 500 €
Nordnetillä superrahastoissa 2 750 €
OP:n rahastossa kokeilumielessä 50 €
S-junassa puksuttavat jäsenyydet 1100 €

Rahastot + käteiset yht. 17 400 €

Vuosi 2017 oli aika myrskyisä ja vauhdikas. Rahaa tuli, ja sitä myös meni. Pistin sijoitusasuntojen omarahoitukseen 7500 € + 5000 €, plus maksoin molemmista varainsiirtoverot omasta pussista yhteensä n. 2500 €. Eli herra varjele, 15 000 € pistin haisemaan asuntoihin liittyen vuonna 2017! Nyt huimaa!

Ei ihme kun tuntui että rahat hupeni vuoden loppua kohden. Tähän osui lisäksi mun ja miehen tekemä suht iso etelänmatka, johon kaikkinensa paloi reilut 2500 € per nenu joulun aikana. 

Vuoden alussa kun reissunrippeitä vielä makselin, tuntui todella että nyt on tullut elettyä ja sijoitettua yli varojen. Sivutili oli ihan tyhjä, norwegianissa oli vielä rahaa mutta ei kovin montaa tonttua.

Kevään 2018 tullen tuli maksettavaksi auton vakuutukset, verot, omat vakuutukset, auton huolto ja mitäköhän helvettiä vielä. Kaksi "ihan pikkuista" kesälomamatkaakin erääntyi. En nyt missään nimessä ole ollut ns puilla paljailla, ihan kivasti tässä on porskutettu eteenpäin ja elämä hymyilee yada yada, mutta ei ole tarvinnut isoja summia siirrellä sivutilille. Käytännössä kaikki mitä tuli, myös meni.

Nuo lomareissut on molemmat viikonloppumatkoja kavereiden kanssa. Alkukesän matka on osarahoitettu tjäreborgin erinäköisillä bonuksilla (mm. superlahjakortti), ja norwegianin lennot syksymatkaan sain osittain maksettua lentopisteillä.

Nyt huhtikuussa on nuo talven pakolliset menot ja kesän humppareissujen matkakulut maksettu, visat on maksettu nollille ajallaan koko talven ajan, ja enää erääntyy autoremppa ensi kuun alun norskivisalla. Onneksi olen vuosi sitten myynyt autostani puolet, joten remppa- ja vakuutuskulut jakautuu puoliksi! Aamen tätä onnea! remonttiin suilahtaa siis noin 600 €, mikä toki kirpaisee sekin, mutta huomattavasti vähemmän kuin 1200 €.

Toukokuun alun palkassa saan myös lomarahat, eli autoremppa tullee maksettua about niillä rahoilla. Kesäkuun alkuun ei ole tiedossa luottokortille juuri mitään isompaa kulua, eli siinä kohtaa olisi urku auki ryhdistäytyä säästämisen kanssa entisestään.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Maaliskuu 2018 ruokaraportti

Armas excelini kertoo, että maaliskuun 2018 aikana on meikäläisen kurkusta mennyt alas ruokaa ja ruuaksi luokiteltavia ainesosia yhteensä 330,52 eurolla. Järjetön summa! Mitä helvettiä mä olen syönyt! Pelkkää kosher-lihaa!?

Tutkitaanpa tarkemmin. 

Ruokamenot jakautuu seuraavasti:
- kunnon ruuan osuus on 177,23 euroa
- Välipalojen ja herkkujen osuus on 153,29 euroa

Kunnon ruuaksi lasken lämpimät ruuat ja oikeastaan kaikki muu paitsi välipalat. Välipalat taas koostuu kahveista marjat, hedelmät, pepsimax, pullat, jädet ynnä muut ei-lämmin ruoka. 



Mä oon jotenkin ymmyrkäisenä tästä summan suuruudesta. Yli kolmesataa pelkästään meikäläisen syöttämiseen! Tässä on pakko olla virhe! 

Tolla hinnalla söis nelihenkinen perhekin jo oikein hyvin, ja viishenkinenkin ihan mukavasti. Heck, heitetään mukaan vielä muutama koira ja kissa, nekin saisi kupunsa täyteen eikä tuo summa varmaankaan ylittyisi.

Yks mahdollisuus toki on, että oon maaliskuussa ostanut pakkaseen tuotteita jokseenkin enemmän kuin yleensä. Harrastan tätä nimittäin suht usein, etenkin -60% leipää tulee kannettua kotiin tilaisuuden tullen ihan kassikaupalla. Mutta eipä nuo tarjousleivät ym hamstraus itsessään selitä tätä kulutuspiikkiä.

Huhtikuun ruokaraportti oikeastaan paljastaa sen, miten katastrofaaliseksi tuo maaliskuu luokitellaan. Jos huhtikuun ostokset on niukat, antaa se hiukan anteeksi tätä maaliskuun mässälyä. Ehkä ruokakulutusta voisi katsoa ennemminkin vuositasolla, ja kunhan kuukauden keskimääräinen ruokasumma pysyy aisoissa, on nämä jättimäiset kuukausilaskut silloin tällöin ok. Mutta jos tämmöstä menoa pidetään joka kuu, ei hommassa ole kyllä mitään järkeä. Mä en ole edes erityisen nirso! 

Syödä ihmisen pitää, mutta joku raja sillä, miten kalliilla syö. En nyt masennu tästä isosta summasta, vaan suuntaan haukankatseeni jatkossa tarkemmin ruokaostosten laatuun (ja määrään). Kriittinen ostoskori, täältä tullaan! Jatkossakin meinaan syödä hyvin, mutta kiinnittäen paremmin huomiota myös budjettipuoleen.

Hommahan käytännössä alkaa siitä, että nyt syödään kaapeista pois siellä jo olevaa tavaraa niin paljon kuin mahdollista. Siellä meinaan papupurkkia ja tonnikalaa on... Tuleepa siivottua kaappia, ja säästettyä ruokakuluissa. 

Ilmankos piti ostaa jo L-koon paita tuossa männä päivänä, kun pienempi ei mahtunut päälle...