torstai 27. joulukuuta 2018

Tase 31.12.2018

Katsellaanpas hetki neiti Pennin taloudellista tilaa. Olen kotkottanut täällä kerta toisensa perään mun arkielämän kuluttamisesta, mutta todella vähän palstatilaa on annettu varsinaiselle säästämiselle. Tai sijoittamiselle, miten sitä nyt katsoo. Nimittäin kaiken kulutushysterian ohella olen kuin olenkin saanut laitettua rahaa säästöön tänä herran vuonna 2018. 

Ja koska vuoden viimeinen palkka on jo tullut tilille ja tämän vuoden sijoitukset on sen myötä tehtynä, voidaan ynnätä yhteen kuluneen vuoden summat.

2018 sijoitukset
Indeksirahastoihin 2500 €
Bank Norwegianiin 1100 €
Osakkeisiin 910 €

Yhteensä 4510 €, keskimäärin 375 € per kuu. Ihan ok. Ei paras, mutta ok.

Sijoitusasunnot ovat olleet vuokrattuna koko vuoden 2018, ja vivuttavat itseään tasaisen hitaasti mutta varmasti minullepäin. Sijoituslainaa on jäljellä 92 200 €. 

Nti Pennin tase 31.12.2018
Varat 132 360 €
   Sijoitusasunto A: 48 000 €
   Sijoitusasunto B: 65 000 €
   Rahastot: 13 250 €
   Osakkeet: 910 €
   Käteiset: 5 300 €

Velat -92 200 €
   Sijoitusasuntolaina A: -36 000 €
   Sijoitusasuntolaina B: -56 200 €

Saldo  40 260 €

Asuntojen arvot ovat noin-arvioita. Ja rahastojen ja osakkeiden arvot ne vasta eläväisiä ovatkin.

Ihan ok! Noin 40k saldon rikkoutuminen pistää hymyn naamalle.



Vuodelle 2019 ei ole suunniteltuna isoja menoja. Ei sijoitusasunnonostoja, ei asunnonvaihtoa, ei autonvaihtoa. Ei suuria hankintoja muutenkaan. Henk koht menoista eläinkulut tulee luultavasti nousemaan, ja matkusteluun on allokoitava taas jonkinmoinen summa. Tämä koira se ei matkustelun suhteen karvoistaan kovin kauaksi pääse, mutta 2018 syksyä vastaavaa reissuhulabaloozaa en aio pitää. 

Kevään 2019 jenkkireissu tulee nielemään miehekkään summan rahaa (samalla hinnalla tekisi varmaan 3 pientä viikonloppupyrähdystä Eurooppaan). Ja ruskamatka talvelle 2019-2020 etelän lämpoöön on korvamerkittynä, koska ei tätä pimeyttä jumankauta kestä. Joku halpa tai edes semihalpa aurinkomatka tulkoon ensi talvelle, koska mä haluun.

Kaiken kaikkiaan mun taloudellinen tilanne tällä hetkellä on kaikin puolin ok. Sijoitusten suhteen 2018 ensimmäinen puolisko meni hyvin, ja jälkimmäinen katastrofaalisesti. Eli keskimäärin tulos oli ok. Pystyisin todella paljon parempaankin jos eläisin maltilla ja ihmisiksi, mutta. Jos nyt edes noin-ihmisiksi eläisi ensi vuonna, niin kelpaa.

Tavoite vuodelle 2019 on saada aikaiseksi huomattavasti isompi kuukausittain säästösumma. Tohtisiko sanoa, että 500 euron säästö/sijoitus palkkatuloista per kuukausi olisi tavoite. Ja päälle sijoitusasuntojen vivutukset, niin avot sie!

Erittäin hyvää loppuvuotta 2018 ja uutta alkavaa 2019 kaikille! Penni hiljenee nyt loppuvuodeksi, palaan eetteriin uusien kujeiden kanssa tammikuussa 2019!

perjantai 21. joulukuuta 2018

Tip vitun tap

Disclaimer: Alla pahaa tekstiä joulusta. En lukisi pidemmälle jos joulumieli on kovin herkällä tai muuten vaan ei huvita jouluahdistuksesta lukeminen.




Mä en ole pätkääkään jouluihmisiä.

Joulu on herättänyt mussa lähes aina suurta ahdistusta, ja helpotusta sitten kun se on ohi.

Monena vuonna oon saanut syksyllä jo aikaan kunnon ahdistuksen, joka on vain kasvanut joulua kohden. Kauppojen jouluhäsäys, lahjojen tuputtaminen, kiire ja joulusiivoukset ja kaikki paska, se vaan on mulle liikaa! Tavaranpaljous ja mitä te teette jouluna -kyselyt, tuleeko lunta, no ihan helvetin sama, ääää jättäkää mut rauhaan. Jokin keinotekoinen yhteisöllisyys, tavoite olla niin kivakivaa, vaikka se alkuvuonna on unohtunut ihan muualle. Argh.

Tänä vuonna tosin olen ihmeen hyvin pysynyt (anti)joulumielellä, eikä vieläkään mitään maailmanluokan paniikkia ole syntynyt. Outoa! Ja ihanaa! Kunhan ei tule korkojen kanssa sitten kaikki päälle pyhinä, mutta lähdetään siitä että näin ei käy. Shields up, thumbs up, middle fingers up. I'm ready.

Joulu on perinteisesti ollu se The aika, jolloin paskaa sataa niskaan, ahdistukset purkautuu siellä sun täällä, ihmiset on marttyyreja kun mitään ei jakseta mutta kuitenkin pitää olla SITÄ ja TÄTÄ ja vielä vähän TUOTAKIN. Lopulta kaiken raivoamisen jälkeen kokoonnutaan saman pöydän ääreen muka-hyvillämielin kun on kuitenkin joulu. Ruikuti voivoti ja tip helvetin tap, mun joulumieli on ollut aina patoutunutta ahdistusta ja kiukun kanavointia johonkin, en edes tiedä mihin.

Oon ihmisenä ajoittain todella ahdistuvaista sorttia (vaikka sitä ei välttämättä päällepäin huomaa, kai), ja joulu on aina ollut se, jolloin oma toleranssi on ollut tosi huono. Jouluun ei edes ole liittynyt mitään överiä alkoholinkäyttöä tai muuta fyysistä pahoinpitelyä, mutta silti se ahdistaa. Kaikki pysähtyy, mikään ei ole (ollut) auki, pitää vain rauhoittua ja olla, ja saatana minä en sitä jaksa enkä tahdo.

Tänä vuonna h-hetki ja the-päivä on vielä edessä, mutta olen toiveikas että tästä selvitään ilman pilleripurkilla käyntiä. Ilman vodkapullolla käyntiä en varmasti selviä, mutta se onkin sitten asia erikseen.


Positiivisempana nuottina sanottakoon, että vuoden viimeinen palkka saapuu ihan näillä näpyköillä, ja saan/sain kasattua yhteenvedon omasta varallisuudestani. Varat, velat, sijoitukset ja omistukset on jo listattuna, ja julkaisen sen täällä lähiaikoina. Varallisuus on kasvanut (kiitos sijoitusasuntojen), säästöjäkin on tullut lisää vaikka matkustuskassa onkin niellyt ison osan 2018 ylimääräisistä rahoista.

To be continued!

torstai 13. joulukuuta 2018

Kaamosblues

Kaamostuskan äärestä hyvää päivää. Tässä postauksessa en lausu sanaakaan rahasta enkä taloudesta enkä tee yhtäkään excel-piirakkaa. 

Täällä on menossa niin hirveä kaamosväsymys ja -vitutus että ei kuulkaa sanat riitä. Oon mennyt nyt pari viikkoa (tai pari kuukautta) täysin autopilotilla suu jatkuvassa haukotuksessa. Väsyttää, vituttaa, kaikki äänet tuntuu liian kovalta ja ihmiset ärsyttää. Suklaa maistuu, ruoka ei.

Kirkasvalolamppu hohkaa tuossa pään vieressä joka päivä, eikä siitä sen kummempaa parannusta tule. Vitamiineja on syöty. Kahvia juotu. Ulkoilua suoritettu. Keskellä päivääkin olen käynyt ulkona, mutta kun ilma on harmaa, niin ei se paljoa piristä.








Jos jotain sosiaalista menoa on ollut, niin joutuu edellisillan viettämään kotona nukkuen, että ehkä jaksaa poistua asunnosta seuraavana päivänä. Peräkkäisten päivien iltamenot on ihan pois laskuista. Henkisesti vaikka jaksaisikin, niin fysiikka pistää vastaan.

Olen viime viikkoina nukkunut lähes joka yö täydet yöunet, herännyt usein ennen kellon soittoa, ja silti iltapäivästä tulee tämä sama epätoivo. Silmät ei pysy auki, keskittyminen on lähinnä vitsi. Töistä kun pääsee, niin sammun sohvalle ainakin tunniksi, ja loppuillan kävelen kotona ympyrää pää ihan puurossa.

Lisäksi mulla on pientä terveyteen liittyvää kremppaa menossa, joka aiheuttaa muun muassa väsymystä, ai kun pippidi-pappidi helvetin kiva just nyt. Joten tän kaamoksen keskellä veriarvot hiukan huonona ja voimat poissa ei meinaa totisesti pysyä jaloillaan saati hereillä. Ja vitutus, sanoinko jo että sitä riittää.

Aurinko missä olet! Tule takaisin jooko!


Olisin juuri nyt valmis maksamaan yllättävänkin paljon rahaa, että saisin vaikka edes tunnin istua aurinkoisessa ilmassa ulkona. Ei tarttis olla ees hirmu lämmin. Sais vaan sitä aurinkoa ja raitista ilmaa.

Jos tän karmeuden olisin tiennyt, niin oisin varannut jonkun aurinkoisen kaamoksentorjuntamatkan marraskuulle, ja skipannut vaikka syksyn muut matkat. Täten annan itselleni valtuudet ottaa äkkilähtö ihan minne tahansa lämpimään ensi syksynä marras-joulukuussa, jos olo on tällainen.

Vuodenvaihteessa meillä on tulossa reissu etelään, ja voi elämä miten mä sitä odotankaan! Se tulee olemaan niin lääkettä! Pari viikkoa kun jaksaa pinnistellä, niin apua tulee. Ja siinä vaiheessa talvi on taittunut ja aletaan mennä jo kevättä kohti muutenkin. Kyllä tästä taas selvitään.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Marraskuun 2018 käyttörahaseuranta

Tässä se sitten on. Tuhoisa marraskuu.

Kuten kuvasta näkyy, niin menoja on ollut. Risteilyä lukuunottamatta ei ollut matkustelua, mutta muita menoja senkin edestä. Autoa huollettiin, hiuksia värjättiin, ihoa kumitettiin, vaatekaupoissa juostiin nin maan hemmetisti. Ja päälle passit ja bussit ja jumpat ja humpat. Marraskuu meni siis pahasti miinukselle

Klikkaamalla suurentuu (ja tarkentuu)
Miinuksella oloa mahdollisti pelasti hiukan se, että nostin black fridayna Bank Norwegianista rahaa osakeostoja varten. Ihan kaikki ei päätynyt osakkeisiin, vaan pätkän verran meni pikkujoulurientoihin ym ilonpitoon. Sain kyllä paikattua kuun vaiheen palkkapäivänä tätä notkahdusta, ja siirsin pienen summan BN:ään takaisin.

Joulukuu on käynnistynyt tosi vähäelkeisesti, ja pidän siitä. Mulla on hyvä fiilis tästä omasta meiningistä nyt. Tuntuu niinkuin olisin lyönyt pääni sen viimeisen kerran seinään niin perusteellisen kovaa, että jotain rusahti perille asti.

Ehkä tässä jokin oppi on mennyt perille. Etukäteen tiesin että syksystä tulee matkustustäyteinen, mutta en arvannut miten paljon se vaikuttaisi paitsi lompakkoon (daa) mutta myös fiilikseen. Nyt kaiken juoksemisen jälkeen tuntuu tosi hyvältä olla kotona ja yrittää rauhoittua. Kyllä se menokenkä taas alkaa kopsaa kun on tarpeeksi rauhoituttu, mutta luulenpa että jatkossa pärjätään vähemmällä juoksemisella.

Uuden opettelua tämä elämä on. Olin päässyt niin hyvään vauhtiin kaiken vouhottamisen kanssa viime vuosien aikana, että kului hetki ennenkuin sain koneen hidastumaan. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. 

torstai 29. marraskuuta 2018

Osakeostoja ja ajattelemattomuutta

Hepskukkuu kaikille.

Toistaiseksi viime postauksessani parjaamani taipumukseni asioiden liikaa märehtimiseen on nyt onnistuneesti saanut tuulta purjeisiinsa. Olen yhä merkannut kaikki menoni ja tuloni ylös (tottakai), mutta huomaan rauhoittuneeni fanaattisen optimististen suunnitelmieni kanssa. En ole miettinyt oikeastaan yhtään mitään rahankäyttöön liittyvää, en tavoitetta enkä rajoitetta. 








Selvää on, että mun pitää muuttaa elämäntapojani niin, että en kuluta puolitoistakertaisesti omaa palkkaani per kuukausi. Ja tämä ei millään pikku fiksauksella onnistu. Aloin tehdä listaa asioista jotka edesauttaa tätä muutosta, ja toistaiseksi olen päätynyt näin pitkälle:

- Älä mene kauppoihin, kauppakeskuksiin tai nettikaupoille ellei ole pakko.
- Älä varaa matkoja.

Listalle en ole pähkimisestä huolimatta keksinyt mitään jatkoa. Ja jos nyt rehellisiä ollaan, niin näiden kahden teesin mukaan eläessäni mun menoni tulee väkisinkin karisemaan murto-osaan nykyisestä.

Osta jotain vain kun tarvitset, äläkä lähde joka hilipatsuppareissulle mukaan mitä elämä kohdalle tuo. Ja hanki harrastuksia jotka ovat ilmaisia tai lähes. 

Eihän se tietenkään ole noin yksinkertaista, mutta entäpä jos olisikin! Nyt sen sijaan että seuraan rahankäyttöäni läpitunkevalla haukankatseella, aion seurata elämäntapojani ja valintojani vastaavalla haukankatseella.

Ps. Ostin elämäni ensimmäiset osakkeet! Ostin Nordnetin Black Friday -alesta osakkeita noin tonnilla. Käteiset tähän tuli Bank Norwegianin tililtä, joten taseeni loppusummaan tämä ei juurikaan vaikuta. Mutta mitä jännempää sitä jännempää, nyt käteisvarantoa on noin tonni vähemmän, ja Nordnetiin kirjautuessa jännitettävää on enemmän! Jee!

torstai 22. marraskuuta 2018

Säästämisen ajattelu versus säästäminen - miksi viivan alle ei jää mitään?

Jos hyviä puolia mun talouskaaoksesta voi hakea, niin oma pää on selkeytynyt! Nyt on oikeasti hyvin mustavalkoinen tilanne rahojen suhteen, ylimääräistä käyttörahaa ei ole.

Aiemmin tässä kuussa mulle siis konkreettisesti pläjähti silmille se, että neuvotteluvara oman pankkitilin saldon kanssa on ei-oo. Huomaan olleeni aiemmin jonkinlaisessa muka-tilassa rahojen suhteen. Olen tuijotellut exceliä ja ajatellut käyttäväni tosi vähän rahaa, ajatuksen tasolla olen siis ollut tosi säästäväinen, mutta todellisuus on ollut jotain ihan muuta.

Väsytänkö mä itseni kaikilla exceleilläni ja rahansäästösuunnitelmilla? Teen hienot suunnitelmat ja visiot, mietin ja mittailen, mutta toteutus on se joka klenkkaa. Lopulta olen ehkä alitajuisen väsynyt koko aiheeseen ja pyrkimyksiini, ja käyttäydyn kuluttajana lähes kuten ennenkin. Ymmärrän nyt erittäin hyvin miksi pitäisi muuttaa koko elämäntapa, eikä pitää pikadiettiä ja piilottaa itseltään huonot tavat ja toivoa että ne pysyy poissa.

Nyt jos osaisin viettää nuukaa elämää tekemättä siitä itselleni sen suurempaa numeroa, uskon että tulos voisi olla parempi kuin mitä se näiden suunnitelmien ja visioiden kanssa on.


















Toki kuluseurantaa pitää olla jatkossakin. Mutta iskostan nyt kovaan päähäni sen, että pelkkä seuranta ei riitä. Mä voin pennintarkasti listata kaikki menoni, mutta se ei tee musta vielä säästäväistä. Mun pitää trimmata ne tarkasti excelöimäni pennintarkat menot entistä pienemmäksi, ja merkata ne exceliin - ja sitten alkaa tulla tulosta.

PenniJenni 2.0 alkaa muodostua. Tosin suuret puheet ei riitä, vaan tarvitaan myös edes ne pienet teot. Joista ajan myötä tulis ne isommat teot. Mun pitää opetella uusia tapoja ja päästä tämän kuluttamisongelmani ytimeen, ettei homma jää vain pinnalliseksi piirakkakaavioiden teoksi.

Mä tarvitsen jonkun Pohatta-tyylisen minimalismiprojektin, jossa minimalisoin elämäntyyliäni ja siinä samalla rahankäyttöä ja kaikkea ylimääräisiä tapoja ja muuta paskaa joka roikkuu mukana ja vie energiaaaaaaghhh! 

Tuntuu niinkuin tässä alottaisi koulunkäynnin uudelleen. Reppu selässä ekaluokalle ja uutta oppimaan.

Mutta hei, kuuluu tänne muutakin!

Olen onnistunut järjestämään itselleni kulttuuriohjelmaa peräti kahteen joulukuun iltaan yhteensä 5 euron hintaan! Sain lipun teatteriin vitosella, ja lisäksi pääsen ilmaiseksi leffaan yhdistyksen kautta. 

Tokihan näistä riennoista jotain oheiskuluja tulee (bussiliput ainakin), mutta mukavaa päästä kulttuurin pariin ilman että tarvitsee maksaa montaa kymppiä.

Miinuksena tosin se, että kumpaankaan tapahtumaan ei saa aveccia mukaan. Toisaalta eipähän tule mentyä etko- tai jälkidrinkille kun yksinäni menen. Kavereita toki on aina kiva nähdä, mutta leffat ja teatterit voi hyvin katsoa yksinäänkin, eipä siellä kuitenkaan voisi samalla kuulumisia vaihtaa.

Ensisijainen riemun aihe tässä on siis se, että tajuan etsiä nykyään kulttuurikääkkäilymenoja matalaan hintaan. Ennen olisin ostanut liput sinne sun tänne sen kummemmin miettimättä, mutta nyt haistellaan potentiaalisia matalan budjetin menoja, ja menen ensisijaisesti vain niihin. Ja nämä 2 puoli-ilmaista kun on käyty, niin kalliimpiin menoihin en luultavasti enää jaksakaan mennä.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Ylimääräisten menojen helvetin 16, eli kuinka Penniltä suli puskuri

Lokakuuta on mennyt alle kaksi viikkoa, ja voin todeta talouteni käyrien osoittavan totaalisen kaakkoon. Luulin tehneeni ennakolta jonkinlaista paikkaansapitävää kulutusarviota lokakuun menoista, mutta perseelleenhän se meni niin että pätkähti.

Olin unohtanut kaksi isoa kulua, jotka kumpikin rojahtivat maksuun heti lokakuun ensimmäisillä viikoilla. Nimittäin kampaajakäynti ja uuden passin hankinta. Kampaajalle meni järkyttävät 135 euroa, ja passi-henkilökorttitilaus nieli minulta 97 euroa, plus passikuvat 15€. 247 € ihan yhden päivän aikana täysin ylimääräisiä ennakoimattomia menoja, perkele sentään. 

Kaiken lisäksi ylevyydentunnossani maksoin nämä menot käyttötililtä enkä luottokortilta, joten rahat oikeasti lähti litomaan heti. Laskeskelin, että vitutus olisi ehtinyt kerätä liikaa korkoa ensi kuun visan maksupäivään mennessä, joten sama se oli maksaa nuo debitillä. Olen semisti ylpeä etten sortunut visaan, mutta vitutus tässä on päällimmäisin tunne silti.

Nyt tilanne on se, että kun auton korjauslasku noin 500 € erääntyy, on mulla tilillä vain jotain roposia jäljellä. Tarpeeksi, jotta selviän loppukuun, mutta touhutilille ei jää juurikaan mitään. Ei tee edes mieli tarkalleen laskea, että kuinka paljon ei-mitään sinne jää.

Eli touhutonniprojektin kasvatuksen voi tältä kuulta täysin unohtaa. Mulla on edelleen visatilillä odottamassa tatuoinnin poistoon menevä raha, ja mietin jo, että perunko poistoajan ja otan sen rahan käyttööni paikatakseni tätä omaa perseilyäni. Mutta koska pystyn elämään tämän ylitetyn budjettini kanssa fyysisesti (henkinen morkkis ja krapula toki pysyy), niin olen sillä kannalla että en siirrä poistoaikaa. Jos lähimmän parin päivän sisällä läjähtää giganttisen iso menopaskaerä tuulilasiin, niin sitten tehdään muutoksia.

Voi helvetin perkeleen helvetti kun vituttaa. Oon elänyt yli varojeni ns. hyvänä aikana, ja nyt kun tulee pakollisia yllättäviä menoja, niin ollaankin sormi suussa ja tili tyhjänä. Enkö mä ole oppinut yhtään mitään yhtään mistään! En näköjään!

Jos en nyt muusta tiedä, niin ainakin perkele soikoon ensi vuonna rakennetaan puskuria ettei pienet yllärikulut hajota pankkia tai päätä.

Eipä muuta, kiroilu jatkuu ja eteenpäin mennään. 

lauantai 3. marraskuuta 2018

Lokakuun 2018 käyttörahaseuranta

Lokakuussa olen osannut muun muassa kuluttaa.

Kokonaiskulutus on pienempää kuin syyskuussa, mutta on tässä silti porskutettu menemään isoilla räpylöillä.

258 € kansalaisopiston kursseista tuntuu äkkiseltään isolta summalta, mutta kyseessä on 2 viikottaista kurssia, jotka jatkuu kevääseen asti. Määrä-laatu-hinta kolminaisuus on näissä hyvä. Joten vaikka kertamaksuna summa onkin huomattava, niin nyt kelpaa käydä harrastamassa aina pääsiäiseen asti.



Marraskuulla ei ole tiedossa yhtäkään ulkomaan matkaa, mutta pakollisia menoja on senkin edestä. On tulossa autoremppaa ja seuraava tatuoinnin poistoprojekti. Laitoin heti kuun alussa tulleesta palkasta tatuoinnin verran sivuun visatilille, eli se on leikisti ikäänkuin jo maksettu. Autoon kuluu tässä kuussa noin 500 euroa. Marraskuun kulutukset tulee olemaan korviavihlovia, mutta touhutonni-projekti etenee, ja pinnistelen kaikesta huolimatta kohti tavoitetta!

Kahdet pikkujoulut ja yksi risteily on tulossa marraskuussa, mutta niiden lisäksi jos onnistuisi olemaan kaahamatta liikoja. Olen taas päässyt hyvin kiinni treenirytmiin, ja se tuntuu fyysisesti ja henkisesti hyvältä. Tuntuu hyvältä hikoilla, ja keskittyä jo maksettuihin huvituksiin (=salikortti ja bookbeat). 

Kyllähän mä etukäteen tiesin että syksystä tulee rahanmenollisesti hektinen, ja sitä se on kyllä ollut. Nyt näkisin että otan opiksi ja rauhoitan tahtia, jotta kevät ei mene samoissa merkeissä.



keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Ylistysvirsi Bonuswaylle

Lieköhän olen maininnut, että Bonusway on kerrassaan loistava palvelu! Kyseessä on netissä toimiva jonkinlainen mainostus-keskittymä, jonka kautta klikatessa saa kerättyä rahaa tekemistään nettiostoksista. 

Esim varaan hotellin matkalle: kirjaudun Bonuswayhyn, klikkaan siellä booking.com -linkkiä ja teen varauksen bookingissa. Koska olen kulkenut Bonuswayn kautta, saan Bonuswayltä hamassa tulevaisuudessa tietyn prosenttisumman rahaa hotellivarauksen hinnasta. 

Tällä hetkellä Booking.comin ostoksista saa 4 % bonusta. Kun tein hotellivarauksen kuun alun brittimatkalle, kerääntyi siitä bonusta 135,12 x 4 % = 5,40 €

Mulle tähän asti tilitetty bonus on 297,22 €. Arvioitavana on vielä 101,40 €, ja tällä hetkellä tilitysvalmiina on 8,17 €. Eli jos/kun saan nuo loputkin hyväksyntää odottavat bonukset tuolta, tulen nettoamaan Bonusway-palvelusta yhteensä 407,03 €! And counting!

Okei, tokihan tämän rahan eteen on tehty paljon shoppailua, olen esimerkiksi tämän kautta varannut hotelleja reissuihin jo monen vuoden ajan, ja Offerillalta olen saanut tosi hyvin bonuksia. Kyllä tuo lämmittää saada ihan konkreettisesti rahaa takaisin tilillensä!

Olen myös törkeästi pitänyt nämä nettoamani bonarit itselläni, vaikka olen esimerkiksi varannut joitain kaveriporukoiden ravintoladiilejä, room escapeja ja hotellivarauksia.

Olen miettinyt pitäisikö mun tilittää kavereilleni heidän osiot yhteisistä hotellivarauksista ansaituista bonuksista, mutta nettoamani summat on olleet niin pieniä, että jaettavaa per tyyppi olisi maksimissaan muutaman euron verran. Olen siis pitänyt bonukset itselläni, ja toki mainostanut bonuswaytä kaikille, jotta voivat itse myös alkaa kerätä bonareita. 

Minua itseäni ei haittaisi, jos kaveri varaisi meille yhteisen hotellin, ja saisi siitä itselleen jonkinlaista bonustuloa. Miksi? Kaveri luultavasti on nähnyt vaivaa hotellin valinnan ja varauksen tekemisen eteen, ja hänen ansaitsemansa pikku bonus ei ole minulta pois. 

Toki jos kyseessä olisi isot, monen kympin arvoiset tulot tai jokin suora alennus esim hotellin hinnasta, olettaisin että tämä jaetaan kaikkien majoittujien kesken. Mutta koska kyseessä on monen kuukauden (jopa vuoden) päästä maksettava muutaman euron summa, en lähtisi sitä myöhemmin itselleni kärttämään. 

Bonuksien maksu on toooodella pitkän ajan perässä, odottelen vieläkin bonaria jostain viime talvena varatusta ja kesällä realisoituneesta hotellidiilistä, eikä lopulta ole mitään varmuutta saanko ikinä itselleni tuon rahan. Valitusoikeutta ei ole jos maksu jostain syystä jääkin tulematta. 


Mutta kaiken kaikkiaan tämä on kerrassaan mainio palvelu! En ole juurikaan haksahtanut bonuswayssä käynnissä oleviin kampanjoihin ("nyt tuplabonukset" tms yllykkeet), vaan olen käynyt keräämässä bonukset silloin, kun olen jo päättänyt hankkia jotain. Heräteostoksia tuo palvelu ei itseni kohdalla ole lisännyt (ihme kyllä).

Ja vanhoina hyvinä aikoina kun Norwegian vielä maksoi kunnon lentopisteitä luottokorttiostoista, oli oikein mukavata pistää varaten reissulennot tai hotellit bonuswayn kautta punaisella kortilla maksaen. Siitä sai mukavan tuplahyödyn. Mutta oiva hyöty tuo on vieläkin, eli suosittelen kaikille!

lauantai 27. lokakuuta 2018

Penni alekoodien ihmemaassa, osa 2 (ja henkilökohtainen kulutusyhteiskuntakriisi)

Koska Penni on nyt päässyt alekoodien ja kuponkien kanssa puljaamisessa hyvään vauhtiin, niin samoilla höyryillä painellaan myös muutama lisämaili:

Bongasin Offerillan sivuilta 1 € diilin Matsmart-nettiruokakauppaan. Eurolla sai siis Matsmartiin 15 € käyttörahaa, ja diilin voi käyttää kun ostoskorin kokonaishinta ylitti 25 €. 

Haistelin ensin hiukan Matsmartin valikoimaa, olen nimittäin hiukan epäluuloinen hävikkiruokakauppa-juttujen kanssa. Ei siksi että karsastaisin lähestyviä eräpäiviä, vaan siksi, että en halua tilata kaappeihini heräteostos-ruokia "kun halvalla saa", jotka lopulta jää syömättä. 

Mutta kun bongasin Matsmartin valikoimissa olevan myös kosmetiikka- ja hygieniatuotteita, klikkasin samantien tuon euron diilin. Nimittäin aurinkovoidetta sekä sheivausteriä sai tuolta putiikista järjettömän halpaan hintaan, ja hinta halpeni vielä entisestään kun tuon alekoodin käytti! 25 € alaraja meni heittämällä rikki, ja tilasin siltä istumalta seuraavaa:

2 purkkia aurinkosuojaspraytä, 2 tuubia aurinkorasvaa ja 6 pakettia varsiteriä. Loppulasku 14,90€ sisältäen groupon-alennuksen (ja postikulut). Täh! Ei mitään järkeä! Yks aurinkosuojapönttöhän maksaa jo ton verran, ja ylikin!?



Euron diili on voimassa vain uusille asiakkaille, joten Pennipä sitten kierona tyttönä pakotti armaan kumppaninsa myös ostamaan vastaavan diilin ja hankkimaan kotiin ruokatarvikkeita ökyhalvalla.

Puolison tekemä tilaus oli loppulaskultaan 15,50 € ja tällä hinnalla sai 2 pakettia kahvia, 3 suklaalevyä, 10 x twixejä, kasvorasvan, 4 pakettia varsiteriä ja säästöpakkauksen kookosmaitoa plus currytahnaa. Koko lystin postikulut myös sisältyi tuohon loppulaskuun. Kohtuuttoman halpaa!

Mutta pienimuotoinen kriisihän tästä seurasi:

Ymmärrän pilaantumassa olevan ruuan myymisen halvalla, mutta miksi ihmeessä tuolla myydään myös partateriä ja aurinkorasvaa ihan polkuhintaan! Aurinkorasva menee kai vanhaksi joskus, mutta partaterät ei! Itsehän tässä nyt hyödyin heidän halvasta hinnastaan ja tarjouskoodista, mutta silti ottaa osittain kupoliin. 

Miksi oi miksi ihmiskunta ylituottaa vaikkapa juuri partateriä jotka joutuvat väistymään kaupan hyllyltä uudempien vastaavien tuotteiden myötä ja joita myydään sitten halvalla poistomyynnissä??




Halpa hinta ei ole kaikki kaikessa, vaan haluaisin toimia myös edes jokseenkin eettisesti. Tiedostan, että tässä tapauksessa se juna taisi jo mennä, mutta nillitänpä tässä nyt silti.

Karvanpoisto aiheuttaa mulle aina henkistä ihottumaa, sillä eläinkokeet ja koko i'm your venus, i'm your fire -ajattelumalli on mielestäni vahingollinen. Että miksi ihmisen pitää karvojaan poistaa, ja miksi oi miksi sheivaamiseen liittyy eläinkokeita ja kaikkea muuta paskaa. Epilaattori olisi varmaan parempi (kidutus)keino, en tiedä, tai sokerointi? Äh. Ja miksi minä koen tarpeelliseksi trimmata itseäni? 

Äh, en tiedä, kyllä mä jollain välineellä tarvitsen säärikarvani ajaa, ja ehkä oma surkea eettisyys-yritykseni tämän kohdalla menee niin, että yritän saada nämä terät kestämään mahdollisimman pitkään. Mulla on nyt yhteensä 80 kappaletta varsiteriä kotona, eiköhän noilla aja säärikarvat vielä 2030-luvullakin...

Että ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin. Otanpa palasen suklaata.

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Touhutonni

Mulla oli aiemmin noin 1000 euroa hätävarakassaa tilillä yllättäviä menoja varten. Mutta se on kesän aikana huvennut johonkin (=matkusteluihin), ja huomaan käteiskassani saldon olevan enää joitain satasia. Ei hyvä.

Nyt on aika elvyttää tämä touhutonni takaisin! Touhutonnin idea on, että sitä käytetään kun tarvetta äkilliselle tilinylittämiselle on, ja sitten säästetään takaisin käytetty summa. Kesästä lähtien mun touhukassani on kutistunut muutamaan sataseen, enkä ole maksanut itselleni takaisin hurvittelemiani rahoja. 

Näinkö äkkiä sitä luisuu siihen, että käteistä ei enää olekaan niin paljoa tilillä? Stressittömyys on yleensä hyvä juttu, mutta tässä tapauksessa en halua olla rauhallisin mielin sen suhteen, että rahaa jää aina vaan vähemmän tilille kuun päätteeksi. Kohta sitten höylään punaista korttia, pian tuskailen visalaskujen kanssa, ja sitten onkin piru merrassa. Ei, en halua tottua tähän, vaan pakotan itseni tekemään ryhtiliikkeen.




Okei, olen laittanut rahaa kuukausittain sijoituksiin pieniä määriä, eli kaikki raha ei ole mennyt mikä on tullut. Mutta pika-käteiskassa äkillisiin menoihin pitää olla, sillä pikarahaa tarvitsee joskus, hyvässä tai pahassa! Sijoituksista en halua rahaa ottaa ulos kuin äärimmäisessä hädässä.

Mun loppuvuoden tavoite on, että kaiken muun elämöinnin lisäksi elvytän taas tämän henkilökohtaisen mielenrauhaa ylläpitävän touhutonnini takaisin! 

Tällä hetkellä B-tilini saldo on noin 300 €. Tänä vuonna tulee vielä kolme palkkaa. Joten noin 240 euroa pitäisi jäädä ylimääräistä ihan vaan tilille istumaan joka kuukausi. 

Tatuoinnin poistoproggis vie mun käteisvarantoa taas ensi kuussa, mutta enpä käytä sitä tekosyynä miksi projekti TT voisi unohtua. Aina on jotain menoa ja syytä miksi säästäminen ei just nyt onnistu, mutta mulla ei oikeasti pitäis olla mitään syytä miks ei! Jumalaviste aikuinen täyspalkkainen ihminen jolla ei oo elätettäviä, ei pitäis olla mahdoton nakki! 

Eli, projekti touhutonni alkakoon. Lokakuun päätteeksi B-tilin saldo pitäisi olla noin 540 euroa jotta oltaisiin oikeassa vauhdissa. Tällä hetkellä saldo on karvaa vaille 700 €, eli käyttörahaa loppukuulle on noin 150 €. Tää pitäis mennä laulellen, koska nyt on jo 24. päivä. Reilu 21 € per päivä, täähän onnistuu! Joo! Joo?

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Alekoodien ihana maailma

Hieman hymyilyttää mun tämän päiväinen leffaretki. Käytin nimittäin netissä tehtyjen haastattelututkimuksien palkintopisteitäni edes jokseenkin järkevästi, ja tilasin niillä ilmaisen leffalipun. Alunperin tarkoituksena oli mennä vain leffaan, mutta koska luppoaikaa oli, vierailin myös lähitienoon kaupoissa samalla.

Ja kas, retkestä muodostuikin yllättävä sulo vilen -tyylinen kuponkiuutiset-kuvaelma eri kauppojen lahjakorttien ja alekoodien kanssa säätäessä. 

Päivän rahanmeno:

Elokuvalippu ostettu haastattelututkimuksen pisteillä, 0 €.
Leffaeväät Cittarista K-kaupan lahjakortilla, 0 €.
Pre-leffaeväs Subista tarjouskupongilla (pitkä patonki lyhyen hinnalla), 6,95 €.
Samalla reissulla Tokmannista hammasharjoja 3 kpl, maksu 5 € Tokmannin lahjakortilla.
Päivän kulut yhteensä 6,95 €


Hieman hymyilin partaani näiden lukemien kanssa, olin nimittäin puolihuomaamattomasti kantanut lompakossani tarjouskuponkia ja alekorttia jos johonkin kauppaan, ja tällä reissulla niistä tuli käytettyä valtaosaa. Hyvä vaan että meni käyttöön eikä vanhentunut, ja hymynkare kyllä vilahti suupielessä kun tajusin että omaa rahaa käytin tänään vain tuon 6,95 € joka Subiin meni.

Nopealla matikalla tämänpäiväinen olisi kustantanut ilman kuponkeja ja tarjouskortteja:
Leffalippu 14,50 €
Leffaeväät 5,60 €
Täyspitkä patonki subista 9,95 €
Tokmanni 5 €
Yhteensä 35,05 €

Näköjään se netin haastattelututkimuksiin vastailu kannattaa, ainakin tällä kertaa sain siitä hyvästä ilmaiset hammasharjat koko talveksi plus mukavan leffapäivän. Tuntipalkkahan edelleen noiden haastattelujen kanssa pelleilemiseen on naurettavan pieni, mutta jollain hauskalla tavalla nautin niihin vastaamisesta, eikä se tunnu mitenkään työläältä kun niitä niin harvakseltaan kuitenkin tulee tarjolle.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Kolmen päivän reissun rahankulutus

Tein aiemmin syksyllä kolmen päivän pikamatkan Britteihin. En vaihtanut puntia ennakkoon, joten paikan päällä tuli maksettua kaikki kortilla. Kätevää, ja kotiin palattua oli tosi helppoa katsoa kuinka paljon rahaa matkalla kului (ja mihin se kului):





Shoppailu 157,82 €: Reissussa tuli osteltua ihan reippaasti! Lähes 160 euroa meni ostoksiin, jotka olivat pääosin jokapäiväisvaatteita (sukkia, pöksyjä, sukkahousuja). Oon tosi tyytyväinen ostoksiin, kaikki on ollut käytössä heti Suomeen päästyä. Ihanaa kun on kerrankin laadukkaita alkkareita ja sukkia, eikä aina jotain puoliksi rispaantunutta cittarin alelaarin kamaa! 

Lisäksi höpsöttelin reissusta itselleni myös kunnon reissuveskan! Lähdin matkaan vanhan repunluttanan kanssa, mikä on ihan ok reppu kyllä metsäretkille, mutta ei oikein sovi semi-edustustilaisuus-matkaan käsimatkatavaraksi. 

Luottokaupastani TK Maxxista löytyi ihana iso laukku, joka on juuri käsimatkatavaran kokoinen, ja hemmetin edustavan näköinen. Hintaa oli vähän alle 50 euroa - en tiedä onko se paljon, on kai, mutta oletettavasti laukku on hyvää tekoa, joten jos tuolla pärjää seuraavat 10 vuotta, niin ei tuo hinta per käyttökerta sitten ole paha.

Junat bussit taksit 49,09 €: Yllätti miten paljon logistiikkaan meni reissun aikana rahaa! Menokyyti lentokentälle piti tehdä taksilla, siihen upposi heti aika paljon, mutta paikan päällä tuli kuluja myös lentokenttäjunista ja busseista. Näitä kuluja harvemmin etukäteen mietin, mutta kyllä noista iso könttä tulee loppubudjettiin.


Ruoka (ja kahvi) 72,03 €: Ruokaan meni mun mielestä yllättävän vähän! Käytiin kerran ulkona syömässä, ja toisen illan ruuat tuli edustusjuttujen puolesta. Lopun aikaa söin erinäisiä leipä ja salaatteja Marks & Spenceriltä koska ne vaan on niin hele-vetin hyviä! Hotelliaamupala ei kuulunut yöpymisen hintaan, eli aamuruuat piti maksaa erikseen.

Oltaisiin voitu mennä ulos syömään toistekin, mutta koska reissuseura oli sitä mieltä että kauppasafka käy, niin mulle se todellakin käy. Kai tässä jonkun pennin säästi, en tiedä, rahansäästö edellä tätä päätöstä ei tehty, vaan ihan puhtaasti kulinaristiselta pohjalta! Onneksi Suomesta ei saa M&S ruokia...

Alkoholi 13,62 €: Viinankäyttöpääni on (nykyään) vähäinen, ja niin oli myös tällä reissulla. Ostin matkan aikana kokonaista 3 paukkua (joista 2 kpl M&S:ltä). Tosin tässä ei näy edustustilaisuudessa kumotut X määrä kuoharia ja punaviiniä... Ollakseni rehellinen kuoharia join lasin verran, ja punaviiniä toisen lasin. Että eipä sielläkään paljoa mennyt, vaikka piikki oli auki.

Mutta miten olisi mennyt rinnakkaistodellisuudessa? Jos en olisi shoppaillut matkalla mitään. Katsotaanpa:




Kovinpa on pienemmät kulut tuossa skenaariossa! Lennot veisi valtaosan kuluista, lähes puolet, ruoka-majoitus-logistiikka reilun puolikkaan.

Sinäänsä on kiva tietää että 350 € ovelta ovelle 3 päivän viikonloppumatkailu olisi mahdollista, kunhan malttaa pysyä kaukana kaupoista. Tässäkin budjetissa olisi vielä tinkimisen varaa. Itse en tällä reissulla kertaakaan miettinyt rahan pihtausta, vaan annoin palaa ihan hanat auki.

Mutta eipä tuosta korkeammasta kulupiirakasta jäänyt paha maku suuhun, vaikka tulikin shoppailtua aika isosti. Oon hiivatin tyytyväinen ostoksiini - ennakolta mietittyä laatukamaa josta kotona on pulaa, eikä yhtäkään halpariepua heräteostoksena. Nyt vaan täytyy pitää tämä hyvä kurssi ja olla ostamatta vastaavia riepuja kotona, ja elää näillä kalliilla niin kauan kun sukissa on pohjat tallella.

tiistai 9. lokakuuta 2018

Syyskuun 2018 käyttörahaseuranta

Syyskuu on nyt taputeltu kokoon.

Ja olipahan kuukausi! Kuun viimeisen päivän kunniaksi vietin ylimaallisen ihanan löhöpäivän, johon kuului tietokonepelejä, äänikirjaa ja jäätelöä. Löhöpäivä teki todella hyvää omalle jaksamiselle.

Se olikin yksi ainoita löhöpäiviä koko kuussa - syyskuulle oli kasautunut tosi paljon menoja. Pistää miettimään, että riittäisikö vähempikin touhottaminen.





Varoittelin jo etukäteen, että syyskuun kulutuksesta tulee mellevä. Ja olen näköjään sanojeni mittainen, sillä perin laveaa tämä kulutus on ollut.

Mä en kuitenkaan halua olla liian ankara itseäni kohtaan. Törsätty on joo, mutta ei mihinkään kertakäyttöpaskaan, vaan elämyksiin ja laatuun. Esimerkiksi:

Vaatteet ja kengät 386,87 €. Menin Eccoshoppiin juuri silloin, kun siellä oli alen loppuhuipennus. -70% hinnasta pois. Mulla on vaikeuksia löytää kenkiä näihin räpyläjalkoihin, ja nyt kun halvalla sai muitakin jalkaan sopivia kuin mustia miestenkenkiä, niin annoin palaa. 6 paria Eccoja hintaan about 220 €, ei paha. 

Nyt on väriä ja siroutta ja tarpeeksi mittaa! Voi onnea! Rahaa paloi, mutta en kadu pätkääkään. Nyt vaan toivotaan että jalat ei lähivuosina turpoa, ettei tämä repertuaari jää pieneksi.

Loput noin puoltoistasataa meni reissussa shoppaillessa. Ulkomaan ihmekaupoista löytyy herkkuvaatteita, joita ei kotimaassa saa. Ja niitä tuli hankittua.

Kaverimatka 434,81 €. Tähän sisältyy 4 yön majoitus ja kaikki kohteessa mennyt käyttöraha. Lennot maksoin jo keväällä, niihin meni noin 80 euroa.

Tatuoinnin poisto 318,85 €. Tästä on ollut puhetta jo aiemmin. On venkoiltu ja jahkailtu, mutta edelleen tuntuu oikealta päätökseltä kumittaa tämä tuhru pois. Vaikka kyllähän tämä hinta kirpaisee (etenkin kun tässä oli vasta yksi käyntikerta).

Sitten välipalat:


Suureksi hämmästykseksi välipalat nielivät rahaa roimasti vähemmän kuin esim elokuu (108,35 €). Syyskuulle ei osunut marja- eikä pähkinäostoksia, jotka on yleensä nostaneet välipalabudjettia kunnolla ylös. Toki tässä ei näy syömäni kahvipullat ja keksit ym namit, mitä töissä on ollut tarjolla, mutta... Eli herkuton en ole syyskuussa ollut, vaikka en itse ole niitä ostanutkaan.

perjantai 28. syyskuuta 2018

Dietti alkaa huomenna

Itseään on helppo huijata.

Uskomatonta, miten helposti sitä kuvittelee olevansa jossain poikkeushetkessä, jossa voi "vain tämän kerran" syödä pullan / törsätä vähän / laittaa ranttaliksi. Silloin kuvittelee elävänsä kaikki muut hetket kovinkin tiukassa ruodussa, josta voi "vain tämän kerran" poiketa.

Ja humpsista hei, äkkiä onkin koko viikko mennyt poikkeustilassa, ja ruodussa ei ole eletty päivääkään. Pian koko oleminen alkaa olla näitä poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia, ja huomaa olevansa taas visakortti tapissa.

Synttärit on oikeasti vain kerran vuodessa. Karkkipäivä on lauantaina. Joulu ei oo joka päivä. Ja uutta puseroa ei tarvii joka viikko ostaa.



Oon todennut, että mä usein ajattelen kieltäytyväni (tai kieltäytyneeni) asioista, sen sijaan että oikeasti olisin jostain kieltäytynyt. Kyseessä on ihan perinteinen "enhän mä niin paljoa vaatteisiin törsää" -tyylinen ajattelutapa, missä ei tajua niistä pienistä puroista syntyvän ihan hemmetin ison virran.


Jotenkin sitä kuvittelee vain tämän kerran voivansa tehdä poikkeuksen. Niin helposti ajattelee että joka päivä on spesiaali. Okei onhan se joo, mutta ei siinä mielessä spesiaali, että joka päivä pitäisi tehdä jotain poikkeuksellista. Ja jos ei ole spessupäivä, niin vähintään löytyy nippu tekosyitä esimerkiksi ostaa jotain herkkua, koska nyt on maanantai / mua väsyttää / vituttaa / mäoon niiiiiin tän ansainnu / mä oon paska. Ja niin edespäin.

Pakkoko sitä on aina sanoa kyllä asioille, joita joku ehdottaa. Tai jotka pälkähtää itelle mieleen.

Sama pätee niin herkkujen syömiseen kuin rahankäyttöön. Jospa sitä osais ottaa hetki kerrallaan ja harkita vaikka puol tuntia, ennenkuin vastaa mihinkään kutsuun tai impulssiin.

tiistai 18. syyskuuta 2018

7 euron postikulut vs. 53 euron loppulasku

Mua ihan vähäsen nolottaa. Sain nimittäin haastattelututkimuksesta lahjakortin, ja sporttinen pimu kun olen (köh), niin päätin että otanpa Fitnesstukulta tällä summalla muutaman vaatekappaleen. Ajatus hyvä, mutta sitten asioita tapahtui:

Klikkailin valitut tuotteet koriin, menin kassalle, syötin lahjakortin koodin. Ja mitä helvettiä. Loppusumma pomppasikin luultua ylemmäs. Maksettavaa piti jäädä noin 5 euroa, mutta maksettavaa tulisikin noin 12 euroa. 

Ostoskori oli sitä mieltä, että mun olisi pitänyt maksaa täydet postikulut, vaikka tilauksen arvo ylitti 49 €, millä postit tulee ilmaiseksi. Mutta kun käytin lahjakorttia maksuvälineenä jonka jälkeen maksettavaksi summaksi jäi noin 5 €, pitäisi postikulut maksaa myös. Lahjakortti on kuitenkin vain maksuväline, ja mun mielestä sen ei pitäisi vaikuttaa postikuluihin, kun roinaa oli tilattu kuitenkin ämpärikaupalla! Saatana.


No mutta, tuo persetukku kuitenkin lisäsi kokonaiset 7 € postikuluja tuohon noin 5 € hintaan, eli yli kaksinkertaisti mun luuleman omakustannehinnan tästä shoppailusta. Tämäkös alkoi pientä Penniä vituttaa. Olin oikein tarkkaan tähdännyt, että saan tilauksen loppusumman vähäsen yli 50 euron, joten itselle jäisi maksettavaa vain muutama lantti. 

Mutta ehei, 50 euron lahjakortin aktivoinnin jälkeen pärähti tilaukseen tuo 7 € postikulu. Eipä tuo summa nyt eurooppaa kaataisi, mutta mua alkoi ottaa todella mehukkaasti kupoliin. Etenkin, kun ei ollut vaihtoehtona ottaa edullisempaa noin kolmen-neljän euron hintaista smart post -toimitusta lähimarkettiin, vaan esivalittuna oli ja pysyi matkahuollon pakettisysteemi, jonka myötä mun treenipöksyt vietäisiin johonkin randomilla valittuun 10 kilometrin säteellä sijaitsevaan valintataloon, josta niitä ei saa ulos ilman tunnin jonotusta, paria puhelua, koodien skannausta ja mittavaa etsintäpartiota! Suoraa vittuilua!

Kierrokset nousi, ja sitten kävikin niin, että klikkailin ostoskoriin vielä pari juttua, joilla sain maksettavaksi jäävän hinnan vähän yli 50 euroon. 

Voi hyvä kahden kertainen yksinkertaisuus.

Eli minä juustopää päädyin törsäämään noin 53 euroa, etten joutuisi maksamaan 7 euron postikulua. Voi herramunhelvetti tätä ihmisen typeryyttä. Tulee jotenkin mieleen se vitsi suomalaisesta, joka maksaa viiskymppiä siitä ilosta, että naapuri ei saa satasta.


Mutta! Olen toistaiseksi hyvillä mielin tästä insidentistä! Kai mulle todellisuus kohta valkenee karvaana ja lyön pääni seinästä läpi, mutta toistaiseksi oon sitä mieltä, että löytyipäs oikein paljon laadukkaita sporttituotteita 53 eurolla. Parit hyvät treenipöksyt jotka oletettavasti jopa mahtuu päälle (vanhat on käyny pieneks, kuivausrumpu lienee kutistanut), ja muutama käyttökelpoinen paita, jotka nekin mahtunee päälle (vanhat paidatkin on käyneet kuivausrummun kautta).

Ja oli miten oli, enpä maksanut postikuluja. Fitnesstukku luultavasti hieroo karvaisia käsiään yhteen ja on tyytyväinen mun railakkaasta shopping spreestä, mutta. En maksanut postikuluja. Kaikella on hintansa, näköjään, etenkin itsepäisyydellä.

EDIT 25.9.2018: Paketti saapui, ja sovitin housut (..ja paidat..). Puolet tilatuista tuotteista ei olleet hyviä, 56 euron edestä kamaa lähti takaisin asiakaspalautuksena. Kuten varovasti uumoilinkin, niin eipä nuo kaikki sokkona tilatut vaatteet kuitenkaan päälle sovi, joten katastrofi pienenee nyt hiukan! Palautuksena f-tukulta tullee siis 56 € (miinus 7 € postikulu, otaksun). Lahjakortin käyttämisen jälkeen törsään omaa rahaa tähän tilaukseen noin pari kymppiä. I can live with that.

torstai 13. syyskuuta 2018

Onko mulla sijoitusstrategiaa? Taas on! Osa 3.

Näin se on, että ajat muuttuu. Ei ole kauankaan siitä, kun päkersin ilmoille suuren sijoitussuunnitelma -saagani jälkimmäisen, konkreettisia toimia listaavan kirjoituksen. Ja nyt jo huomaan tarvetta päivittää sitä. 

Käteiset: Kaikki kiva loppuu aikanaan. Bank Norwegian ilmoitti, että talletuskorko tippuu entisestä 1,75 prosentista 0,75 prosenttiin 1.10.2018 alkaen. Ei hyvä ollenkaan, tiputus on roima, ja se vaatii laskelmien tekoa. 

Suoritin laskelmia excel suhisten, ja olen sitä mieltä että jatkossa ei kannata laittaa Norjan pankkiin käteistä korkoa kasvamaan. Eri asia, jos talletus on oikeasti lyhytaikainen (0,75% on enemmän kuin normipankin 0,0%), mutta pidempiaikaiseen koronkasvatukseen BN:sta ei enää ole. 

Kattokaa vaikka itte:








Jumalauta, kymppitonnin sidot vuodeksi tonne Norjan pankkiin lepäämään, ja tuloa puhtaana käteen jää 52,50 € vuodessa. Ei käy. Vaikka osakemarkkinoilla on isompi riski, mä kallistun silti jatkossa enemmän siihen suuntaan. Yhäkin toki kerään käteispuskuria (köh sen mitä matkustuksiltani ehdin köh), mutta jatkossa en laita BN:lle säilöön rahaa niin reippaasti kuin mitä tähän asti olen laitellut.




Sijoittaminen: löysin kesällä Handelsbankenin indeksirahastot, joissa juoksevat kulut ovat vain 0,2%. Aiemmin rummuttamani Seligsonin indeksirahastot jäi siis auttamatta toiseksi, koska niissä kulut ovat 0,4% ja ylikin. Joten jatkossa tuuppaan rahojani Handelsiin jenkki- ja euroindeksirahastoihin, ja Seligsonille korkeintaan vain joihinkin satunnaisiin mitä ei Handelsista löydy. 

Harkinnassa on myös kaivella Handelsbankenin kätköistä muita käyttökelpoisia indeksirahastoja, eli voipi olla että Seligsonin rahastot jäävät multa kokonaan pois. En ole vielä nostanut Seligsonin usd ja € -indeksejäni tyhjäksi, vaikka ihan kannattava peliliike olisi varmasti sekin. Etenkin nyt, kun ovat vielä voitolla. 

Sijoitusasuntosuunnitelmassa ei ole muutoksia, vaikka pientä tärinää silläkin suunnalla on ollut. Kaksi puolikasta asuntoa mulla on ja pysyy, MUTTA meinasin intopinkeydessäni lähteä jo keulimaan, ja tein eräästä uudesta asunnosta tarjouksen. Tarjous ei kuitenkaan saanut myyjää innostumaan, kuten odotimmekin, ja asuntokaupat jäi sikseen. 

Kyseessä oli mukavannäköinen ja potentiaalisesti oikein hyvä sijoituskohde, mutta myyntitapana oli tarjouskauppa. Kilpalaulanta yltyi asunnon osalta sen verran korkeaksi, että poistuimme paikalta.

Tässäkin siis pysyttiin suunnitelmassa (=ei uutta sijoituskämppää vielä 3-5 vuoteen), vaikka meinasi lähteä suksi luistamaan turhan liukkaasti. Jos olisimme asunnon saaneet about tarjoamallamme hinnalla (+-5000€), olisi se kannattanut ostaa. Mutta kun ei, niin ei. Ja ihan hyvä näin. Eipähän tarvitse remontteerata.

Näillä suunnitelmilla eteenpäin!

torstai 6. syyskuuta 2018

Elokuun 2018 käyttörahaseuranta

Elokuun kulukatsaus seuraa nyt!

Edellisessä postauksessa kerroin olevani seesteinen ja jopa harmoninen elämän suhteen. Elokuu meni mukavasti ja oli rento. Menoissa on kaikennäköistä hömpsöttelyä ja viihdettä, plus käyttörahat reissulta, jotka oli suunnilleen sitä mitä ennakkoon ajattelinkin. Viikon reissuksi suht vähällä pääsin, kun mitään varsinaista tavaraa en ostanut (paitsi se kissankuppi). 





Karkki- ja välipalaosaston kulutus on nousussa viime kuusta. Mutta hei, en ostanut karkkia koko elokuussa?! Voiko olla näin!? Kyllä voi, excel ei valehtele! 

Ostamani prodepatukat tosin on ollut aika suklaisen ihania, joten mä kyllä luokittelisin ne karkiks. Mutta mikäs minä olen pakkaussuunnittelijoiden auktoriteettia kyseenalaistamaan, jos paketissa lukee proteiinipatukka, niin se olkoon proteiinipatukka.




Mutta semmoinen nurja puoli tässä on, että syyskuusta on tulossa totaalinen mahalasku. Nimittäin elokuulla tapahtui pari menoerää, jotka tuli laitettua visalle. Ja koska olen totaalinatsi ja täysin absoluuttinen sen suhteen että visa maksetaan tai itketään ja maksetaan kokonaisuudessaan heti sen eräännyttyä, jawohl, on syyskuun kulupiirakasta tulossa todella värikäs.

Syystä että:

Projekti tatuoinninpoisto on nyt virallisesti alkanut. Mietin päässäni eri skenaarioita, ja lähes kaikki niistä päättyivät siihen, että kuva lähtee joko nyt tai heti. Laskin, että jos elän 85-vuotiaaksi, tulee poistoprojektille hintaa ennakoitua monivaiheisemmassakin poistoskenaariossa pauttiarallaa 40 euroa per vuosi per loppu elinikä, meikäläisen nykyisen iän huomioon ottaen. 

Toki toivon rokkaavani täällä vielä 95 vuotiaana kuten teräsmummoni parhaillaan tekee, joka tarkoittaisi että projektin hinta per elinvuosi tippuisi vielä matalammalle. Katsotaan kun alan vedellä viimeisiäni, varmaan päivitän sillon vielä excelin ja lasken, että paljon tuon tuhrun poistaminen lopulta maksoi per vuosi. Ja teen jonkun excelgraafin ennenkuin viimeinen hönkäys tulee.

Pointtina tässä makaaberissa matematiikassa on se, että poistohinta jyvitettynä kaikille niille vuosille mitä saan puhtaasta ihosta nauttia tuntuu kovin matalalta. Ja jos kippaan paljon ennen kasikymppisiä, niin paskaako mä niillä säästetyillä rahoilla olisin sitten tehnyt kuitenkaan, ja tää leima olis vituttanu kaikki ne vuodet.

Oon hemmetin tyytyväinen päätökseeni, vaikka syyskuun visalle räpsähtääkin ensimmäinen 300 euron lasku, joka kyllä kirpaisee. Ekan poistokerran jälkeen kuva on ja pysyy, eikä ole hirveästi edes himmennyt. Jotain edistystä joo, mutta toivottavasti vaalenee vielä syksyn mittaan.

Se toinen elokuun visaa rasittava menoerä sitten... En kehtaa vielä edes tunnustaa mun kenkäostos-spreetä, lähti totaalisesti mopo käsistä ja kengät jalasta erään mun luottomyymälän alen loppukirissä, ja ostin niin monta paria kenkiä että en oikeasti itsellekään kehtaa ääneen sanoa. Tätä puidaan sitten kun syyskuun visalaskun syntiset lukemat tulee päivänvaloon.