maanantai 20. marraskuuta 2017

Case sijoitusasunto numero 2

Toisen sijoitusasunnon kanssa tulikin varsinainen pikajuoksuhölkkä. Olin syksyllä 2017 tullut miettineeksi että kysäsen pankilta ihan huumorimielessä, että mahtaisivatkohan he myöntää tälle höppänälle lisää sijoituslainaa. Olin nostanut heiltä siis 2017 toukokuussa 40k euroa yksiön puolikkaaseen, ja syksyn edetessä alkoi taas asuntohammasta kutittaa.

No, viaton tiedusteluni pankilta saikin aikaan lainatarjouksen, jossa myönsivät minulle lupauksen 60k lainasta ja vieläpä ihan kohtuuhintaan. Olin laittanut hakemukseen retvakkaasti 60k euroa, vaikka en lähtöjään aikonutkaan niin paljoa velkaantua. Kysäisin kuitenkin näinkin isoa summaa, niin olisi pelivaraa. Muistaakseni ekaan hakemukseen laitoin myös 60k, mutta lopulta nostin lainaa vain 40k.

Sittenhän kävi niin, että mun asuntojenbongailu sai äkkipikaisen käänteen, kun erinomaiseslta sijainnilta tuli myyntiin ihana pieni kaksio! Oltiin tähän asti mietitty yksiötä sijoituskohteeksi, mutta kaksio mahtui meidän hintahaarukkaan (joskin osui sen ehdottomaan yläkärkeen). Sijainti hyvä, pohja hyvä, fiilis hyvä. Ja hintakin näihin nähden hyvä.


Juostiin näyttöön, ja minä ihastuin heti. Teki mieli potkia muut näytössä olleet ulos ja pistää tarjous tiskiin samantien, vaikka järki yhä huhuiili että onko tää on liian iso, liian kallis, liian jotain - ja LIIAN ÄKKIÄ edellisen jälkeen. Häthätää puol vuotta sitten oltiin ostettu eka sijoitusyksiö miehen kanssa, ja nytkö taas oltiin laittamassa nimeä paperiin. Ei tämmösellä tahdilla edes lapsia tehdä, ammo sitten osteta asuntoja! Täh!

Ihastumista seurasi nopea neuvottelu kotona (tilanteen kartoitus, epätoivo, denial ja acceptance), ja laitettiin tarjous seuraavana päivänä. Saatiin vastatarjous parin tunnin sisällä, ja annettiin siihen vielä vastatarjouksen vastatarjous. 

Olin jo heittänyt tässä kohtaa pyyhkeen kehään, etenkin kun päivä kääntyi jo iltaan eikä mitään kuulunut. Oli vieläpä perjantaipäivä, viikonloppu tulossa ja viinilasi taisi olla edessä itselläkin. 

Purnasin, että olisi pitänyt vaan hyväksyä se vastatarjous, kuitenkin hinta oli ok asunnon sijaintiin jne nähden, ja luulisin että myyjä haluaisi pyyntihinnan eikä tämmöstä veksluuta.

Mutta kuinkas kävikään! Iltasella tuli välittäjältä viesti, että viimeisin tarjouksemme on hyväksytty, onneksi olkoon! Seurasi välitön huutorumba ja tanssi ympäri taloa! Taisi siinä lasiin kaatua jo toinenkin viini. Helvetti, ostettiin kaksio! Helvetti, joudun nostamaan täydet 60k lainaa JA ottamaan vähän vielä sukanvarresta päälle! Toinen kimppasijoituskämppä oikeasti toteutuu, ja se on kaksio! 

Tässä kohtaa hieman kylmäsi, olinhan lainoittanut itseni nyt aikalailla hampaisiin asti. Mutta samaan aikaan olin tottakai innoissani, kyllä mä pidin (ja pidän edelleen) ton asunnon ostoa hyvänä sijoituksena.