keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Joulukuun 2018 käyttörahaseuranta

Joulukuun kulutukset on nyt ynnätty. Pidemmittä puheitta:

Olin matkoilla uuden vuoden yli (aurinkoa! valoa!! ihanaa!), joten teknisesti ottaen joulukuun puolelle kuuluisi jotain matkakuluja. Mutta koska olen laiskimus enkä jaksa tehdä elämästäni nyt vaikeaa, niin laitan kaikki matkakulut tammikuulle, koska tammi-helmikuun aikana nuo visalta kuitenkin vasta menee.

Tammikuun kulutuksessa suuret urheilukulut pisti silmään - siellä on kausilippu uimahalliin ja nettivalmennuksen jäsenmaksu. Lisäksi salimaksuja ja lisäravinnetilaus. Kylläpä kasautui joulukuulle näitä. Muita suurempia ei eläinlääkärimaksujen lisäksi sitten olekaan, hurraa! Liikuntaan aion kyllä panostaa jatkossakin, en typerän paljon mutta tarvittavan paljon kuitenkin.

Tammikuussa luultavasti taas venytellään ja ravistellaan kulutusta, vuosi nimittäin alkoi reissun merkeissä, ja niissä tuppaa rahaa aina menemään. Niin tälläkin kertaa.

torstai 27. joulukuuta 2018

Tase 31.12.2018

Katsellaanpas hetki neiti Pennin taloudellista tilaa. Olen kotkottanut täällä kerta toisensa perään mun arkielämän kuluttamisesta, mutta todella vähän palstatilaa on annettu varsinaiselle säästämiselle. Tai sijoittamiselle, miten sitä nyt katsoo. Nimittäin kaiken kulutushysterian ohella olen kuin olenkin saanut laitettua rahaa säästöön tänä herran vuonna 2018. 

Ja koska vuoden viimeinen palkka on jo tullut tilille ja tämän vuoden sijoitukset on sen myötä tehtynä, voidaan ynnätä yhteen kuluneen vuoden summat.

2018 sijoitukset
Indeksirahastoihin 2500 €
Bank Norwegianiin 1100 €
Osakkeisiin 910 €

Yhteensä 4510 €, keskimäärin 375 € per kuu. Ihan ok. Ei paras, mutta ok.

Sijoitusasunnot ovat olleet vuokrattuna koko vuoden 2018, ja vivuttavat itseään tasaisen hitaasti mutta varmasti minullepäin. Sijoituslainaa on jäljellä 92 200 €. 

Nti Pennin tase 31.12.2018
Varat 132 360 €
   Sijoitusasunto A: 48 000 €
   Sijoitusasunto B: 65 000 €
   Rahastot: 13 250 €
   Osakkeet: 910 €
   Käteiset: 5 300 €

Velat -92 200 €
   Sijoitusasuntolaina A: -36 000 €
   Sijoitusasuntolaina B: -56 200 €

Saldo  40 260 €

Asuntojen arvot ovat noin-arvioita. Ja rahastojen ja osakkeiden arvot ne vasta eläväisiä ovatkin.

Ihan ok! Noin 40k saldon rikkoutuminen pistää hymyn naamalle.



Vuodelle 2019 ei ole suunniteltuna isoja menoja. Ei sijoitusasunnonostoja, ei asunnonvaihtoa, ei autonvaihtoa. Ei suuria hankintoja muutenkaan. Henk koht menoista eläinkulut tulee luultavasti nousemaan, ja matkusteluun on allokoitava taas jonkinmoinen summa. Tämä koira se ei matkustelun suhteen karvoistaan kovin kauaksi pääse, mutta 2018 syksyä vastaavaa reissuhulabaloozaa en aio pitää. 

Kevään 2019 jenkkireissu tulee nielemään miehekkään summan rahaa (samalla hinnalla tekisi varmaan 3 pientä viikonloppupyrähdystä Eurooppaan). Ja ruskamatka talvelle 2019-2020 etelän lämpoöön on korvamerkittynä, koska ei tätä pimeyttä jumankauta kestä. Joku halpa tai edes semihalpa aurinkomatka tulkoon ensi talvelle, koska mä haluun.

Kaiken kaikkiaan mun taloudellinen tilanne tällä hetkellä on kaikin puolin ok. Sijoitusten suhteen 2018 ensimmäinen puolisko meni hyvin, ja jälkimmäinen katastrofaalisesti. Eli keskimäärin tulos oli ok. Pystyisin todella paljon parempaankin jos eläisin maltilla ja ihmisiksi, mutta. Jos nyt edes noin-ihmisiksi eläisi ensi vuonna, niin kelpaa.

Tavoite vuodelle 2019 on saada aikaiseksi huomattavasti isompi kuukausittain säästösumma. Tohtisiko sanoa, että 500 euron säästö/sijoitus palkkatuloista per kuukausi olisi tavoite. Ja päälle sijoitusasuntojen vivutukset, niin avot sie!

Erittäin hyvää loppuvuotta 2018 ja uutta alkavaa 2019 kaikille! Penni hiljenee nyt loppuvuodeksi, palaan eetteriin uusien kujeiden kanssa tammikuussa 2019!

perjantai 21. joulukuuta 2018

Tip vitun tap

Disclaimer: Alla pahaa tekstiä joulusta. En lukisi pidemmälle jos joulumieli on kovin herkällä tai muuten vaan ei huvita jouluahdistuksesta lukeminen.




Mä en ole pätkääkään jouluihmisiä.

Joulu on herättänyt mussa lähes aina suurta ahdistusta, ja helpotusta sitten kun se on ohi.

Monena vuonna oon saanut syksyllä jo aikaan kunnon ahdistuksen, joka on vain kasvanut joulua kohden. Kauppojen jouluhäsäys, lahjojen tuputtaminen, kiire ja joulusiivoukset ja kaikki paska, se vaan on mulle liikaa! Tavaranpaljous ja mitä te teette jouluna -kyselyt, tuleeko lunta, no ihan helvetin sama, ääää jättäkää mut rauhaan. Jokin keinotekoinen yhteisöllisyys, tavoite olla niin kivakivaa, vaikka se alkuvuonna on unohtunut ihan muualle. Argh.

Tänä vuonna tosin olen ihmeen hyvin pysynyt (anti)joulumielellä, eikä vieläkään mitään maailmanluokan paniikkia ole syntynyt. Outoa! Ja ihanaa! Kunhan ei tule korkojen kanssa sitten kaikki päälle pyhinä, mutta lähdetään siitä että näin ei käy. Shields up, thumbs up, middle fingers up. I'm ready.

Joulu on perinteisesti ollu se The aika, jolloin paskaa sataa niskaan, ahdistukset purkautuu siellä sun täällä, ihmiset on marttyyreja kun mitään ei jakseta mutta kuitenkin pitää olla SITÄ ja TÄTÄ ja vielä vähän TUOTAKIN. Lopulta kaiken raivoamisen jälkeen kokoonnutaan saman pöydän ääreen muka-hyvillämielin kun on kuitenkin joulu. Ruikuti voivoti ja tip helvetin tap, mun joulumieli on ollut aina patoutunutta ahdistusta ja kiukun kanavointia johonkin, en edes tiedä mihin.

Oon ihmisenä ajoittain todella ahdistuvaista sorttia (vaikka sitä ei välttämättä päällepäin huomaa, kai), ja joulu on aina ollut se, jolloin oma toleranssi on ollut tosi huono. Jouluun ei edes ole liittynyt mitään överiä alkoholinkäyttöä tai muuta fyysistä pahoinpitelyä, mutta silti se ahdistaa. Kaikki pysähtyy, mikään ei ole (ollut) auki, pitää vain rauhoittua ja olla, ja saatana minä en sitä jaksa enkä tahdo.

Tänä vuonna h-hetki ja the-päivä on vielä edessä, mutta olen toiveikas että tästä selvitään ilman pilleripurkilla käyntiä. Ilman vodkapullolla käyntiä en varmasti selviä, mutta se onkin sitten asia erikseen.


Positiivisempana nuottina sanottakoon, että vuoden viimeinen palkka saapuu ihan näillä näpyköillä, ja saan/sain kasattua yhteenvedon omasta varallisuudestani. Varat, velat, sijoitukset ja omistukset on jo listattuna, ja julkaisen sen täällä lähiaikoina. Varallisuus on kasvanut (kiitos sijoitusasuntojen), säästöjäkin on tullut lisää vaikka matkustuskassa onkin niellyt ison osan 2018 ylimääräisistä rahoista.

To be continued!

torstai 13. joulukuuta 2018

Kaamosblues

Kaamostuskan äärestä hyvää päivää. Tässä postauksessa en lausu sanaakaan rahasta enkä taloudesta enkä tee yhtäkään excel-piirakkaa. 

Täällä on menossa niin hirveä kaamosväsymys ja -vitutus että ei kuulkaa sanat riitä. Oon mennyt nyt pari viikkoa (tai pari kuukautta) täysin autopilotilla suu jatkuvassa haukotuksessa. Väsyttää, vituttaa, kaikki äänet tuntuu liian kovalta ja ihmiset ärsyttää. Suklaa maistuu, ruoka ei.

Kirkasvalolamppu hohkaa tuossa pään vieressä joka päivä, eikä siitä sen kummempaa parannusta tule. Vitamiineja on syöty. Kahvia juotu. Ulkoilua suoritettu. Keskellä päivääkin olen käynyt ulkona, mutta kun ilma on harmaa, niin ei se paljoa piristä.








Jos jotain sosiaalista menoa on ollut, niin joutuu edellisillan viettämään kotona nukkuen, että ehkä jaksaa poistua asunnosta seuraavana päivänä. Peräkkäisten päivien iltamenot on ihan pois laskuista. Henkisesti vaikka jaksaisikin, niin fysiikka pistää vastaan.

Olen viime viikkoina nukkunut lähes joka yö täydet yöunet, herännyt usein ennen kellon soittoa, ja silti iltapäivästä tulee tämä sama epätoivo. Silmät ei pysy auki, keskittyminen on lähinnä vitsi. Töistä kun pääsee, niin sammun sohvalle ainakin tunniksi, ja loppuillan kävelen kotona ympyrää pää ihan puurossa.

Lisäksi mulla on pientä terveyteen liittyvää kremppaa menossa, joka aiheuttaa muun muassa väsymystä, ai kun pippidi-pappidi helvetin kiva just nyt. Joten tän kaamoksen keskellä veriarvot hiukan huonona ja voimat poissa ei meinaa totisesti pysyä jaloillaan saati hereillä. Ja vitutus, sanoinko jo että sitä riittää.

Aurinko missä olet! Tule takaisin jooko!


Olisin juuri nyt valmis maksamaan yllättävänkin paljon rahaa, että saisin vaikka edes tunnin istua aurinkoisessa ilmassa ulkona. Ei tarttis olla ees hirmu lämmin. Sais vaan sitä aurinkoa ja raitista ilmaa.

Jos tän karmeuden olisin tiennyt, niin oisin varannut jonkun aurinkoisen kaamoksentorjuntamatkan marraskuulle, ja skipannut vaikka syksyn muut matkat. Täten annan itselleni valtuudet ottaa äkkilähtö ihan minne tahansa lämpimään ensi syksynä marras-joulukuussa, jos olo on tällainen.

Vuodenvaihteessa meillä on tulossa reissu etelään, ja voi elämä miten mä sitä odotankaan! Se tulee olemaan niin lääkettä! Pari viikkoa kun jaksaa pinnistellä, niin apua tulee. Ja siinä vaiheessa talvi on taittunut ja aletaan mennä jo kevättä kohti muutenkin. Kyllä tästä taas selvitään.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Marraskuun 2018 käyttörahaseuranta

Tässä se sitten on. Tuhoisa marraskuu.

Kuten kuvasta näkyy, niin menoja on ollut. Risteilyä lukuunottamatta ei ollut matkustelua, mutta muita menoja senkin edestä. Autoa huollettiin, hiuksia värjättiin, ihoa kumitettiin, vaatekaupoissa juostiin nin maan hemmetisti. Ja päälle passit ja bussit ja jumpat ja humpat. Marraskuu meni siis pahasti miinukselle

Klikkaamalla suurentuu (ja tarkentuu)
Miinuksella oloa mahdollisti pelasti hiukan se, että nostin black fridayna Bank Norwegianista rahaa osakeostoja varten. Ihan kaikki ei päätynyt osakkeisiin, vaan pätkän verran meni pikkujoulurientoihin ym ilonpitoon. Sain kyllä paikattua kuun vaiheen palkkapäivänä tätä notkahdusta, ja siirsin pienen summan BN:ään takaisin.

Joulukuu on käynnistynyt tosi vähäelkeisesti, ja pidän siitä. Mulla on hyvä fiilis tästä omasta meiningistä nyt. Tuntuu niinkuin olisin lyönyt pääni sen viimeisen kerran seinään niin perusteellisen kovaa, että jotain rusahti perille asti.

Ehkä tässä jokin oppi on mennyt perille. Etukäteen tiesin että syksystä tulee matkustustäyteinen, mutta en arvannut miten paljon se vaikuttaisi paitsi lompakkoon (daa) mutta myös fiilikseen. Nyt kaiken juoksemisen jälkeen tuntuu tosi hyvältä olla kotona ja yrittää rauhoittua. Kyllä se menokenkä taas alkaa kopsaa kun on tarpeeksi rauhoituttu, mutta luulenpa että jatkossa pärjätään vähemmällä juoksemisella.

Uuden opettelua tämä elämä on. Olin päässyt niin hyvään vauhtiin kaiken vouhottamisen kanssa viime vuosien aikana, että kului hetki ennenkuin sain koneen hidastumaan. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. 

torstai 29. marraskuuta 2018

Osakeostoja ja ajattelemattomuutta

Hepskukkuu kaikille.

Toistaiseksi viime postauksessani parjaamani taipumukseni asioiden liikaa märehtimiseen on nyt onnistuneesti saanut tuulta purjeisiinsa. Olen yhä merkannut kaikki menoni ja tuloni ylös (tottakai), mutta huomaan rauhoittuneeni fanaattisen optimististen suunnitelmieni kanssa. En ole miettinyt oikeastaan yhtään mitään rahankäyttöön liittyvää, en tavoitetta enkä rajoitetta. 








Selvää on, että mun pitää muuttaa elämäntapojani niin, että en kuluta puolitoistakertaisesti omaa palkkaani per kuukausi. Ja tämä ei millään pikku fiksauksella onnistu. Aloin tehdä listaa asioista jotka edesauttaa tätä muutosta, ja toistaiseksi olen päätynyt näin pitkälle:

- Älä mene kauppoihin, kauppakeskuksiin tai nettikaupoille ellei ole pakko.
- Älä varaa matkoja.

Listalle en ole pähkimisestä huolimatta keksinyt mitään jatkoa. Ja jos nyt rehellisiä ollaan, niin näiden kahden teesin mukaan eläessäni mun menoni tulee väkisinkin karisemaan murto-osaan nykyisestä.

Osta jotain vain kun tarvitset, äläkä lähde joka hilipatsuppareissulle mukaan mitä elämä kohdalle tuo. Ja hanki harrastuksia jotka ovat ilmaisia tai lähes. 

Eihän se tietenkään ole noin yksinkertaista, mutta entäpä jos olisikin! Nyt sen sijaan että seuraan rahankäyttöäni läpitunkevalla haukankatseella, aion seurata elämäntapojani ja valintojani vastaavalla haukankatseella.

Ps. Ostin elämäni ensimmäiset osakkeet! Ostin Nordnetin Black Friday -alesta osakkeita noin tonnilla. Käteiset tähän tuli Bank Norwegianin tililtä, joten taseeni loppusummaan tämä ei juurikaan vaikuta. Mutta mitä jännempää sitä jännempää, nyt käteisvarantoa on noin tonni vähemmän, ja Nordnetiin kirjautuessa jännitettävää on enemmän! Jee!

torstai 22. marraskuuta 2018

Säästämisen ajattelu versus säästäminen - miksi viivan alle ei jää mitään?

Jos hyviä puolia mun talouskaaoksesta voi hakea, niin oma pää on selkeytynyt! Nyt on oikeasti hyvin mustavalkoinen tilanne rahojen suhteen, ylimääräistä käyttörahaa ei ole.

Aiemmin tässä kuussa mulle siis konkreettisesti pläjähti silmille se, että neuvotteluvara oman pankkitilin saldon kanssa on ei-oo. Huomaan olleeni aiemmin jonkinlaisessa muka-tilassa rahojen suhteen. Olen tuijotellut exceliä ja ajatellut käyttäväni tosi vähän rahaa, ajatuksen tasolla olen siis ollut tosi säästäväinen, mutta todellisuus on ollut jotain ihan muuta.

Väsytänkö mä itseni kaikilla exceleilläni ja rahansäästösuunnitelmilla? Teen hienot suunnitelmat ja visiot, mietin ja mittailen, mutta toteutus on se joka klenkkaa. Lopulta olen ehkä alitajuisen väsynyt koko aiheeseen ja pyrkimyksiini, ja käyttäydyn kuluttajana lähes kuten ennenkin. Ymmärrän nyt erittäin hyvin miksi pitäisi muuttaa koko elämäntapa, eikä pitää pikadiettiä ja piilottaa itseltään huonot tavat ja toivoa että ne pysyy poissa.

Nyt jos osaisin viettää nuukaa elämää tekemättä siitä itselleni sen suurempaa numeroa, uskon että tulos voisi olla parempi kuin mitä se näiden suunnitelmien ja visioiden kanssa on.


















Toki kuluseurantaa pitää olla jatkossakin. Mutta iskostan nyt kovaan päähäni sen, että pelkkä seuranta ei riitä. Mä voin pennintarkasti listata kaikki menoni, mutta se ei tee musta vielä säästäväistä. Mun pitää trimmata ne tarkasti excelöimäni pennintarkat menot entistä pienemmäksi, ja merkata ne exceliin - ja sitten alkaa tulla tulosta.

PenniJenni 2.0 alkaa muodostua. Tosin suuret puheet ei riitä, vaan tarvitaan myös edes ne pienet teot. Joista ajan myötä tulis ne isommat teot. Mun pitää opetella uusia tapoja ja päästä tämän kuluttamisongelmani ytimeen, ettei homma jää vain pinnalliseksi piirakkakaavioiden teoksi.

Mä tarvitsen jonkun Pohatta-tyylisen minimalismiprojektin, jossa minimalisoin elämäntyyliäni ja siinä samalla rahankäyttöä ja kaikkea ylimääräisiä tapoja ja muuta paskaa joka roikkuu mukana ja vie energiaaaaaaghhh! 

Tuntuu niinkuin tässä alottaisi koulunkäynnin uudelleen. Reppu selässä ekaluokalle ja uutta oppimaan.

Mutta hei, kuuluu tänne muutakin!

Olen onnistunut järjestämään itselleni kulttuuriohjelmaa peräti kahteen joulukuun iltaan yhteensä 5 euron hintaan! Sain lipun teatteriin vitosella, ja lisäksi pääsen ilmaiseksi leffaan yhdistyksen kautta. 

Tokihan näistä riennoista jotain oheiskuluja tulee (bussiliput ainakin), mutta mukavaa päästä kulttuurin pariin ilman että tarvitsee maksaa montaa kymppiä.

Miinuksena tosin se, että kumpaankaan tapahtumaan ei saa aveccia mukaan. Toisaalta eipähän tule mentyä etko- tai jälkidrinkille kun yksinäni menen. Kavereita toki on aina kiva nähdä, mutta leffat ja teatterit voi hyvin katsoa yksinäänkin, eipä siellä kuitenkaan voisi samalla kuulumisia vaihtaa.

Ensisijainen riemun aihe tässä on siis se, että tajuan etsiä nykyään kulttuurikääkkäilymenoja matalaan hintaan. Ennen olisin ostanut liput sinne sun tänne sen kummemmin miettimättä, mutta nyt haistellaan potentiaalisia matalan budjetin menoja, ja menen ensisijaisesti vain niihin. Ja nämä 2 puoli-ilmaista kun on käyty, niin kalliimpiin menoihin en luultavasti enää jaksakaan mennä.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Ylimääräisten menojen helvetin 16, eli kuinka Penniltä suli puskuri

Lokakuuta on mennyt alle kaksi viikkoa, ja voin todeta talouteni käyrien osoittavan totaalisen kaakkoon. Luulin tehneeni ennakolta jonkinlaista paikkaansapitävää kulutusarviota lokakuun menoista, mutta perseelleenhän se meni niin että pätkähti.

Olin unohtanut kaksi isoa kulua, jotka kumpikin rojahtivat maksuun heti lokakuun ensimmäisillä viikoilla. Nimittäin kampaajakäynti ja uuden passin hankinta. Kampaajalle meni järkyttävät 135 euroa, ja passi-henkilökorttitilaus nieli minulta 97 euroa, plus passikuvat 15€. 247 € ihan yhden päivän aikana täysin ylimääräisiä ennakoimattomia menoja, perkele sentään. 

Kaiken lisäksi ylevyydentunnossani maksoin nämä menot käyttötililtä enkä luottokortilta, joten rahat oikeasti lähti litomaan heti. Laskeskelin, että vitutus olisi ehtinyt kerätä liikaa korkoa ensi kuun visan maksupäivään mennessä, joten sama se oli maksaa nuo debitillä. Olen semisti ylpeä etten sortunut visaan, mutta vitutus tässä on päällimmäisin tunne silti.

Nyt tilanne on se, että kun auton korjauslasku noin 500 € erääntyy, on mulla tilillä vain jotain roposia jäljellä. Tarpeeksi, jotta selviän loppukuun, mutta touhutilille ei jää juurikaan mitään. Ei tee edes mieli tarkalleen laskea, että kuinka paljon ei-mitään sinne jää.

Eli touhutonniprojektin kasvatuksen voi tältä kuulta täysin unohtaa. Mulla on edelleen visatilillä odottamassa tatuoinnin poistoon menevä raha, ja mietin jo, että perunko poistoajan ja otan sen rahan käyttööni paikatakseni tätä omaa perseilyäni. Mutta koska pystyn elämään tämän ylitetyn budjettini kanssa fyysisesti (henkinen morkkis ja krapula toki pysyy), niin olen sillä kannalla että en siirrä poistoaikaa. Jos lähimmän parin päivän sisällä läjähtää giganttisen iso menopaskaerä tuulilasiin, niin sitten tehdään muutoksia.

Voi helvetin perkeleen helvetti kun vituttaa. Oon elänyt yli varojeni ns. hyvänä aikana, ja nyt kun tulee pakollisia yllättäviä menoja, niin ollaankin sormi suussa ja tili tyhjänä. Enkö mä ole oppinut yhtään mitään yhtään mistään! En näköjään!

Jos en nyt muusta tiedä, niin ainakin perkele soikoon ensi vuonna rakennetaan puskuria ettei pienet yllärikulut hajota pankkia tai päätä.

Eipä muuta, kiroilu jatkuu ja eteenpäin mennään. 

lauantai 3. marraskuuta 2018

Lokakuun 2018 käyttörahaseuranta

Lokakuussa olen osannut muun muassa kuluttaa.

Kokonaiskulutus on pienempää kuin syyskuussa, mutta on tässä silti porskutettu menemään isoilla räpylöillä.

258 € kansalaisopiston kursseista tuntuu äkkiseltään isolta summalta, mutta kyseessä on 2 viikottaista kurssia, jotka jatkuu kevääseen asti. Määrä-laatu-hinta kolminaisuus on näissä hyvä. Joten vaikka kertamaksuna summa onkin huomattava, niin nyt kelpaa käydä harrastamassa aina pääsiäiseen asti.



Marraskuulla ei ole tiedossa yhtäkään ulkomaan matkaa, mutta pakollisia menoja on senkin edestä. On tulossa autoremppaa ja seuraava tatuoinnin poistoprojekti. Laitoin heti kuun alussa tulleesta palkasta tatuoinnin verran sivuun visatilille, eli se on leikisti ikäänkuin jo maksettu. Autoon kuluu tässä kuussa noin 500 euroa. Marraskuun kulutukset tulee olemaan korviavihlovia, mutta touhutonni-projekti etenee, ja pinnistelen kaikesta huolimatta kohti tavoitetta!

Kahdet pikkujoulut ja yksi risteily on tulossa marraskuussa, mutta niiden lisäksi jos onnistuisi olemaan kaahamatta liikoja. Olen taas päässyt hyvin kiinni treenirytmiin, ja se tuntuu fyysisesti ja henkisesti hyvältä. Tuntuu hyvältä hikoilla, ja keskittyä jo maksettuihin huvituksiin (=salikortti ja bookbeat). 

Kyllähän mä etukäteen tiesin että syksystä tulee rahanmenollisesti hektinen, ja sitä se on kyllä ollut. Nyt näkisin että otan opiksi ja rauhoitan tahtia, jotta kevät ei mene samoissa merkeissä.



keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Ylistysvirsi Bonuswaylle

Lieköhän olen maininnut, että Bonusway on kerrassaan loistava palvelu! Kyseessä on netissä toimiva jonkinlainen mainostus-keskittymä, jonka kautta klikatessa saa kerättyä rahaa tekemistään nettiostoksista. 

Esim varaan hotellin matkalle: kirjaudun Bonuswayhyn, klikkaan siellä booking.com -linkkiä ja teen varauksen bookingissa. Koska olen kulkenut Bonuswayn kautta, saan Bonuswayltä hamassa tulevaisuudessa tietyn prosenttisumman rahaa hotellivarauksen hinnasta. 

Tällä hetkellä Booking.comin ostoksista saa 4 % bonusta. Kun tein hotellivarauksen kuun alun brittimatkalle, kerääntyi siitä bonusta 135,12 x 4 % = 5,40 €

Mulle tähän asti tilitetty bonus on 297,22 €. Arvioitavana on vielä 101,40 €, ja tällä hetkellä tilitysvalmiina on 8,17 €. Eli jos/kun saan nuo loputkin hyväksyntää odottavat bonukset tuolta, tulen nettoamaan Bonusway-palvelusta yhteensä 407,03 €! And counting!

Okei, tokihan tämän rahan eteen on tehty paljon shoppailua, olen esimerkiksi tämän kautta varannut hotelleja reissuihin jo monen vuoden ajan, ja Offerillalta olen saanut tosi hyvin bonuksia. Kyllä tuo lämmittää saada ihan konkreettisesti rahaa takaisin tilillensä!

Olen myös törkeästi pitänyt nämä nettoamani bonarit itselläni, vaikka olen esimerkiksi varannut joitain kaveriporukoiden ravintoladiilejä, room escapeja ja hotellivarauksia.

Olen miettinyt pitäisikö mun tilittää kavereilleni heidän osiot yhteisistä hotellivarauksista ansaituista bonuksista, mutta nettoamani summat on olleet niin pieniä, että jaettavaa per tyyppi olisi maksimissaan muutaman euron verran. Olen siis pitänyt bonukset itselläni, ja toki mainostanut bonuswaytä kaikille, jotta voivat itse myös alkaa kerätä bonareita. 

Minua itseäni ei haittaisi, jos kaveri varaisi meille yhteisen hotellin, ja saisi siitä itselleen jonkinlaista bonustuloa. Miksi? Kaveri luultavasti on nähnyt vaivaa hotellin valinnan ja varauksen tekemisen eteen, ja hänen ansaitsemansa pikku bonus ei ole minulta pois. 

Toki jos kyseessä olisi isot, monen kympin arvoiset tulot tai jokin suora alennus esim hotellin hinnasta, olettaisin että tämä jaetaan kaikkien majoittujien kesken. Mutta koska kyseessä on monen kuukauden (jopa vuoden) päästä maksettava muutaman euron summa, en lähtisi sitä myöhemmin itselleni kärttämään. 

Bonuksien maksu on toooodella pitkän ajan perässä, odottelen vieläkin bonaria jostain viime talvena varatusta ja kesällä realisoituneesta hotellidiilistä, eikä lopulta ole mitään varmuutta saanko ikinä itselleni tuon rahan. Valitusoikeutta ei ole jos maksu jostain syystä jääkin tulematta. 


Mutta kaiken kaikkiaan tämä on kerrassaan mainio palvelu! En ole juurikaan haksahtanut bonuswayssä käynnissä oleviin kampanjoihin ("nyt tuplabonukset" tms yllykkeet), vaan olen käynyt keräämässä bonukset silloin, kun olen jo päättänyt hankkia jotain. Heräteostoksia tuo palvelu ei itseni kohdalla ole lisännyt (ihme kyllä).

Ja vanhoina hyvinä aikoina kun Norwegian vielä maksoi kunnon lentopisteitä luottokorttiostoista, oli oikein mukavata pistää varaten reissulennot tai hotellit bonuswayn kautta punaisella kortilla maksaen. Siitä sai mukavan tuplahyödyn. Mutta oiva hyöty tuo on vieläkin, eli suosittelen kaikille!

lauantai 27. lokakuuta 2018

Penni alekoodien ihmemaassa, osa 2 (ja henkilökohtainen kulutusyhteiskuntakriisi)

Koska Penni on nyt päässyt alekoodien ja kuponkien kanssa puljaamisessa hyvään vauhtiin, niin samoilla höyryillä painellaan myös muutama lisämaili:

Bongasin Offerillan sivuilta 1 € diilin Matsmart-nettiruokakauppaan. Eurolla sai siis Matsmartiin 15 € käyttörahaa, ja diilin voi käyttää kun ostoskorin kokonaishinta ylitti 25 €. 

Haistelin ensin hiukan Matsmartin valikoimaa, olen nimittäin hiukan epäluuloinen hävikkiruokakauppa-juttujen kanssa. Ei siksi että karsastaisin lähestyviä eräpäiviä, vaan siksi, että en halua tilata kaappeihini heräteostos-ruokia "kun halvalla saa", jotka lopulta jää syömättä. 

Mutta kun bongasin Matsmartin valikoimissa olevan myös kosmetiikka- ja hygieniatuotteita, klikkasin samantien tuon euron diilin. Nimittäin aurinkovoidetta sekä sheivausteriä sai tuolta putiikista järjettömän halpaan hintaan, ja hinta halpeni vielä entisestään kun tuon alekoodin käytti! 25 € alaraja meni heittämällä rikki, ja tilasin siltä istumalta seuraavaa:

2 purkkia aurinkosuojaspraytä, 2 tuubia aurinkorasvaa ja 6 pakettia varsiteriä. Loppulasku 14,90€ sisältäen groupon-alennuksen (ja postikulut). Täh! Ei mitään järkeä! Yks aurinkosuojapönttöhän maksaa jo ton verran, ja ylikin!?



Euron diili on voimassa vain uusille asiakkaille, joten Pennipä sitten kierona tyttönä pakotti armaan kumppaninsa myös ostamaan vastaavan diilin ja hankkimaan kotiin ruokatarvikkeita ökyhalvalla.

Puolison tekemä tilaus oli loppulaskultaan 15,50 € ja tällä hinnalla sai 2 pakettia kahvia, 3 suklaalevyä, 10 x twixejä, kasvorasvan, 4 pakettia varsiteriä ja säästöpakkauksen kookosmaitoa plus currytahnaa. Koko lystin postikulut myös sisältyi tuohon loppulaskuun. Kohtuuttoman halpaa!

Mutta pienimuotoinen kriisihän tästä seurasi:

Ymmärrän pilaantumassa olevan ruuan myymisen halvalla, mutta miksi ihmeessä tuolla myydään myös partateriä ja aurinkorasvaa ihan polkuhintaan! Aurinkorasva menee kai vanhaksi joskus, mutta partaterät ei! Itsehän tässä nyt hyödyin heidän halvasta hinnastaan ja tarjouskoodista, mutta silti ottaa osittain kupoliin. 

Miksi oi miksi ihmiskunta ylituottaa vaikkapa juuri partateriä jotka joutuvat väistymään kaupan hyllyltä uudempien vastaavien tuotteiden myötä ja joita myydään sitten halvalla poistomyynnissä??




Halpa hinta ei ole kaikki kaikessa, vaan haluaisin toimia myös edes jokseenkin eettisesti. Tiedostan, että tässä tapauksessa se juna taisi jo mennä, mutta nillitänpä tässä nyt silti.

Karvanpoisto aiheuttaa mulle aina henkistä ihottumaa, sillä eläinkokeet ja koko i'm your venus, i'm your fire -ajattelumalli on mielestäni vahingollinen. Että miksi ihmisen pitää karvojaan poistaa, ja miksi oi miksi sheivaamiseen liittyy eläinkokeita ja kaikkea muuta paskaa. Epilaattori olisi varmaan parempi (kidutus)keino, en tiedä, tai sokerointi? Äh. Ja miksi minä koen tarpeelliseksi trimmata itseäni? 

Äh, en tiedä, kyllä mä jollain välineellä tarvitsen säärikarvani ajaa, ja ehkä oma surkea eettisyys-yritykseni tämän kohdalla menee niin, että yritän saada nämä terät kestämään mahdollisimman pitkään. Mulla on nyt yhteensä 80 kappaletta varsiteriä kotona, eiköhän noilla aja säärikarvat vielä 2030-luvullakin...

Että ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin. Otanpa palasen suklaata.