perjantai 11. joulukuuta 2020

Terveys, älä jätä minnuu!

Aikamoisen kierrepallon laittoi elämä.

Yllättäen mulle tuli eteen lääkärikäyntejä ja -tutkimuksia, jotka piti hoitaa pikapikaa. Toivottavasti ei ole kyseessä mikään vakava vaiva, mutta nyt on tutkimukset on tehty ja tuloksia odotellaan. 

Mulla ei tietenkään ole terveysvakuutusta, joka kattaisi lääkärikäynnit ei-tapaturmatapauksissa. Joten koko lystin saan pulittaa omasta pussista niin kauan kun yksityisellä puolella käyn itseäni hoidattamassa.

Olen toiveikas, että jos jotain isompaa krenkkaa ilmenee, niin julkinen puoli ymmärtää ottaa meikäläisestä kopin. Toistaiseksi vaivat ei ole julkisen puolen kriteerien mukaan tarpeeksi vakavia (tai ylipäätään todellisia), joten apua saadakseen on pistettävä rahaa pöytään ja marssittava yksityiselle. Ja minähän pistän, terveys kun on aika korkealla tärkeyslistalla.



Mutta hienoa on se hien vähäisyys joka otsalleni kihosi kun sain 700 euron lääkärilaskun! Bring it on, perkele! Toki hampaita kiristyttää maksaa tuommoinen summa tohtorille - mutta ihan supermahtavaa on, että sivutilillä oli rahaa tämän laskun maksuun, eikä varsinaista spontaania hepulipaniikkia tullut. Usein ajattelee että pitää olla ylläreiden varalta rahaa tilillä. No, nyt tuli ylläri - ja rahaa oli.

(Nimenomaan oli).

Joten oppituntina ottakaamme jälleen kerran tämän: pidä hynkkyrahaa tallessa jos tulee jokin kiirekulu. Nyt sitten kerätään hätärahaa lisää, koska sivutili möllöttää tän laskun jälkeen aika kalpeana. 

Mutta miten hemmetin aikuismaisen hienoa on se, että tästä laskusta ei alkanut mun syöksykierre! Sellainen, joka olisi pistänyt mut visalimboon, ja visa eskaloituisi nopeampaan kuin mitä ehtisin sitä maksaa pois. Nyt otan sivutililtä rahat tämän laskun maksuun, toivon hyviä tuloksia lääkäriltä, ja siirryn elämässä eteenpäin.

...Toki tulevaisuudessa siintää myös samaan terveysremppaan liittyvän lisäkulun uhka. Tuskin tästä sirkuksesta päästään 700 eurolla kokonaan kuiville, vaan lisää voi hyvinkin tulla lähes toinen mokoma. Aika näyttää. Sitä suuremmalla syyllä tulevasta palkasta laitan mehevän siivun rahaa sivuun, niin en ole ainakaan täysin housut kintussa tulevien laskujen kanssa.

Ja tulkoot samperi vaikka kolmas mokoma, kunhan terveyttä olisi. Tauotan vaikka kaiken muun, myös indeksirahastoihin säästämisen omg zomg, kunhan keho ja mieli olisi jotenkin elinkelpoisia myös tulevat vuosikymmenet.














Loppuun vielä kaamos-update: Sairastelujan oheessa elettävä kaamoskausi on juuri niin kaamosta kuin ennakoinkin. Mitään en jaksa, mitään en tee, ja juurikaan ei huvita. 

Varsinaista masennusta ei onneksi ole - tiedän vain rajani, ja raja menee siinä että kaikki ei-elintärkeä puuhastelu saa odottaa keväälle. Intoa olisi, sen hetken kun olen hereillä ja virkeänä, mutta sitä ei ole niin paljon että lähtisin ylittämään voimiani ja yrittäisin tehdä yhtään mitään. 

Korona-aika pelaa tämän suhteen aika kivasti mun päätyyni, koska mitäänhän ei myöskään voi tehdä, koska kaikki on kiinni ja kaikki on kielletty. Pidemmän päälle mulla hajoaisi tämmöiseen olemattomuuteen niin pää kuin peräpää (ja kaikki siltä väliltä), mutta toistaiseksi tämä pysähtynyt kello on yhä oikeassa kaksi kertaa vuorokaudessa, ja se on ihan ok.

Mutta sanonpahan vaan, että ensi vuoden kaamosaikaan tämä rouva on niin auringossa kun ihminen vaan voi. Ei tätä pimeyttä joka vuosi kestä. Tulkoon rokote, tulkoon kevät, tulkoon marraskuun aurinkomatkat 2021 ja varpaat lämpimässä hiekassa.

2 kommenttia:

  1. Julkisen puolen asenne on kyllä vähintäänkin erikoinen. Itse olen aina ensin yrittänyt sen kautta, apua kuitenkaan koskaan saamatta. Tällä hetkellä menossa puolentoistavuoden lääkärikäyntikierre, joka lähti liikkeelle poskionteloista ja päättyy varmaan kohta varpaisiin, kun siellä vaan pompotellaan aina uuteen paikkaan uuden harjoittelijan arvailtavaksi, että mikähän sulla nyt vois olla. Eihän se kauheasti maksa, mutta ei siitä kyllä mitään hyötyäkään ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, toi kuulostaa ihan karmealta! Ja lannistavalta, kun pompotellaan eestaas ja mitään valmista ei tule ja hoitoakaan ei saa. Paljon voimia ja kärsivällisyyttä taisteluun!

      Muistan että lapsuudesta asti on terveyskeskusta kutsuttu sangen osuvasti nimellä arvauskeskus. Onko se laitos niin ylikuormitettu vai mikä siellä mättää - ihan hullua että Suomessa on julkinen terveydenhuolto, mutta todellinen hoito pitää hakea yksityiseltä. Jos siihen on siis varaa.

      Poista