keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

When life gives you lime...

Hyvä kun ehdin juhlia oman varallisuuteni 60k-vuotispäivää, nyt nimittäin omaisuus onkin huventunut sitten viime vilkaisun

Katsotaanpa tilanne nyt 17.3.2020:

VARAT
Sijoitusasunnot       192 250,00 €
Käteistalletukset           250,00 €
Indeksirahastot        14 269,93 €
Osakkeet                   1 635,00 €
S-juna                       1 100,00 €

VELAT
Sijoituslainat         -152 330,83 €

SALDO                   57 174,10 €

Vaikka indeksirahastojen arvo on tullut vuoden alusta katsoen alas noin 5000 euroa, on omaisuuttani kasvattanut sijoitusasuntojen vivutus. Sijoituslainat on pienentyneet noin 1800 euroa vuoden alusta katsottuna, joten mun kassan saldo on ottanut osumaa toistaiseksi vain noin 3000 euron verran. 

Kai tämä on sitten hyvää hajautusta sitten. Jos kaikki rahat olisi kiinni indekseissä, niin alas olisi tultu enemmän. Mutta mitäänhän ei ole indeksirahastojen suhteen menetetty ennenkuin rahoja nostaa ulos, ja sitä en tietenkään tee. Kuukausittaiset sijoitukset rahastoihin jatkuu kuten ennenkin.









Olen pyöritellyt päässäni erilaisia näkökulmia tämänhetkiseen maailmankriisiin, ja suuntia on monia.

Toisaalta - mun elämässä ei kovin moni asia ole muuttunut. Oon viime ajat viettänyt eristäytynyttä hiljaiseloa, joten tämänhetkinen karanteeni-etäelämä ei ole juurikaan uutta minulle. Olen kotona, teen töitä, käyn metsässä kävelemässä ja neulon sukkaa. Mikäs tässä ollessa.

Toisaalta - olen huolissani lähimmäisistäni. Lähipiiriin kuuluu paljon riskiryhmäläisiä, ja heidän hyvinvointi on jatkuvan huolen alla. En tietenkään itsekään virusta haluaisi, mutta minulla sentään olisi tilastollisesti paljon paremmat mahdollisuudet selvitä siitä ehjänä läpi. Enemmän olen huolissani, että tartuttaisin sen muihin.

Toisaalta - suht järjetön paniikki mulla on talouden tilasta. Omasta työpaikasta. Palkkatulojen jatkuvuudesta, itseni ja kollegoiden. Rahastojen laskevista arvoista en hätäile, mutta lomautukset, yt:t ja yritysten ahdinko ahdistaa ja huolettaa.



Mietityttää myös, että miten kauan tämä poikkeustila kestää. Seuraan tilastoja, katselen uutisia ja jos jonkinlaista seurantaa maakohtaisista luvuista. Etelä-Korea voi lukujen valossa hyvin ja saivat homman haltuun. Italiassa on menossa kunnon landslide, ja hirvittää onko muut Euroopan maat kohta samassa jamassa.

Oman talouteni kannalta asiat on toistaiseksi hyvin. Toki toivon että käteispuskuria olisi enemmän kuin muutama onneton satanen, mutta koitan olla miettimättä onnetonta puskurirahastoani nyt. 

Tulevat palkat laitan satavarmasti käteispuskuriin niin paljon kuin suinkin mahdollista, ja todella toivon että työt ei mene alta. Tällä hetkellä kulutusmenot on todella pienet, matkavarauksia ei tule tehtyä ja heräteostokset ovat minimissään. Netistä olen jotain pientä sortunut ostamaan, mutta lopetan senkin touhun nyt alkuunsa.

Kunhan nyt pysyisi terveenä itse ja läheiset, niin kyllä ne muut asiat sitten järjestyy.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Penni ajatuksistani

Oon onnistuneesti rauhoittanut elämääni kuluneiden viikkojen aikana. En ole vouhkannut ympäriinsä kuten ennen, ja kappas keppas kummaa, minä sekä pankkitilini voimme paremmin! Ei luulisi olevan ihmeellistä, että kun säntäilee ympäriinsä (ja shoppailee) vähemmän, niin rahaa jää tilille enemmän. Mutta näinpä se tämäkin fakta minua hämmentää!

En ole talven aikana mennyt kotkoti-kotkon -tyylillä kahvilapullia syöden ja lounaita nauttien. En ole kiireessä napannut mitään mukaan mistään, enkä juurikaan haahuillut houkutuksille alttiissa ympäristöissä. Ja se tuntuu nyt näkyvän viivan alla.

Viime kuun tatuoinninpoistokäynti toki nollasi sukanvarrenkasvatusyritykset siltä kuukaudelta, mutta maaliskuu on toistaiseksi menty tili (ja sivutili) oikein mukavasti plussalla.



Vietin esimerkiksi aivan loistavan viikonlopun, ja aloin maanantaina ynnäillä mitä kaikkea se maksoi: ainoastaan 2 bussilippua ja yhden uimahallimaksun. Voi pyhä elämä sentään. Koko viikonlopun pe-su hummauskulut oli 10,60 euroa, ja oikeasti mulla oli ihan time of my life. Rahankulutus piti kyllä tarkastaa kahdesti pankkitileiltä, kukkarosta ja kuluseuranta-äpistä. 


Tokihan kyseisenä viikonloppuna söin aiemmin ostamiani ruokia, ajoin aiemmin maksamallani pyörällä ja käytin aikoinaan isolla rahalla ostettuja urheiluvarusteita, mutta se nyt ei ole asian pointti. Vaan se on, että pätäkkää poistui mun tililtäni pe-su aikana tuo 10,60 euroa viikonloppumenoihin itseni viihdyttämiseksi. Ja viihdytetty minä olin! Lisäksi olo oli rentoutettu, meditoitu, hyvin saunonut ja myös uinut, ja levännyt. En edes miettinyt rahanmenoa koko viikonloppuna, vaan jotenkin vahingossa hommat lumpsahti näin nätisti paikalleen.

En ole ennen osannut toimia aikaisempaa, vauhdikkaampaa elämäntyyliäni vastaan, vaan olen yrityksistä huolimatta porskuttanut menemään. Hidastamisen siemen on varmaankin kylvetty jo vuosi-pari sitten, mutta nyt tuntuu että se alkaa vihdoin kantaa jonkinlaista hedelmää. Sukanvarteen on tarttunut jo muutana satanen, matkatilille on tehty talletus lähes suunnitelman mukaan, ja käyttötilillä on sen verran, että loppukuu pitäisi mennä niillä rahoilla ihan laulellen.

Tosin rehellisyyden nimissä pitää todeta, että en ole viime aikoina hirmuisesti nähnyt ihmisiäkään, vaan olen ollut lähes erakoitunut viime viikot. Se toki on harmi, mutta asia korjaantunee keväämmällä. Tosin en koe erakohtavaa kautta mitenkään huonona, vaan nyt tämä ihmispaasto tuntui tulevan tarpeeseen.

Meno tästä luultavasti kiihtyy kunhan kesä koittaa, mutta toistaiseksi tämmöinen hiljaiselo tuntuu hirmu hyvältä. Ei turhaa juoksentelua, meuhkaamista tai kertakäyttöostelua.

keskiviikko 26. helmikuuta 2020

No mitäs helvettiä tänne sitten kuuluu.

Ei juuri mitään, mutta kerrotaan nyt silti.

Kaikesta ennakkosuunnittelusta huolimatta pistin ylimääräiset 330 euroa helmikuussa tatuoinnin poistoon. Olin tilitapahtumiani selatessa ajatellut pitää taukoa tuosta proseduurista, ja kerätä nekin rahat puskuriin. Mutta enpä tietenkään ollut johdonmukainen tuonkaan asian suhteen, vaan säntäsin peruutusajan saatuani samantien sinne piinapenkkiin! Ja hurlumhei näinpä livahti taas ihan järjetön rahasumma lompakosta pois ihan vartissa.

Tosin positiivisena nuottina sanottakoon, että kyseinen käsittely teki oikein tuhoisaa jälkeä tatuointiin, joka haalistui tällä kertaa oikein ekstrapaljon. Lisähaalistusta on odotettavissa vielä kuluvan kuukauden-kahden aikana, kun lasersäteiden jämät mylläävät ihossa. 

Iho vaatii tämän viimeisimmän, palaneenkäryltä haisseen rykäisyn jäljiltä oikein ekstrapaljon taukoa ja huoltoa, joten seuraava poisto otettaneen ehkä vasta syksyllä. Tai sitten keväällä hyvissä ajoin ennen mätäkuuta, mikäli lompakko, elämänmeno ja iho sen sallivat. Poistosta tuleva kraateri on nimittäin niin hurja, että se vaatii erityistä huolenpitoa ja rauhallista elämää jonniin aikaa.

Rahapuolella kuuluu aika hiljaista. Tilipäivään on vajaa viikko, ja odotan sitä vesi kielellä. Mulle tulee täysi palkka (en ole pitänyt helmikuussa palkattomia lomapäiviä), ja voi että miten se onkaan tervetullut!

En ole tehnyt idioottimaisia matkavarauksia tai impulssiostoja. En ole velkaantunut lisää, tosin puskuriakaan en ole tässä kuussa kasvattanut. Sivutilillä on kokonaista 50 euroa plussaa, ja visalla on noin 160 euroa miinusta. Maksan visan nollille heti tulevasta palkasta.

Tulevasta palkasta pitää laittaa iso siivu matkakassaan. TOSIN matkan tilanne on tällä hetkellä hieman jännittävä koronaviruksen takia. Tarkoituksena olisi mennä minnepä muuallekaan kuin Italiaan, mutta ei mitenkään huvittaisi mennä kohteeseen jossa on riski joutua karanteeniin. Tai sairaalaan. Tai sairaalaan karanteeniin. On mahdollista että peruutan koko matkan, toivon saavani osan rahoista takaisin, ja sitten ihmettelen että mitä tekisin kesälomallani. Ja kaikella sillä rahalla, joka piti reissun päällä törsätä!

Aijai, jänniä aikoja.

perjantai 31. tammikuuta 2020

Noin-vuodenvaihteen tase 2019

Nyt seuraa talouskatsaus! Pennilandian hiljaisen loppuvuoden jälkeen on vihdoin aika ottaa härkäeläintä sarvista ja puhua itseni kanssa rahasta.

Viime postauksessa teinkin jo katsausta omasta taloustilanteestani, joten tiedän tasan mistä päästä alan ensimmäisenä äyskäröidä tätä minun paattiani kuntoon.

Rahat on siis vähissä, käteisrahat. Ja olen ruvennut toimiin olemattoman käteiskassani elvyttämiseksi. Laitoin 100 € suoraveloituksen menemään aina palkkapäivänä säästötilille (eri pankkiin). Nyt tililtä häipyy palkkapäivänä siis 200 euroa indeksirahastoihin, PLUS 100 euroa talletustilille. Toivon että en huomaisi tuon ylimääräisen satasen häipymistä mitenkään, kun en ehdi sen tilille tuloakaan rekisteröidä. 

Oon onnekseni suht tottunut 200 euron häipymiseen tililtä heti aamuyön tunteina kun palkka tulee, joten jospa muutaman kuukauden irvistelyn jälkeen ei kirpaseisi tuo ylimääräisen satasen "menetys". Ilakoin jo nyt ajatuksesta, että tällä vedätystaktiikalla mun säästötilini saldo olisi vuoden lopussa 1100 euroa - mikäli siis en kompastu tähän ylevään salakavaluuteeni ja vihellä suoraveloitusta poikki. 

Mutta hei, 2020 on mulla käteisen vuosi, joten asian eteen pitääkin tehdä jotain tuntuvaa! Jos se säästäminen kävis helposti, niin kaikilla olisi säästötilillä se tonni. Ainiin, mutta aika monilla vissiin onkin. Se on vaan minä, joka oon syöny sukista varret.



Mutta katsotaanpa niitä vuodenvaihteen lukuja! Mun noin-vuodenvaihteen taseeni näyttää tältä:

VARAT
Sijoitusasunnot       192 250,00 €
Käteistalletukset           100,00 €
Indeksirahastot        19 273,92 €
Osakkeet                   2 196,00 €
S-juna                       1 100,00 €

VELAT
Sijoituslainat         -154 166,35 €

SALDO                   60 753,57 €

Luvut katsottu 15.1.2020.

Hyvältähän tuo näyttää! Omaisuutta on, pörssit on olleet nousujohteisia, ja asunnot vivuttaa itseään minullepäin tasaisella tahdilla.

Käteispuoli hoidetaan kuntoon, ja tavoitteena olisi kasvattaa käteismäärä JA pitää myös hanat auki indeksirahastojen suuntaan. Jos elämässä ei mitään yllättävää pläsähdä lautaselle, niin tämä onnistuneekin ihan suht kivuitta tulevana vuonna.

Katsotaan, sanoi lääkäri. 

torstai 16. tammikuuta 2020

Likviditeetti sakkaa, mutta tase voi hyvin!

Tänne kuuluu erittäin hyvää, ja sitten semihyvää. 

Hyvää: mun henk koht taseeni voi erittäin hyvin. Tein listauksen mun sijoitusvarallisuudesta ja -veloista eilen, ja luvut yllättivät mut suuruudellaan! Tällä hetkellä mun nettovarallisuus on himppusen yli 60 000 euroa. Herranjestas, oikeasti! Yli kuuskytätonnia! MUN! *

Tämän uunon, jonka taloudenhallinta on ajoittain kovinkin haastavaa: matkustelen liikaa, ostelen vielä liiemmin, ja visakortti vikuroi omia aikojaan enkä minä osaa sanoa sille ei.

Mun varallisuus on noussut armottoman vivuttamisen ansiosta (asunnot!), ja myös kuukausittain palkkatililtä tilipäivänä tapahtuva parin sadan suoraveloitus rahastoihin on mukavasti kasvattaneet tasetta. Lisäksi taseen turpoaminen on saanut isosti vauhtia pörssikurssien kovasta noususta viime aikoina.

Ei perkele, onko se oikeasti niin, että pitkäjänteinen säästäminen muka kannattaa! Tätähän ne viisaat hokee kaiket päivät pääät punasena, mutta ikinä en oo uskonu. No, nyt uskon, ja jatkan entistä vankemmin omalla tielläni. Mutta tämä junahan kulkee molempiin suuntiin - tase huononee heti kun pörssikurssit tipahtaa alaspäin. Tämä on pelin henki.

Mutta joo, mikäs täällä sitten menee semihyvin? Tai siis huonosti, jos ihan suomeksi sanotaan. Ollaanpa rehellisiä, yksi osa-alue menee nyt oikein urakalla huonosti. No se, että mulla on käteistä TOSI vähän. Touhutonni? Kadonnut. Käteistalletukset säästötilillä? Gone. Käyttötilin muutama satanen? Buh bye. Sukanvarsi? Syöty.

Mulla on likviditeettiä tällä hetkellä ihan naurettavan vähän. Käyttörahat on nollissa, ja tilipäivä rumpsuttaa vasta parin viikon päässä. Tottakai tulossa on myös kevätmatka, johon tarvitsee oikeasti saada rahaa kerättyä. 4 kuukautta aikaa loihtia jostain noin parin tonnin matkakassa. Ei perkele oikeasti, minä! Miten mä tästä stuntista aion selvitä! Mun on saatava touhutonni takaisin tuomaan mielenrauhaa, on saatava kerättyä matkakassa kasaan, ja haluan jotain muutakin kuin nollan säästötilille.

Tänä vuonna en samperi soikoon osta yhtäkään asuntoa! Ja teen ainoastaan kaksi matkaa: kevätmatkan, ja loppuvuoden mielenterveysmatkan.

Eli: vaikka lämmittelen käsiäni hyvän taseen luvuissa, niin todellisuus on nyt se, että lompakossa näkyvää rahaa mulla on loppukuuksi noin viiskymppinen (plus hilut). Ruokamenot hoidetaan, mutta mitään krääsäostosta ei.

Nyt on b-asteen kriisi ja punaiset lamput päällä käteisen keräämisen suhteen. Tilanne on sinäänsä hyvä että luottokorttivelkaa ei ole, mutta tätä menoa sen kertyminen olisi vain ajan kysymys. Ja sille tielle mä en halua lähteä! Ei!

En missään nimessä halua virittää viuluani sille taajuudelle, että alkaisin valittaa mulla olevan rahat vähissä. Ei ole - rahaa on, mutta se on sijoitettuna. Ja normielämään mä en piru vie aio nostaa rahastoistani rahaa! Säästötililtä ehkä (...kuten olen jo nostanutkin), mutta nyt kun sekin joki on tyrehtynyt, niin eipä nyhjästä enää sieltäkään.

Sekalaisin tunnelmin siis alkaa Neiti Pennin uusi vuosikymmen!

*taseen jakautumisesta rustaan oman postauksen, kunhan viitsin.

maanantai 18. marraskuuta 2019

No news is no news - mitään ei kuulu mutta kirjoitan silti

Inspiroidun Femmiksen comeback-tekstistä, ja ajattelin itsekin kirjoitella ajatuksia ja kuulumisia.

Paitsi että ajatuksia mulla on kovin vähän, ja kuulumisia ei juuri ollenkaan. 

Onnekseni ajatusten vähyys tarkoittaa jonkinlaista mielenrauhaa, ja kuulumisten puute tarkoittaa, että kuuluu hyvää. No news is good news! 


Elämä puksuttaa eteenpäin, tahti on sopiva, ja mun jaksaminen on viimevuotista parempaa. Tosin kaamoskuukaudet on aluillaan ja ne aiheuttaa jo nyt mälsyyttä, mutta toivon pysyväni järjissäni (viime vuonna ei mennyt yhtä hyvin). 

Tankkaan D:tä, kirkasvalolamppu pauhaa, meen ulos ottamaan aurinkoa aina kun (jos!) sitä on saatavilla. Henkisesti auttaa eniten se, että vuodenvaihteeseen on aurinkomatka varattuna. Mietin syksyllä että onko ton reissun varaaminen tarpeen, pärjäiskö ilmankin. No, ei ollu montaa päivää marraskuuta kulunut, kun aloin henkisesti jo nojata tuohon matkaan. Se auttaa niin samperin paljon, että saa viikon verran oltua valossa!

Jatkossa jos rahaa ja lomapäiviä on, niin varaan jo marraskuun lopulle jonkun pikapyrähdyksen aurinkoon. Nökötän vaikka koko kesän Suomessa, mutta tätä pimeää pitää päästä pakoon. Mieli ei varsinaisesti oo matalan tän pimeyden kanssa, mutta ahdistusta aiheuttaa se, että mitään ei jaksa, mikään ei huvita, oon off-asennossa koko akka ja elämä tuntuu valuvan ohi. Eipä tuo hirveästi mieltä nostata. 

TOSIN tiedän että ihmisillä on oikeitakin ongelmia, ja tää on vaan tämmöstä omaa märinää. Että ihan mielellään märisen näitä kaamospaskuuksia enkä mitään vakavampaa, että sillä.


Mutta jotain raportoitavaakin näillä leveyksillä on!

Olen tehnyt uuden aluevaltauksen: hankin bussilipun. Ei siis kertalippua, vaan semmoisen kuukauden verran voimassa olevan bussilipun. Syynä tähän ei valitettavasti ollut mikään ylevä ekohenkisyys, vaan silkka mukavuudenhalu. Mulla on oma auto käytössä vain rajoitetusti, ja marraskuun kylmillä keleillä fillarointi lähiseudulle ei enää käy. Joten bussilipun ostoon mars!

Tämähän luonnollisesti merkitsee sitä, että bussi-aiheinen excel on jo tehty, ja matkakohtaista hintaluettelointia tehdään jatkuvasti. Autolla ajelu menee lipun voimassa ollessa minimiin, ja bussilla suhataan niin maan samperisti.

Mua tosin arveluttaa, että tää kuukauden bussilippu tulee kalliimmaks kuin kertalipuilla ajelu vastaavan ajan. Etenkin kun marraskuun pimeyksien edetessä mä uppoan yhä syvemmälle sohvaan, enkä lähde asunnosta mihinkään ellei oo ihan pakko.

TAI ehkä bussilippu sais ajettua mut asunnosta ulos, ja samalla voisin vähän piristyä? Tosin arki-iltana ei hyvita lähteä pimeään, ja viikonloppuun mennessä on otsassa niin iso jorma jo kaiken kanssa, että haluaa vaan maata kotona, vaikka olis viis lippua joilla ajella.

Ei oo taas helppoa, paitsi että on, mutta märisen silti!

perjantai 25. lokakuuta 2019

Vuoden 2019 kolmannen neljänneksen kulutus

Vihdoin sain aikaiseksi leipasta 2019 toiseksi viimeisen kolmanneksen kulutus-humputtelupiirakan. Maltillisemmalla otteella mennään kuin toisella neljänneksellä, mutta eipä tässä älyttömiä hurraa-huutoja voi nytkään alkaa laulella. Mutta - mukava kesä on ollut, rahaa on mennyt ja elämästä on nautittu.






Sekalaisiin kuuluu muun muassa elektroniikkaa, jäsenmaksuja, kodinkalusteita ja Veikkaukseen laitettu 10€ (miksi minä urpo olen sortunut lottoamaan!!?).

Jumppalaitoksen jäsenyys rasittaa urheilupuolella kulupiirakkaa. Ensi kesänä hyvin todennäköisesti laitan jäsenyyteni tauolle, kun keskityn silloin varmasti eniten luonnossa samoiluun ym urheiluun. Ja aina voi ottaa kymppikortin kuntosalille, jos on vaan pakko päästä kesällä rykimään (sen kun näkis). Urheilutarvikepuolella on myös kesän aikana hankittuja retkeilyvarusteita, joiden käyttöiät kaiken järjen mukaan ovat lähes elämänpituisia.

Ravintola, alkoholi ja kahvilamenot piti tarkastaa useampaan kertaan, tuntuu nimittäin käsittämättömän suurelta toi 215 euroa per KUUKAUSI noihin rientoihin. Mutta jep, oikeassa olen ollut, on tosiaan mennyt noin paljon rahaa kesän aikana noihin. Mukaan tosin kuuluu myös parit isommat juhlinnat ravintoloissa omaan piikkiin, se selittää osaltaan tuota isoa lukua. 

Alkoholin osuus tuosta kokonaissummasta oli noin satasen, eli vähän reilu 30€ per kuukausi (sisältää myös kotiin ostetut alkoholijuomat). Ei paha, sanoisin. En mä iso alkoholinkäyttäjä kyllä olekaan, ja jos joskus jotain otan, niin sitten laatua.

Muilta osin sanottakoon, että mulla on ollu vähän blaah-olo koko kulutusseurannan kanssa viime aikoina. Ylös merkkaaminen ei ole ongelma, mutta tulosten katsominen tympii. Pitääkö tässä nyt hyväksyä, että tällaisessa elämäntilanteessa (ja näillä kulutustottumuksilla) mulla nyt vaan menee tämän verran rahaa. 

Ei auta, jos yrittäisin hokea itselleni, että älä käytä rahaa mihinkään. Sitähän mä olen hokenut, mutta ei se ajatus riitä, kun toteutus on mitä on. Tahtotila voi olla, mutta kun autopilotti ohjaa mut elämään tietyllä lailla, niin rahaa menee just tämän verran.

Mut pitäisi pudottaa ikäänkuin kiehuvaan veteen, jossa joutuisin pistämään ihan kaikki rahahanat kiinni. Toki toivon että sellaista tilannetta ei tule. Mutta jos tulisi, niin osaisinko luoda itseni uudelleen järkevämmin elämänvalinnoin.

Jos olisin kotona kaiket päivät, ehtisin leipoa sämpylöitä, ehtisin miettiä itselleni järkevää tekemistä ilman rahankäyttöä, ehtisin parsia sukkia ja kävellä luonnossa. Vai onko tämä pelkkää idealisointia, joka ei taatusti toteutuisi vaikka elämäntilanne tuollaiseksi muuttuisikin (no tasan on).

Tämmöinen ison seilaavan laivan kurssin muuttaminen on ihan helvetin työlästä. Etenkin kun en tunnu haluavan tehdä sitä - ja miksi sinäänsä haluaisinkaan, koska ei ole juuri nyt pakko. 

Ja hittoako mä toisaalta itteäni mollaan. Vois tässä pistää porsastellen menemään vaikka mitä, mutta en pistä. 

Eli olkoon nyt näin, ei tehdä ongelmia sinne missä niitä ei ole. Talous on ylijäämäinen, enkä täten pidä mr money moustachea (enää) minään ideaalina johon pyrkiä. 

lauantai 7. syyskuuta 2019

Kuuluuko mitään? Joo ja ei

Olenpa ollut hiljaa viime ajat! Syynä lienee se, että elämä on pitänyt mukavan kiireisenä - ja myös se, että varsinaisia kuulumisia ei ole ollut.

Seuraava talousraportti on tulossa lokakuussa kun vuoden 2019 kolmas neljännes on takana. Ilolla huomaan, että tämän hetkisen tilanteen mukaan vuoden 2019 3/4 -sektori on menossa paremmin kuin 2/4. Tokalla neljänneksellä tosin mälläsin kaikkien aikojen megakulutukset (koska New York), joten jos 3/4 päätyisi lähellekään samoja lukemia kuin 2/4, otsaani kasvaisi syystäkin Jorma.

Mutta hei, onhan mulla nyt jotain raportoitavaa, sillä meneillään on yhä 52-haaste! Täytyy myöntää, että ehdin jo kesän aikana unohtaa koko haasteen. Mutta kun huomasin unohdukseni, kirin hiukan, ja nyt ollaan taas ajan tasalla (tarkalleen ottaen ollaan yksi viikko etuajassa, yay).

Yli puolen välin ollaan tässä viiskakkosessa, niin viikoissa kuin säästetyssä rahassakin. Taputan itseäni päälle siitä että olen onnistunut saamaan loppupään viikkoja aika kiitettävästi makseltua.

Ohjaan nämä 52-säästörahat suoraan mun matkatilille, josta ne kuluu reissuun jos toiseenkin. Mun kyltymätön into matkustella ei ole haihtunut mihinkään, ei todellakaan, vaan joudun myöntämään että uusia reissuja on tullut buukattua. 

Syksypimeillä käväisen sosiaalis-henkisen reissun välimeren rannalla. Joululomalla käyn auringonpalvontamatkan vähän isomman meren rannalla. Ja ensi keväänä on tulossa varsinainen Matkojen Matka.

Ensi kevään MegaMatkasta joudun/saan/haluan tehdä tarkempaa excel-seurantaa kuluista. Reissu on sensorttinen, että kiinnostaa tietää millaista rahankulutusta siellä on, ja miten rahanmenoon pystyy itse vaikuttamaan tinkimällä milloin mistäkin mukavuudesta tien päällä.

JA: koska olen kiistatta ja häpeämättä varsinainen lentopistehoro (kiitos Norwegian tämän mahdollistamisesta), niin ylpeydellä (ja ympäristö- ja ilmastoahdistuksella) voin kertoa maksaneeni neljästä Euroopan lennosta yhteensä 42 euroa. Käyttää rämäytin kaikki taloutemme keräämät lentopisteet, ja norjalaisen alesta nappasin lennot syksyn sosialistimatkalle sekä kevään megamatkalle. 3 lentoa maksettu kokonaan lentopisteillä, ja neljännestä jäi rahalla maksettavaa peräti 42 €.




Kun pysähdyn miettimään, niin tottakai mua ahdistaa lentäminen. Mutta koska olen hedonisti ja duracell niin en silti osaa antaa ahdistuksen vaikuttaa toimimiseeni. Okei, systeemi mahdollistaa tällaisen ökyporsastelun lentojen kanssa, syytetäänkö systeemiä vai idioottia kuluttajaa joka systeemin mahdollistamia epä-ekotekoja tekee, en tiedä, mutta matkaan olen kuitenkin lähdössä.

Onhan se nyt täysin järjetöntä, että kotimaan junamatkailusta joutuu maksamaan verrattaen ihan järkyttävän paljon enemmän kuin lennoista Eurooppaan. JOs nämä yllämainitut neljä lentoa olisi ostanut täyteen hintaansa rahalla eikä lentopisteillä, niihin olisi kulunut noin 200 euroa. VR:n sivuilla Helsinki-Joensuu junalipun perushinta on noin 43 euroa, ja Helsinki-Rovaniemi -lippu on noin 80 euroa. 

Että junamatka kotisuomessa on kalliimpi kuin lento Helsingistä välimerelle. Eipä tämä nyt uutinen ole, mutta silti se hämmentää. 

Onko järkeä, että Helsinki-Rooma menopaluu on norjalaisella noin 121 € halvimmillaan. Ja Helsinki-Rovaniemi -menopaluu junalla on noin 160 €. Äh, tähän liittyy varmasti vaikka mitä politiikkaa ja verotusta mistä en tiedä mitään, mutta ei sen vaan mitenkään pitäisi olla näin! 

Edit: Helsinki-Rovaniemi lentäen on halvimmillaan alle 70 euroa. VR, ottakaa koppi, tehkää jotain, systeemissä on virhe. Sillä kunnes se korjataan, munkaltaiset hedonistipossut tasan liitelee Roomaan eikä kuluta lomapennosiaan kotisuomessa.

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Vuoden 2019 toisen neljänneksen kulutus

Täytyy sanoa, että nyt hävettää eniten koko blogihistoriani aikana tämä menojen raportointi.

Siis mitä helvetin perkelettä mä oon ostellut! Okei, olen käynyt kuluneen 3 kuukauden jakson aikana New Yorkissa porsastelemassa, mutta olisipa se ainoa meno mikä on tullut söhelöityä!



Miten mä helvetti soikoon kehtaan pitää minkäänlaista blogia! Miten tää kulutus on lähtenyt näin käsistä! Mikään paitsi ruoka- ja lääkekulut ei ole tässä käppyrässä pakollista menoa! Eläinmenojakaan ei voi täysin nolliin vetää, mutta pointtina on, että voi hyvä helvetti sentään kun hävettää miten high maintenance bitch mä kulutukseni perusteella olen!

Tää on niin kaksijakoista - haluan ottaa elämästä kaiken irti ja nähdä maailmaa ja haalia kokemuksia joihin minulla on mahdollisuus. MUTTA onko sitä pakko tehdä näin paljon rahaa ympäriinsä heitellen? Onko ne parhaat kokemukset niitä, joita haetaan isojen merten takaa ja ravintoloista baareista kaupoista? Vai löytyisikö niitä lähempääkin, vähemmällä kulutuksella ja luonnonvarojen tuhlaamisella?

Tässä on vuoden 2019 huhti-touko-kesäkuun kulutukset excel-piirakkana (klikkaamalla suurenee):


Vaate- ja ravintolakulujen korkeus selittyy jenkkimatkalla, siellä tuli nimittäin osteltua ja syötyä, niinkuin aiemmassa erillispostauksessa sanoinkin. Lisäksi olen maksanut tulevaan matkaan liittyviä kuluja toukokuussa, ja tehnyt vielä lähiseutumatkojakin kesän alussa muutaman. Korkeat urheilukulut selittyy jumppakeskuksen jäseneksi liittymisellä huhtikuussa, ja jatkossa nuo kulut tulemaan olemaan yhtä korkeat kuin nytkin. 

Jos mulla tulis iso elämänmuutos ja tulot tippuisi, niin mitenköhän helppoa mun olis trimmata menoni olemattomiksi. Oon uskotellut itselleni että joo kyllä mä voin vähentää, mutta MIKSI EN VÄHENNÄ perkele, kun samaan aikaan nau'un että kulutusta pitäis vähentää, ja sitte suoritan semmosta elämää mihin menee pelkästään kulutusmenoihin keskimäärin yli 60 euroa päivä! Ihan järkyttävää!

Etukäteen oli tiedossa että vuoden toisesta neljänneksestä tulee katastrofi, mutta enpä arvannut että siitä näin paha tulisi.

Ja tätä samaa laulua on laulettu ennenkin. Katastrofi taitaa olla mun normitila.

Nyt on oikeasti pakko tehdä jo jotain. Vaateostokset pannaan, turhat kauneuskulut pannaan, ja matkustelut pannaan.

Paitsi voisin ostaa semmoisen tekonyrkin, joka mätkäsee mua turpaan aina heti, kun meinaan ostaa jotain muuta ku kaurahiutaleita. Ja samaan aikaan tiedän, että absoluuttinen kieltolaki ei mun kohdalla toimi, eikä saa aikaan ainakaan pysyviä ratkaisuja. En voi sanoa itseäni edes jojo-säästäjäksi, vaan sukset suorana kaakkoon laskevaksi syöksylaskijatuhlaripelleksi.

Paha Jenni, paha! 

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Tase 30.6.2019

Taas on puoli vuotta kulunut edellisestä taseesta, joten on aika päivittää numerot.

Kävin katsomassa rahastojeni ja osakesalkkuni tämänhetkiset arvot, joten tiedän nyt tarkalleen mikä omaisuuteni arvo on. Aiemmin henk koht tasetta katsoessanihan olen laiskana tyttönä ottanut rahastojen arvoiksi ne summat, jotka olen rahastoon sijoittanut. En ole siis ottanut huomioon mahdollista arvonnousua, mutta nytpä on otettu huomioon sekin.

Rahastojen arvo on ollut nousujohteista koko sen ajan kuin olen ne omistanut. Joten tase näyttää sen ansiosta pompanneen noin puolen vuoden takaisesta vähän enemmän kuin mitä se todellisuudessa on (= viime vuoden lopputase olisi todellisuudessa ollut hiukan korkeampi kuin millaiseksi sen maalailin). Tämähän ei haittaa, pääasia että nyt ja jatkossa saan mahdollisimman täsmälliset luvut itselleni.

Taseessa asuntojen arvot ovat varovaisia noin-arvoja, mutta tämä on nyt parhain mahdollinen tieto mikä mulla omaisuuteni kokonaisarvosta on.

Kas näin, hoplaa:

Tase 30.6.2019

Varat 166 772,43
   Sijoitusasunto A: 48 000 €
   Sijoitusasunto B: 65 000 €
   Sijoitusasunto C: 31 000 €
   Rahastot: 17 853,43 €
   Osakkeet: 1264 €
   Käteiset: 4755 €

Velat -119 824,16€
   Sijoitusasuntolaina A: -34 444,25 €
   Sijoitusasuntolaina B: -53 943,36 €
   Sijoitusasuntolaina C: -31 436,55 €

Saldo 48 048,27 €

Ja siis kyllähän tätä lähes 50k tasetta kelpaa katsella! Uskomatonta miten tämmöinen tappi joka olen, on onnistunut kaikesta säätämisestään huolimatta saamaan sukanvarteen muutakin kuin hernesoppaa. 

En oikein voi verrata tätä loppusummaa viime vuoden lopun lukuun (joka oli siis 40 260 €) juuri tuon rahastojen arvo -töllöilyni takia. Mutta on kiva nähdä millainen saldo on tämän vuoden lopussa, sillä sitä voi verrata tähän puolivuotistaseeseen jo ihan oikeasti. Taseessa ei kyllä ole mukana mun oikeasti käteinen raha, jota löytyy lompakosta muutama satanen. Ja käyttötilinkin summa puuttuu - se on käyttörahaa eikä sijoitettua omaisuutta, joten pidetään ne parikymppiä irrallaan näistä virallisista madonluvuista.

Sijoitusasunnot vivuttavat todella mukavasti rahaa mullepäin, mun varallisuus nimittäin lisääntyy useita satoja kuussa pelkästään asuntosijoitusten ansiosta. Toki näistä asuntosijoitustulosta menee verot blablabla, mutta yhtä kaikki asuntojen hidasta mutta varmaa vivutusta mullepäin on todella mukava seurata. Iloitsinkin jo hetkellisesti nollakorkokauden jatkuvuudesta, mutta sitten aloin ajatella asiaa laajemmin. 

Nollakorot kun ei vaikuta pelkästään velallisten iloksi, vaan yhteiskunnalliselta tasolta ajatellen on huonoa, että esimerkiksi pankeilla ei ole enää käytössään korkojen laskun konstia talouden elvyttämiseen. Plus mitä kaikkea muuta huonoa noista nollakoroista nyt seuraakaan. En minä tiedä, en ole taloustieteilijä, mutta eihän se hyvä ole jos tästä poikkeustilasta tuleekin pysyvä olotila.

Mun lähivuosien tavoite on antaa tilanteen pysyä just näin. Ei isoja peliliikkeitä eikä uusia asunnonostoja (tosin niin sanoin viime vuoden lopullakin, ja talven aikana asiat muuttui). Nyt annetaan lainojen liukua pienemmiksi ja kasvatan käteiskassaani isommaksi. Osakeostoja silloin, jos välityspalkkiot on pieniä ja omaa pelihammasta kutkuttaa. Ja säännölliset rahastosäästöt saa jatkua ihan niin kuin tähänkin asti.

Plus henkilökohtaisen elämän menoja pienemmäksi. Joku hemmetin raja tälläkin matkustelulla pitää olla, ei tarvii viittä kertaa vuodessa rallatella etelään. Kerta tai kaks täytyy riittää.

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Se mikä toimii teoriassa, toimii vain teoriassa.

Tulin miettineeksi, miten suorittaa tehokkaasti tarvittavat liikuntasuoritteet pois alta. Mulla oli viime vuonna käytössä eräs nettiliikuntapalvelu, josta sai striimattua jos jonkinlaista jumppatuntia. Kaikki tunnit oli helposti kotona toteutettavia, paljoakaan välineistöä ei tarvinnut. 

Pieni jäsenmaksu tässä palvelussa oli, mutta ajattelin sen motivoivan minua käyttämään palvelua, ja onpahan se monin verroin halvempi kuin kuntokeskusten jäsenmaksut. Plus salille siirtymiseen ei menisi aikaa, kun jumppailut voisi hoitaa kotona!

Mitenkäs tässä kokeilussa sitten kävi? 

Alkuinnostuksen jälkeen päin helvettiähän se meni. En saanut kotona tehtyä juuri mitään. Muka ei ollut aikaa, tai jos jotain jumppaa tein, niin usein tuli keskeytyksiä. Joskus striimipalvelu pätki, ja tunti jäi kesken sen takia. Alkoi laiskottaa, en tykännyt tunneista, vaihdoin lennnosta toiseen ja keskittyminen herpaantui.



Onneksi tajusin antaa periksi, peruutin palvelun käyttämisen ja liityin ehtaan jumppakeskukseen. Toistaiseksi olen maksanut siitä paljon enemmän kuin viime vuotisesta kotijumppakokeilusta, mutta olenpa myös tehnyt paljon enempi jumppia!

Lisäksi kotona olo on rentouttavampaa, kun takaraivossa nakuttava pitäisi pitäisi -levy on nyt pois päältä. Ainahan voisin ottaa youtubesta jonkun random-jumppavideon ja alkaa rytkiä, mutta kun en tahdo! Mä tarviin ohjaajan, tarviin vieraan paikan ja suljetun oven, tarviin tilan josta en pääse ulos ennenkuin pakollinen liikunta on tehty!

Kun on pakko, liikunta on jopa kivaa. Jos koitan tehdä sitä omaehtoisesti fiilispohjalta, niin se perkele ei ole kivaa. Ei se ikinä ole niin kivaa, että sitä huvikseen tekisi. Mutta kun on puolipakolla tehnyt, tulee hyvä fiilis.

Edelliseen tekstiini viitatakseni siis tavoitteellisuus tai ennemminkin pakottaminen on mun tapauksessani tärkeää nimenomaan liikunta-asioissa. Huvikseni en lähde mihinkään hyppimään, mutta saan itseni väännettyä paikalle, kunhan joku muu hoitaa loput (=eli ohjaamisen ja oven lukitsemisen liikunnan ajaksi).

Tavoitteelliseksi liikkujaksi mua ei saa millään, mutta ikääntymisen haittapuolien minimoimiseksi olen valmis harrastamaan valitsemaani liikuntaa. Ja olen huomannut että sopivissa puitteissa jopa nautin siitä.

Nyt olen tunnollisena tyttönä merkannut exceliini tänä vuonna käymäni liikuntatunnit ja maksetut jäsenmaksukulut. Loppuvuodesta on tiedossa siis hinta-per-tunti ja myös jonkinlaista ROI-analyysiä tästä sijoituksesta. Ja tiedä vaikka tekisin jo puolivuotisraportin sitten kun puoli vuotta jumppapupun elämää on täynnä.



Koomisena jälkikaneettina sanottakoon, että mun kriteerit sopivan liikuntamuodon löytämiseksi on vähintään ristiriitaiset:

ei joukkuelajeja
ei yksin suoritettavaa liikuntaa (motivaatio ei riitä)
ei mitään missä ollaan paljain jaloin ihmiskontaktissa
ei ihmiskontaktia
ei juurikaan cardiota
ei mitään, missä pitää puhua ihmisten kanssa
ei mielellään mitään, missä on kovia palloja
ei mitään merkittävää taitoa vaativaa tms teknistä
ei mitään missä on mansplainaamisen riski
ei huonon sään ulkoliikuntaa!
ei mitään liian tavoitteellista tai hampaat irvessä vääntämistä.

Että valitse tässä sitten itselle sopivaa vetreyttäjää! Joistain kriteereistä olen joutunut hiukan joustamaan, mutta tärkeimmistä (=paljaat jalat) en anna periksi.