torstai 23. toukokuuta 2019

Mitä maksaa viikon rälläys New Yorkissa?

Voi herranperkele millainen kulupiirakka! Kävin siis New Yorkissa, ja pistin siellä lievästi sanottuna haisemaan. Toki ennalta tiesin että kaupunki on kallis, mutta että näin kallis, huh.



Piirakan luvut ovat parhaita mahdollisia arvioita kulutuksesta. Pientä heittoa voi olla eri kategorioiden välillä, mutta loppusumma 2534 € on (valitettavasti) hyvinkin lähellä todellista kulutusta. Heitto esimerkiksi ruoka- ja viihdekategorioiden välillä on mahdollinen, koska maksettiin kaveriporukalla menoja ristiin. Eli olen saattanut haalia luottokortilleni hiukan enemmän ravintolakuluja kuin mitä minun osuuteni oli, ja toisaalta viihdemenot saattavat olla luottokorttikulutukseni perusteella hiukan todellista pienemmät. Tai päinvastoin. 

Tomato tomato, loppusumma täsmää todelliseen rahanmenoon, ja eri kategoriatkin ovat tarpeeksi lähellä todellista kulutusta, jotta voin katsella tätä piirakkaa silmästä silmään. Lennot ja majoituskulut plus liikkuminen kohteessa on täsmällisesti justiinsa noin. Shoppailu myös pitää paikkaansa, koska maksoin kaikki ostokset kortilla. 

Rahaa on siis kulunut - oli se sitten kulunut ruokaan tai viihteeseen. Etenkin kun ruoka on usein viihdettä ja viihdekin on joskus ruokaa, jos ihan tarkkoja ollaan.



Se tiedettiin, että New York on kallis kaupunki. Nyt nähtiin, että se todellakin on kallis. Hotelliin ei kuulunut aamupalaa, joten heti aamuruuasta lähtien piti ruuat ostaa kaupungilta. Majoitus oli valittu hinta edellä, mutta mihinkään kauas Manhattanilta ei kuitenkaan haluttu mennä. Lopputuloksena oli jaetun vessan huone, ihan ok kylläkin, ja sijainti oli loistava.

En viikon aikana ollut mitenkään pihi enkä varonut rahanmenoa. Olisi voinut jostakin päästä nipistää kulutuksessa, mutta pistin niinsanoakseni haisemaan, ja tein kaikkea mitä halusinkin. Nautin ihan täysillä, ja ai että se oli ihanaa!

Matka oli ihan mahtava, ja sain siitä paljon henkistä pääomaa. Mukaan tarttui ihania muistoja ja yhteisiä hetkiä, jättipaljon naurua ja iloa, ja matkalaukun täydeltä mieluisia vaatteita. 

Tietoisesti kyllä lähdin tuonne tyhjän matkalaukun kanssa, ja annoin itselleni luvan ostaa uusia ARKIvaatteita niin paljon kuin vain hyviä löytyy. Toki jotain rajaa oli pakko alkaa vetää, sillä hyviä vaatteita löytyi ihan naurettavan paljon. Ja halvalla! 

Etenkin t-paitasaalis on todella  huomattava, ja hinta per paita oli noin 9 dollaria. Yhtäkään juhlavaatetta tms vähäkäyttöistä optimistivaatetta en hankkinut, vaan kaikki on ehtaa arkikäyttökamaa. Ja useimmat on vieläpä merkkitavaraa, sillä käytiin penkomassa läheinen outlet-kylä ja sieltä alerekkien pahnan pohjimmaiset rytkyt, jotka mun muotitietoista (köh) silmääni oikein hyvin miellyttivät.

Olen siis toiveikas että näillä vaatteilla pärjään pitkään. Lisäbonuksena se, että nyt mulla on paljon vaatteita jotka mahtuu kivuttomasti päälle! Viime talven painonnousu on vielä ns. läsnä, ja vanhat vaatteet kinnaa hartioista, mahasta, reisistä, joka puolelta... En usko että palaudun täysin vanhoihin mittoihini ehkä ikinä, ja vaikka vähän kiinteytyisinkin niin nämä vaatteet sopii silti.

Kaiken kaikkiaan huokaisen tyytyväisenä että elin ja olin tuon viikon New Yorkissa. Olen hemmetin onnellinen että olen taas kotona, mutta olin ihan järjettömän onnellinen reissussakin. Okei, rahaa olisi toivonut menevän vähemmän, mutta ainapa sopii toivoa, ja nyt sain käytetylle rahalle ihan kunnolla vastinetta. Yhtään pidempikestoista luottokorttivelkaa en tämän matkan takia tehnyt, vaan kaikki mikä ei ole vielä maksettu pois, maksetaan pois heti seuraavassa laskussa. 

On tämäkin yksi etappi, pystyä rahoittamaan näinkin kallis matka ennakkoon säästäen! Yay minä! Ja nyt säästöhousut jalkaan, että saadaan taas puskuriin täytettä kunnes seuraava reissu koittaa.

perjantai 3. toukokuuta 2019

Antijuhla

Vappu meni, ja mä en  huomannut mitään. Tulin puolivahingossa mutta ennakkoon suunnitellen viettäneeksi todellisen antivapun. En tehnyt mitään vappumaista, en mitään juhlavaa, en yhtään mitään normiarjesta poikkeavaa. Söin yhden munkin, mutta sekään ei oikeastaan ole normiarjesta poikkeavaa. Olla möllötin vaan, enkä edes muistanut koko vappua.

Ja se oli taivaallista!

Etukäteen olin suunnitellut juovani ehkä pienen piccolollisen kuohuviiniä, mutta sekin jäi ajatuksen tasolle. Vietin ihanan vapaapäivän keskiviikkona ja tein itseäni kiinnostavia juttuja, enkä ollut hytisemässä picnicillä leikkimässä että onpas täällä jo lämmin, joo.







Tästä heräsi ajatus, että miksen viettäisi kaikkia juhlapyhiä tällä tavoin. Juhannus varmaan tulee menemään näissä merkeissä, ja jatkossa aion olla uuden vuoden ihan täsmälleen tekemättä yhtään mitään jos siltä suinkin tuntuu. 

Olen kärsinyt juhlapyhäpakkoa niin kauan kuin onnistun muistamaan. Usein sitä ei ole edes tiedostanut, mutta aina on ollut olo, että koska nyt on vappu/juhannus/uusivuosi/pääsiäinen niin pitäähän mun tehdä jotain. Vitut pidä! Pelkkä olemassaoleminen ja hengittäminen kyseisinä päivinä on ihan tarpeeksi! Jos ei huvita, niin ei tartte!

Mä en lähde Keskustorille hytisemään enää yhtenäkään uutenavuotena ja kattomaan raketteja jotka ei kiinnosta. En lähde mökille hytisemään yhtenäkään juhannuksena paistamaan makkaraa josta en edes tykkää, koska ei vaan kiinnosta! Joulun kanssa pitänee tehdä poikkeus perhesovun ylläpitämiseksi, mutta silloinkin teen vaan absoluuttisen minimin ja vietän mukavaa yhteisaikaa aattoiltana, enkä lähde jouluhössötykseen mukaan yhtään vähintäkään tippaa.

Sekin hyvä puoli tässä antijuhlassa on, että eipä kulu rahaa näihin rientoihin. Mun ti-ke kulutus oli täysi 0 €, ja nautin elämästä enemmän kuin monena muuna päivänä yhteensä. Ei tämä juhlimattomuus mitenkään uusi ajatus mulle ole, mutta nyt vapun myötä se konkretisoitui ihan kunnolla. Mä olen vapaa! Ei tarvii jos ei tahdo, ei juhlapyhänä eikä minään muunakaan pyhänä!

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Projekti tatuoinninpoisto, ja sen verkkainen edistyminen

Rehellisyyden nimissä on todettava, että olen snadisti kauhuissani tämän tatuoinninpoiston etenemisestä. Olen käynyt 3 kertaa poistattamassa kuvaa, ja tuossahan se yhä minua silmiin katselee. Okei, kuva on kyllä himmentynyt ja menettänyt tarkkuuttaan. Ja ehkä kolmannen käyntikerran koko hyöty ei vielä ole nähtävillä (muste lähtee ihosta monen viikon aikana hiljalleen). Poistumisen määrä ei kuitenkaan ole lähellekään sitä luokkaa kuin mitä olisin toivonut sen olevan.

Että voihan nyt helvetti. Rahaa on palanut jo lähes 1000 euroa, ja maalissa ei olla vielä. Eikä olla muuten neljännen tai viidennen poistokerran jälkeenkään, jos sama vauhti on jatkossa.

Turhauttaa ja ärsyttää.





Kaduttaako, että lähdin tähän poistoprojektiin? Ei (vielä).

Mutta olisin toivonut että kolmen kerran jälkeen tulokset olisi olleet paremmin nähtävillä. Kuva on kyllä haalistunut, mutta ei niin paljon että sen voisi toivoa lähtevän iholta parin seuraavan käsittelyn aikana pois. Nyt ollaan vielä hilkun kilkun siinä tilanteessa, että voisin lopettaa koko poistoprojektin kesken, ja elää tämmöinen vähäsen haalistunut kuva ihollani. Pistää projektin ikäänkuin pauselle.

Tämä vaihtoehto houkuttaa, etenkin väliaikaisratkaisuksi. Nyt on ollut niin paljon menoja, että toisen tonnin heittäminen tähän kankkulan kaivoon tänä vuonna ei mitenkään päin houkuta. Toisaalta jos tämän pause-vaihtoehdon ottaa, niin vituttaa kovin ankarasti se tonni joka tähän mennessä on kulunut. 

Ehkä ensi vuonna vituttaa tämä musteläiskä taas niin paljon, että olen valmis laittamaan poistoprojektiin rahaa.

Odottelen nyt kiltisti miten muste poistuu seuraavan kuukauden aikana. Tehdään niitä päätöksiä sitten vähän syksymmällä.

Tarinan opetus lienee, että aina vituttaa. Teininä olisi vituttanut jos ei olisi ottanut tatuointia. Nyt vituttaa kun otin, ja vituttaa että lähdin poistattamaan, ja vituttaa ettei se poistu. Ja vituttaa kun vituttaa. Helvettiäkö tässä hyvässä elämässä nyt tämmöisestä vittuuntua, josta selviää rahalla.

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Vuoden 2019 ensimmäisen neljänneksen kulutus

Nyt on excelöity vuoden 2019 tammi-maaliskuun kulutus. Tässä allaollevassa excelpiirakassa on siis kolmen kuukauden ajalta kaikki mun henkilökohtaiset kulutusmenot, eli pakollisten laskujen ja asumiskulujen jälkeinen niinsanottu vapaaehtoinen kulutus. 

Tässä on ne kulut joiden muodostumiseen voin itse vaikuttaa talousvalinnoillani, muut elämänmenot on kiinteitä enkä voi niitä muokata ilman että koko elämäntilanne menee uusiksi.

Suurenee klikkaamalla!

Tein myös diagrammin, jossa näkyy edellisen kolmen kuukauden kulutuksen pohjalta laskettuna keskimääräinen kulutus per kuukausi:

Suurenee klikkaamalla!





Tämä keskimääräis-diagrammi konkretisoi mulle paremmin sen, että mitä oon keskimäärin laittanut per kuukausi mihinkin menoon. Ja kappaskeppas, alkuvuonna onkin mennyt rahaa ihan kunnolla muun muassa eläinten hoitoon! Huh sentään, yli 200 euroa kuussa! 

Matkustelut on myös vienyt ihan tolkuttuman summan per kuukausi nyt talven aikana, ja pelkäänpä että seuraavan neljänneksen matkakulut on vähintään samaa luokkaa. 

Ravintoa/kahvila/baari -kulut on mukavan maltilliset. Oon kuitenkin nähnyt kavereita monta kertaa ruuan merkeissä, mutta näköjään missään hirmu ökypaikoissa ei oo tullut käytyä. Toisaalta onko lähes 60 € kuussa ravintoloihin mitenkään maltillista sittenkään, enpä tiedä. Se on 3 kpl 20 euron ravintolailtaa ystävien kanssa, mikä äkkiseltään tuntuu ihan hyvältä sijoitukselta.

Urheilukulut tulee myöskin kasvamaan jatkossa. Liityin (vastoin parempaa tietoani) erään kuntokeskuksen jäseneksi, ja sehän tarkoittaa säännöllisiä kuukausimaksuja ainakin seuraavan 12 kk ajan. Tosin vaihtoehtona olisi ollut ostaa aina vain suurempia housuja, nimittäin talven aikana perseeni on paisunut noin 2 kokoa suuremmaksi. Päätin sitten alkaa maksaa jumppakeskukselle, jospa se persekin siitä pienenisi.

Autokulut myös kaiken todennäköisyyden mukaan pienenee jatkossa, alkuvuoteen nimittäin kasaantuu aina iso rypäs vakuutus- ja veromaksuja. Myös eläinkulujen pieneneminen on toiveissa (mun möllilauma voi jo paremmin ja talven aikainen eläinlääkärirumba on vähenemään päin).

Tämmöistä! Jos minä jotakhin osaan, niin se on kuluttaminen!

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Koko elämä ryskää kerralla päälle, eli hitonmoinen kiire.

J. Penniä on viime viikot viety kuin mätää kukkoa. Asuntosijoitukset ovat työllistäneet enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja lisäksi on ollut remonttihommia ja muuta ylimääräistä vaivaa (mm. tekemätön loppusiivous ja siihen liittyvät kahinat). 

Kaiken päälle vielä normaali työelämä ja omat eläin- ja viihdemenot, ja osuipa viime kuun loppuun vielä osa-aikaisen opiskelun päättyminenkin! Sirkusta oli, että sain ajoissa sen kirjan kansiin ja kannet kiinni.

Olen odotellut että milloin pääsee rauhoittumaan ja tämä elämänmenon mylläkkä loppuu, ja kauhea ajatus valtasi mielen - entä jos se ei lopukaan! Kaipaan takaisin sohvalle kuuntelemaan kirjoja ja olemaan olematta, ja nyt on juostu eestaas ja ympäri niin paljon, että maailma pyörii silmissä. Ei tämmöistä menoa ihminen kauaa jaksa, tämmöinen introvertti ainakaan!



Mutta entä jos elämä jäisi tällaiseksi! Että koko ajan olisi menoa ja meteliä. En usko että mä pärjäisin kovin hektisessä elämässä. Vaikka onkin kivaa että asioita tapahtuu ja edistystä tulee, niin kyllä vähintään joka toinen päivä (=ilta) pitäisi ehtiä vaan maata ja möllöttää ja olla tekemättä mitään jos siltä tuntuu.

Huomaan, että elämän käydessä hektiseksi mun tapa reagoida on olla ymmärtämättä puhetta. Käy siis niin, että kun olen tarpeeksi häsiksessä en pysty kuuntelemaan kun minulle puhutaan. Tai no, muka-kuuntelen kyllä, mutta en sisäistä yhtään mitään. Tuijotan vaan. 

Tämä tapahtuu etenkin silloin, kun vastapuoli on mallia papupata, ja puhetta tulee ilman hengähdystaukoa. Mä jään pysäkille seisomaan, ja höyryjuna jatkaa vaan menemistään. Mulle pitää puhua hitaasti ja taukoja pitäen, muuten voi olla varma että sama asia pitää käydä läpi vielä uudestaan. Ja mitä enemmän mulle höyryjuna-puhutaan, sitä vähemmän mä pystyn vastaanottamaan tekstiä. Kas kierrettä!

Uskon kyllä, että akuutti kiiresuma alkaa nyt olla purettu, ja ensi viikolla tähän aikaan voin viimeinkin ottaa iisimmin. Tosin samaa mä ajattelin viikko sitten, eli katsotaan ensi viikolla tähän aikaan että mikä on todellisuus. Mutta nyt homman on pakko rauhoittua, ellei jostain ilmesty uutta sijoituskämppää tai pikaremonttia tai muuta yllättävää.

------

Mutta mitäs muuta, 52 puksuttaa eteenpäin hyvällä vauhdilla! Suoritin mörköviikon (viikko 52) pois pelottelemasta, ja epäviralliseksi tavoitteeksi voisikin ottaa jonkun loppupään viikon summan maksamisen aina palkkapäiväviikolla.

Lisäksi tein parannuksia exceliin - alhaalla on nyt myös viikkolaskuri, joka kertoo maksettujen summien (=suoritettujen viikkojen) lukumäärän. Sen alla oleva Kalenteriviikko taas kertoo sen, mitä kalenteriviikkoa parhaillaan elämme. 

Jotenka tuosta näkee, että olen nyt ikäänkuin yhden viikon edellä maksuissa. Tosin en tee maksuja välttämättä hartaasti kerran viikossa, vaan laitan noin-viikoittain jonkin viikkomaksun sivutilille muun verkkopankkiasioinnin oheessa.

Apua miten paljon vielä puuttuu! Oon vasta vajaa 12% haasteesta suorittanut, ja kaikki helpot pikkusummat on jo käytetty! Jatkossa joka toinen suoritus pitäisi olla oikeanpuolimmaisesta sarakkeesta, jottei loppuvuodesta tulisi ihan täysi epätoivo ja failure! Ensi vuonna tämän haasteen kanssa alotan samperi tuolta oikealta alhaalta, ja otan vain hätätilanteessa jonkun pienen summan. Hiki tulee, mutta luottoa on että kyllä tämä haaste maaliin saadaan!

torstai 14. maaliskuuta 2019

Haaste 52, eli 1378 euroa lomakassaan vuoden aikana

Innostuin jälkijunassa 52-haasteesta kun bongasin sen Femmiksen blogista, ja hyppäsin heti mukaan. Myöhässä joo, mutta innosta hihkuen!

Tämähän on erinomainen säästöhaaste! Itse sovellan haastetta siten, että ohjaan säästörahat suoraan matkatililleni. Vuoden lopussa minulla on siis 1378 euroa ehtaa matkapätäkkää, joka sopivasti kattanee vuodenvaihteen reissun kustannukset.

En ohjaa haasteen säästörahoja säästötilille tai sijoituksiin (mikä toki olisi järkevää). Tämä haaste ei myöskään vaikuta kuukausittaisiin säästösummiin, jotka menee multa automaattisesti eri rahastoihin. Ehei, tämä  viiskakkonen olkoon kaikesta muusta täysin irrallinen Pennin lomasäästöproggis! Aurinkoranta here I come!

Koska olen nörtti nörtimpi nörtein, niin tekasin toki asiaankuuluvan excelin. Merkkaan ylös jokaisen viikon lyhennyksen, ja viikkolaskuri ilmoittaa kuinka monen viikon edestä maksuja on suoritettu. 

Katsotaan tuleeko viikoittainen maksu tehtyä etukäteen, jälkikäteen vai nippuna muutaman viikon maksut. Pitänee suorittaa noita loppupään maksuja aina kuin vain kykenee, nimittäin 50 euron suuruiset tilisiirrot tuntuu jo ihan mojovasti kukkarossa, euron tai kahden ei niinkään.

Haaste on nyt startattu, ja lyhennyksiä on suoritettu 11 viikon edestä. Niputin kerralla alkupään helpot pois (plus yksi random 15-euroinen), ja ensi viikolla suoritetaan jokin isompi summa.

Mulla on ollut raportointimotivaatio ihan nollissa alkuvuonna. Oon toki merkannut menoni ylös, mutta kuukausittaista raporttia ei ole tehnyt mieli tehdä, kun paletti on ollut niinsanoakseni hiukan levällään, yllättäviä menoja on tullut, ja asuntosijoituksetkin on lähteneet ihan laukalle. Ajattelin, että teen vuoden ensimmäisen kolmanneksen raportin, kunhan maaliskuu on lusittu. 

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

The Power of Habit

Kuuntelin tuossa mainion kirjan nimeltään The Power of Habit.

Mun elämäntavat ovat (olleet) olleet sellaisia, että niihin on kuulunut suht suuri rahankäyttö. En tarkemmin osaa edes eritellä miten olen pistänyt rahaa haisemaan, mutta mun (entisellä) default-settingillä eläessäni olen viskonut rahaa ympäriinsä ihan tolkuttomia määriä. Ilman että mulle on jäänyt siitä mitään käteen (=osakkeita, asuntoa, merkkilaukkuja tai mitään muutakaan ns näytettävää).

Olen tullut ymmärtäneeksi, että jos pelkästään yritän käyttää rahaa vähemmän, siitä ei todennäköisesti tule pidemmän päälle yhtään mitään tulosta, ellen muuta tapojani perinpohjaisesti. Tähän se Mr Money Moustachen metodien nerokkuus pitkälti perustuu - opetellaan elämään niin, että elämäntyylin ylläpitoon ei kulu juurikaan rahaa. Nautitaan yksinkertaisista jutuista ja tehdään elämästä sellaista, että se ei pyöri rahan ympärillä. Rahan säästö ei ole itsetarkoitus, vaan se on tapojen muuttamisen lopputulos. 

Mulle maistuisi elämän yksinkertaistaminen, pikkujutuista nauttiminen, ja todellakin vähempi rahankäyttö. Oon kiinnittänyt huomiotani rahankäyttöön ja sen vähentämiseen, mutta pelkkä pennien laskeminen ei auta mikäli tavat eivät muutu. Ja pitkään aikaan ne eivät mihinkään muuttuneet.

Hetkittäinen kuuriluontoinen kiristely on onnistunutkin, mutta ennemmin tai myöhemmin homma lerpahtaa ja entinen meininki jatkuu, kun ne perustavanlaatuiset tavat eivät ole muuttuneet mihinkään. 






Nykyään olen onnistunut viilaamaan tapojani sellaisiksi, että osaan kyseenalaistaa omaa toimintaani. Enää en tavan vuoksi ostele juttuja joita luulen tarvitsevani, tai koska luulen olevani ihminen joka "joskus" käyttää jotain hilipatstuippa-konetta tai vetkotinta. 

Mulla on edelleen järjetön määrä huonoja tapoja, mutta oon iän karttuessa huomannut että joka juttua en tarvitse. Ja en enää yritä tehdä omilla kulutustottumuksillani itsestäni ihmistä joka en ole. Voin ostaa vaikka 100 000 hiussolkea ja tukkakoristetta, mutta musta ei niiden omistamisen myötä tule ihmistä joka sellaisia tykkäisi käyttää.

Ennen mulla oli tapana nähdä ystäviä kaupungilla, ja ihan aikomatta pistäytyä muutamassa kaupassa samalla. Ja taatusti ostaa jotain "ihan pientä". Tämän oon onneksi tiedostanut, ja osaan nyt toimia paremmin. Mutta mua kiinnostaa kartoittaa omassa sähläävässä elämäntyylissäni yhä tarkemmin ne tavat, joita teen ilman sen suuremmin miettimättä, ja jotka pöllii mun rahat! Niitä täytyy olla vielä vaikka miten paljon, mutta mä en vaan huomaa niitä!

Apropoo, mun tammikuun kulutus oli ihan katastrofaalinen johtuen muutamasta ennakoimattomasta menosta, ja myös kahdesta matkasta jotka tammikuuhun osui. Kuluvan vuoden yhtenä ajatuksena onkin olla lähtemättä mukaan joka hemmetin reissulle. Matkoja on kyllä tulossa, mutta mietin tosi tarkkaan mihin pikkureissuille lähden mukaan.

Suoranaisesti en halua välttää kotimaan matkailua, mutta viime vuoden perusteella huomasin että monet "ihan pienet" viikonloppumatkat vie yllättävän paljon rahaa! Jos parin yön kotimaanmatkaan kuluu rahaa yli puolet siitä kuin viikon etelänlomaan, niin mä mielummin menen sinne etelään viikoksi kuin teen pari hohhoijaa-viikonloppumatkaa kotimaassa samassa loskasäässä. Nyt otetaan laatua eikä määrää, ja tänä vuonna en liikahda mihinkään missä ei oo parempi tai lämpimämpi sää kuin kotona. Ellei sitten luvassa oo ihan poikkeuksellisen eeppiset mökkibileet, niiden kohdalla voin tehdä poikkeuksen.

Rahankäytön seuranta on yks ihan parhaita työkaluja josta lähteä liikkeelle oman sähläyksen hallintaan saamisessa. Mä oon nyt siinä vaiheessa, että kulujen ylöskirjaaminen on jatkuva tapa (huraa!), mutta pelkästään se ei auta mua kuluttamaan vähemmän rahaa. Nyt on aika hyödyntää sitä dataa mitä talousseurantani mulle tuottaa, ja tehdä johtopäätöksiä sen pohjalta. 

lauantai 9. helmikuuta 2019

Vuosi BookBeatissä! Mitä maksoi, paljonko kuuntelin?

Yksi vuosi BookBeatiä takana, hip huraa! Löysin puolivahingossa BookBeatin jollain tappavantylsällä Onnibus-matkalla alkuvuodesta 2018. Ajattelin että otanpa kahden viikon ilmaisen kokeilujakson, niin menee tämä bussimatka nopeammin.

Ja nyt vuotta myöhemmin voin todeta, että siinäpä oli yksi parhaita päätöksiä minkä olen kuunaan tehnyt! Ei nimittäin jäänyt kahteen viikkoon se kokeilu, vaan olen ollut tyytyväinen, 16,90 euroa kuussa maksava käyttäjä siitä asti. Ja kertaakaan en ole katunut!


Katsotaanpa vuoden mittaisen käyttäjäkokemukseni kuluja ja statistiikkaa:

- 12 kuukautta 16,90 € kuukausimaksulla on vuodessa 202,80 €
- Vuoden aikana kuuntelin 104 kirjaa, joten hinta per kuunneltu kirja on 1,95 €
- Vuoden aikana kuunneltujen kirjojen kesto oli 850 tuntia, eli noin 71 tuntia per kuukausi
- joka on keskimäärin 17 h 45 min per viikko

- ja edelleen keskimäärin 2 h 20 min per päivä. Aika paljon!

Eniten kirjoja kuuntelin marraskuussa 2018: 100 tuntia, eli noin 3 h 30 min per päivä.
Vähiten kirjoja kuuntelin tammikuussa 2018: 16 tuntia, noin puoli tuntia per päivä.

Vuoden aikainen kuuntelutuntimäärä näyttää tältä:

Nousujohteista, pääosin ainakin









Mielenkiintoisena yksityiskohtana kerrottakoon, että oon loppuvuodesta 2018 lähtien kärsinyt pienestä terveyteen liittyvästä krenkasta, joissa oireena on ollut muun muassa ihan tautinen väsymys. Joten marraskuuhun osuva kuuntelupiikki ei yllätä itseäni yhtään - makasin silloin lähes kaiken vapaa-aikani sohvalla kuunnellen kirjoja ja/tai nukkuen. Nyt vointi on onneksi parempaan päin taas, ja jaksaa tehdä muutakin kuin maata!

Mutta mitä tuli kuunteltua vuoden aikana? Pelkkää hömppää ja dekkareita? Aika paljon niitäkin, mutta korvissa oli myös paljon muuta! BookBeatin tarjonta on todella runsas, ja uutuuksia tulee niin kovaa tahtia etten pysy perässä vaikka kovasti yritän!

Kategorioittain katsottuna olen kuunnellut erilaisia kirjoja seuraavasti:































Ajoittain oli hankalaa luokitella kuunnellut kirjat. Esim viihteen ja chick litin ero oli välillä vaikea määritellä. Ja joskus tieto/tiede -kategoriaan oli isokin kynnys laittaa jokin teos, ja se sitten päätyikin self help -osastoon jos tiedepitoisuus ei mielestäni ollut tarpeeksi suuri. Kategorisointi onkin ollut ajoittain summittaista sinnepäin-heittelyä.

En ole ennen ollut kovinkaan suuri dekkarihiiri, mutta viime kesänä kuuntelin Millennium-trilogian, ja lopun kesää korvissa oli lähes aina joku deksu. Nyt kun miettii, niin en ole tainut ikinä lukea dekkareita, ainoastaan olen kuunnellut. Ja aika paljon olenkin, 19 kpl vuodessa?! 

Entäs sitten vuoden parhaat kirjat! Ne ovat tässä:

Vuoden parhaat kuuntelukokemukset in no particular order.
Parhaita kirjoja olisi voinut listata vaikka miten monta lisää. Huonot ja tylsät kirjat jätin kuuntelematta, joten melkein kaikki 104 kirjaa voisi olla tällä listalla. Mutta nämä 8 ylläolevaa on ihan best of the best eri kategorioista. 

Kaikki Mackintoshin ja Ahnhemin kirjat oli tooodella hyviä kuuntelukokemuksia (ei ainoastaan nuo 2 ylläolevaa). Lasitehdas oli ehkäpä koko vuoden paras kirja, se oli niin hemmetin hyvä että pitänee kuunnella joskus uusiksi. Hintsa oli yksi ensimmäisiä kirjoja mitä kuuntelin, ja Nopolat kuuntelin marraskuussa kun makasin sohvan pohjalla eikä juuri mikään naurattanut. Mutta Nopolat nauratti <3

Tämä teksti ei ole mikään maksettu mainos BookBeatille, vaan ihan vapaaehtoinen ylistysvirsi tuon palvelun erinomaisuudesta. Tokihan kirjaston kautta äänikirjojakin saa, mutta joutuisi jonottamaan ja järjestelemään ja olemaan organisoitu, ja minä en semmoista harrasta. Vaikka reilu 200€ on paljon rahaa, niin koen saaneeni niin paljon pääomaa, viihdettä ja iloa elämään sen ansiosta, että aion jatkossakin panostaa tähän. Kestotilaus siis pysyy voimassa, ja kirjojenkuuntelu jatkukoon!

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Joulukuun 2018 käyttörahaseuranta

Joulukuun kulutukset on nyt ynnätty. Pidemmittä puheitta:

Olin matkoilla uuden vuoden yli (aurinkoa! valoa!! ihanaa!), joten teknisesti ottaen joulukuun puolelle kuuluisi jotain matkakuluja. Mutta koska olen laiskimus enkä jaksa tehdä elämästäni nyt vaikeaa, niin laitan kaikki matkakulut tammikuulle, koska tammi-helmikuun aikana nuo visalta kuitenkin vasta menee.

Tammikuun kulutuksessa suuret urheilukulut pisti silmään - siellä on kausilippu uimahalliin ja nettivalmennuksen jäsenmaksu. Lisäksi salimaksuja ja lisäravinnetilaus. Kylläpä kasautui joulukuulle näitä. Muita suurempia ei eläinlääkärimaksujen lisäksi sitten olekaan, hurraa! Liikuntaan aion kyllä panostaa jatkossakin, en typerän paljon mutta tarvittavan paljon kuitenkin.

Tammikuussa luultavasti taas venytellään ja ravistellaan kulutusta, vuosi nimittäin alkoi reissun merkeissä, ja niissä tuppaa rahaa aina menemään. Niin tälläkin kertaa.

torstai 27. joulukuuta 2018

Tase 31.12.2018

Katsellaanpas hetki neiti Pennin taloudellista tilaa. Olen kotkottanut täällä kerta toisensa perään mun arkielämän kuluttamisesta, mutta todella vähän palstatilaa on annettu varsinaiselle säästämiselle. Tai sijoittamiselle, miten sitä nyt katsoo. Nimittäin kaiken kulutushysterian ohella olen kuin olenkin saanut laitettua rahaa säästöön tänä herran vuonna 2018. 

Ja koska vuoden viimeinen palkka on jo tullut tilille ja tämän vuoden sijoitukset on sen myötä tehtynä, voidaan ynnätä yhteen kuluneen vuoden summat.

2018 sijoitukset
Indeksirahastoihin 2500 €
Bank Norwegianiin 1100 €
Osakkeisiin 910 €

Yhteensä 4510 €, keskimäärin 375 € per kuu. Ihan ok. Ei paras, mutta ok.

Sijoitusasunnot ovat olleet vuokrattuna koko vuoden 2018, ja vivuttavat itseään tasaisen hitaasti mutta varmasti minullepäin. Sijoituslainaa on jäljellä 92 200 €. 

Nti Pennin tase 31.12.2018
Varat 132 360 €
   Sijoitusasunto A: 48 000 €
   Sijoitusasunto B: 65 000 €
   Rahastot: 13 250 €
   Osakkeet: 910 €
   Käteiset: 5 300 €

Velat -92 200 €
   Sijoitusasuntolaina A: -36 000 €
   Sijoitusasuntolaina B: -56 200 €

Saldo  40 260 €

Asuntojen arvot ovat noin-arvioita. Ja rahastojen ja osakkeiden arvot ne vasta eläväisiä ovatkin.

Ihan ok! Noin 40k saldon rikkoutuminen pistää hymyn naamalle.



Vuodelle 2019 ei ole suunniteltuna isoja menoja. Ei sijoitusasunnonostoja, ei asunnonvaihtoa, ei autonvaihtoa. Ei suuria hankintoja muutenkaan. Henk koht menoista eläinkulut tulee luultavasti nousemaan, ja matkusteluun on allokoitava taas jonkinmoinen summa. Tämä koira se ei matkustelun suhteen karvoistaan kovin kauaksi pääse, mutta 2018 syksyä vastaavaa reissuhulabaloozaa en aio pitää. 

Kevään 2019 jenkkireissu tulee nielemään miehekkään summan rahaa (samalla hinnalla tekisi varmaan 3 pientä viikonloppupyrähdystä Eurooppaan). Ja ruskamatka talvelle 2019-2020 etelän lämpoöön on korvamerkittynä, koska ei tätä pimeyttä jumankauta kestä. Joku halpa tai edes semihalpa aurinkomatka tulkoon ensi talvelle, koska mä haluun.

Kaiken kaikkiaan mun taloudellinen tilanne tällä hetkellä on kaikin puolin ok. Sijoitusten suhteen 2018 ensimmäinen puolisko meni hyvin, ja jälkimmäinen katastrofaalisesti. Eli keskimäärin tulos oli ok. Pystyisin todella paljon parempaankin jos eläisin maltilla ja ihmisiksi, mutta. Jos nyt edes noin-ihmisiksi eläisi ensi vuonna, niin kelpaa.

Tavoite vuodelle 2019 on saada aikaiseksi huomattavasti isompi kuukausittain säästösumma. Tohtisiko sanoa, että 500 euron säästö/sijoitus palkkatuloista per kuukausi olisi tavoite. Ja päälle sijoitusasuntojen vivutukset, niin avot sie!

Erittäin hyvää loppuvuotta 2018 ja uutta alkavaa 2019 kaikille! Penni hiljenee nyt loppuvuodeksi, palaan eetteriin uusien kujeiden kanssa tammikuussa 2019!

perjantai 21. joulukuuta 2018

Tip vitun tap

Disclaimer: Alla pahaa tekstiä joulusta. En lukisi pidemmälle jos joulumieli on kovin herkällä tai muuten vaan ei huvita jouluahdistuksesta lukeminen.




Mä en ole pätkääkään jouluihmisiä.

Joulu on herättänyt mussa lähes aina suurta ahdistusta, ja helpotusta sitten kun se on ohi.

Monena vuonna oon saanut syksyllä jo aikaan kunnon ahdistuksen, joka on vain kasvanut joulua kohden. Kauppojen jouluhäsäys, lahjojen tuputtaminen, kiire ja joulusiivoukset ja kaikki paska, se vaan on mulle liikaa! Tavaranpaljous ja mitä te teette jouluna -kyselyt, tuleeko lunta, no ihan helvetin sama, ääää jättäkää mut rauhaan. Jokin keinotekoinen yhteisöllisyys, tavoite olla niin kivakivaa, vaikka se alkuvuonna on unohtunut ihan muualle. Argh.

Tänä vuonna tosin olen ihmeen hyvin pysynyt (anti)joulumielellä, eikä vieläkään mitään maailmanluokan paniikkia ole syntynyt. Outoa! Ja ihanaa! Kunhan ei tule korkojen kanssa sitten kaikki päälle pyhinä, mutta lähdetään siitä että näin ei käy. Shields up, thumbs up, middle fingers up. I'm ready.

Joulu on perinteisesti ollu se The aika, jolloin paskaa sataa niskaan, ahdistukset purkautuu siellä sun täällä, ihmiset on marttyyreja kun mitään ei jakseta mutta kuitenkin pitää olla SITÄ ja TÄTÄ ja vielä vähän TUOTAKIN. Lopulta kaiken raivoamisen jälkeen kokoonnutaan saman pöydän ääreen muka-hyvillämielin kun on kuitenkin joulu. Ruikuti voivoti ja tip helvetin tap, mun joulumieli on ollut aina patoutunutta ahdistusta ja kiukun kanavointia johonkin, en edes tiedä mihin.

Oon ihmisenä ajoittain todella ahdistuvaista sorttia (vaikka sitä ei välttämättä päällepäin huomaa, kai), ja joulu on aina ollut se, jolloin oma toleranssi on ollut tosi huono. Jouluun ei edes ole liittynyt mitään överiä alkoholinkäyttöä tai muuta fyysistä pahoinpitelyä, mutta silti se ahdistaa. Kaikki pysähtyy, mikään ei ole (ollut) auki, pitää vain rauhoittua ja olla, ja saatana minä en sitä jaksa enkä tahdo.

Tänä vuonna h-hetki ja the-päivä on vielä edessä, mutta olen toiveikas että tästä selvitään ilman pilleripurkilla käyntiä. Ilman vodkapullolla käyntiä en varmasti selviä, mutta se onkin sitten asia erikseen.


Positiivisempana nuottina sanottakoon, että vuoden viimeinen palkka saapuu ihan näillä näpyköillä, ja saan/sain kasattua yhteenvedon omasta varallisuudestani. Varat, velat, sijoitukset ja omistukset on jo listattuna, ja julkaisen sen täällä lähiaikoina. Varallisuus on kasvanut (kiitos sijoitusasuntojen), säästöjäkin on tullut lisää vaikka matkustuskassa onkin niellyt ison osan 2018 ylimääräisistä rahoista.

To be continued!