lauantai 8. elokuuta 2020

Kympin tavoite? Kympin tavoite!

Olen lukenut kesälomallani Julia Thurenin Kaikki rahasta -kirjan, ja päähäni tärähti kerralla ajatus oman kymppitonnin säästämisestä. 

Tajusin nimittäin, että nyt saattaisi olla sopiva hetki kymppitonnin säästämisen aloittamiselle, koska: 

- Korona-ajan tuoma epävarmuus sai mut keväällä tajuamaan salaman lailla käteiskassan tärkeyden. Ja sen faktan, että mun käteiset oli/on tosi olemattomat.

- Koska matkustelut on pannassa, mulla ainakin teoriassa jää enemmän rahaa säästöön (olettaen että työpaikkani säilyy myös jatkossa). 

Joten miksipä en rupeaisi tuumasta toimeen!
























Laskeskellaanpas:

Heinäkuun palkasta sain Norwegian-tililleni taas lisää saldoa. Olen lihottanut säästötiliäni keväästä lähtien, kun korona vei matkasuunnitelmat ja yleispaniikki käteiskassan puuttumisesta iski. Heinäkuun palkan jälkeen norwegianissani on nyt kokonaista 2600 euroa. Loistava pohjakassa kymppitonniprojektille! 

Kymppitonniin on 7400 euroa matkaa. 7400 jaettuna 12 kuukaudella on 617 euroa per kuukausi. Jaiks. Onnistuuko multa tämmöinen säästö per kuukausi? Ja miksi tämä kymppitonni pitäisi kasata vuodessa?

Vuoden tavoiteajan määrittely voisi olla turmion tie tälle vielä niin hauraalle projektille, joten laitan mielummin epämääräiseksi tavoitteeksi kaksi vuotta. Vaikka inspiroidun Thurenin kirjasta ja hienosta suorituksesta kasata oma kymppitonninsa vuodessa, en ole samanlainen supernainen, ainakaan lähtöjään, joten unohdetaan tuo vuoden tavoiteaika.

Kahden vuoden tahti tarkoittaisi, että säästää pitäisi 309 euroa kuussa. Tuntuu jo lähes realistiselta! Haluan mielummin kannustaa kuin masentaa itseäni tällä projektilla, joten tavoite täytyy olla jokseenkin mahdollisesti saavutettava. Tosin jos minkäänlaista aikarajoitusta en laita, niin itseni tuntien homma venyy vanuu ja lopulta unohtuu.
Entäs muut säästöt? Indekseihin mulla on mennyt 200 euroa kuussa, ja tuntuu järkevältä tehdä näin jatkossakin. Vaikka tämä kymppitonniprojektin kertymistä hidastaakin. Saattaisin EHKÄ saada KENTIES kybätonnin kasaan jos ohjaisin 
kymppitonniin myös indekseihin menevän 200 euroa ja muut pikkusijoitukset (mm. sijoituslainan omatoimiosuudet). Mutta se tuntuisi taas munien samaan koriin latomiselta.

Joten näillä mennään. Hiljainen kymppitonniprojekti on nostettu liedelle porisemaan, katsotaan jos se kohta alkaisi kuplia. Tai alkaahan se, samperi, kun niin päätetään.

perjantai 5. kesäkuuta 2020

Taking steps is easy, standing still is hard

Viime päivinä olen pohtinut muun muassa sitä, että miten vähän sitä lopulta tarvitseekaan! Siis mitään, mutta esimerkiksi nyt vaatteita, tuota ylitsepursuavaa luonnonvaraa minun asujaimistossani...

Huomasin kaappia raivatessani, että mulla on todella monet farkut. Kuudet, tarkalleen ottaen. Joista käytän säännöllisesti noin kaksia tai kolmia. Yksien farkkujen käyttöikä on arviolta muutaman vuoden, keskimäärin, riippuen toki materiaalista ja käyttäjän rämäpäisyydestä ja farkkujen käyttötiheydestä. 

Mutta jos sanotaan että farkut pysyy hyvänä kolme vuotta meikäläisentyylisellä käytöllä, niin ollaan luultavasti lähellä oikeaa arviota. Tosin mun tällä hetkellä eniten käytössä olevat farkut on yli kolme vuotta vanhat, ja käytön jälkiä ei juurikaan ole. Että.

Mutta ihan laskutoimituksen kannalta määritetään farkkujen käyttöiäksi nyt kolme vuotta. Siinä ajassa jotain kulumaa jo tulee, oma derrieeri leviää enemmän kuin farkut, tai muoti/mieltymykset ajaa ohi.

Kaapissa roikkuu kuudet farkut. Kuusi kertaa kolme vuotta. On kahdeksantoista vuotta. Mulla on kahdensantoista vuoden käytön edestä farkkuja kaapissa! Että tarvitseeko hankkia lisää?! No ei. Ja onko joskus houkutus hankkia uusia farkkuja? No on. 

Jos mun hanuri edelleen mahtuu näihin nykyisiin (stretch)farkkuihin, niin mulla ei ole mitään syytä hankkia uusia 15 vuoteen, ainakaan.

Sama logiikka muidenkin vaatteiden kanssa. Jumppahousuja on vaikka kuinka monet, ja yhdet parhaista on oikeasti 20 vuotta vanhat pöksyt. Ne on edelleen erinomaisessa kunnossa käyttömukavuuden puolesta, vaikka kankaan pinta onkin hiukan elämää nähnyt. Jos housujen käyttöikä parhaimmillaan olisi tuon 20 vuotta (and counting), niin mulla on ainakin sadan vuoden verran jumppahousuja kaapissa!

Kenkien suhteen voi sentään jotenkin perustella valikoiman runsautta sillä, että eri tilanne vaatii erilaiset stiflat. Mutta toinen juttu on, että tarvitseeko kuinka monet juhlakengät, lenkkikengät, kävelykengät, fiilistelykengät, ja niin edespäin.






Mikä helvetti siinä on, että ostelu on niin kivaa! Miten sitä on oppinut tämmöiseksi kimpoilevaksi kokoajan jonnekin päin sätkiväksi olomuodoksi, ja niin usein se oman itsen toteuttaminen purkautuu niin, että tulee mentyä johonkin ja ostettava jotain, joko fyysistä tai elämystä.

Tokihan tämmöinen ylikulutus on ihmisen omaa syytä. MUTTA pikkaisen haluaisin osoittaa kritiikkiä myös jatkuvaa mainostamista ja etenkin kohdemainontaa kohtaan, joka tunkee nähtäville salakavalasti juuri sitä tavaraa, mitä olet kännykkäsi lähellä joskus puhunut tai peräti googlaillut. Ärsyttää myös yhteistyömainonnat jota näkee somessa, ja vaikka yritän olla niille immuuni, niin en saletisti täysin ole. Ai kappas toikin pätevä tyyppi käyttää tota ravintolisää, ehkä mäkin kokeilen kun on vielä tarjouksessa!

Se tarvitsemisen ja haluamisen ero, sen kun saisi hakattua omaan dna:han jotenkin pysyvästi. Jos mä saisin muutettua 90% kaapissa roikkuvista vaatteista takaisin rahaksi mitä olen niistä maksanut, niin hittovie mun pankkitilini kokisi suuren ihmeparantumisen. Ja mä olisin edelleen yhtä onnellinen, ja asuntoni olisi siistimpi.

Mun heikkous on alennusmyynnit. Luulen että ostamalla alennusmyynnistä teen jotenkin järkevän hankinnan. Ja näiden järkevien ostosten myötä mun kaappieni sisältö paisuu. Oon raivannut kaapeistani turhaa ja vanhaa vaatetta pois, mutta liian täyttä on vieläkin. 

Oon tyytyväinen, että olen sisäistänyt itsessäni tämän käyttäytymismallin. Mutta voi miten vaikeaa silti on olla tekemättä mitään, ostamatta mitään, lähtemättä mihinkään, vaikka se paikallaan olo toisi helposti niin hyvän onnellisuuden! Toistoja, toistoja vaan, niin jospa se tästä.

En muuten ostanut sitä reppua mistä muutama postaus sitten puhuin. Hyvä minä, tap tap.

tiistai 26. toukokuuta 2020

Kylmän käteisen kutsuhuuto

Tämä kevät on ollut suuri silmienavaaja. En muista että oman elämäni aikana olisin vastaavaa kokenut, että kaikki suunnitelmat menee uusiksi, ja että globaalilla tasolla asiat muuttuu näin paljon näin äkkiä.

Kaikesta paskasta huolimatta korona on toiminut mulle jonkinlaisena nollaajana. Mulle on tullut tarpeeseen tämä pysähdys. Aiemmin matkustelu oli isossa osassa mun elämässäni, ja shoppailin liikaa kaikkea. Nyt olen ollut kotona ja perunut matkat ja menot, niin huomasin että eipä tämä paikallammin olo niin kauheaa olekaan.

Tottakai matkustusintoa on yhä, ja joskus taas lähden. Mutta kunnon reality check tämä kevät on ollut! Että ehkä ei tarvitsekaan matkustaa, shoppailla ja elää tulevaisuudessa jotta on kivaa. Sitten kun oon siellä niin käytän tätä mekkoa. Sitten kun matkustan tonne niin koen X Y ja Z, ja onpas sitten ihanaa. 

Ei, nyt ollaan tässä ja nyt, kun ei muuallekaan päästä. Ja se ei oikeastaan ole yhtään hassumpaa.



Mutta ajatuksia, voi miten niitä on herännyt! Jos jotain on tästä keväästä painunut mieleen, niin sen tajuaminen, että mitä tahansa voi tapahtua nopeasti. Hyvässä ja pahassa.

Eipä olisi arvannut millainen kevät tästä tulee. Mun piti olla menossa tukka hulmuten huolia vailla pitkin Eurooppaa, mutta oonkin ollut kotona ja kärsinyt sekalaisista mutta onneksi ei-vakavista terveyshaitoista. Oon viettänyt koronakaranteenia ja käynyt korkeintaan lähimetsiköissä ulkoilemassa, ja siinä kaikki.

Isoihin juttuihin ei voi itse vaikuttaa - koronat tulee ja tulivuoret purkaantuu, ja mitä kaikkea vielä. Mutta jos johonkin voi vaikuttaa, niin omaan valmistautumiseen. Ja yksinkertaisimmillaan elämän katastrofeja helpottanee se, että on käteistä. Ei se kaikkea ratkaise, mutta yllättävän paljon kuitenkin! 

Ehkä niillä gordonramsayllä ja muilla on pointtinsa, että 3-6 kuukauden menojen verran pitäisi olla kylmää käteistä jemmatilillä. Tähänastisessa elämässäni en ole osannut stressata heikohkoista käteisvaroista, mutta tämän kevään jälkeen olen ruvennut katsomaan tuotakin asiaa uusin silmin. 

Todellakin haluan jatkossakin matkustaa ja nauttia elämästä valitsemillani tavoilla, mutta. Haluan ensin hoitaa oman tonttini parempaan kuntoon, ja olla varautunut muuhunkin kuin seuraavaan seikkailumatkaan. Nimittäin tuli mikä paska ikinä, niin jos on käteistä, niin asiat on heti piirun verran paremmin. 

Tarpeeksi monta asiaa voi mennä vituralleen joita ei voi rahalla ostaa parempaan kuntoon - joten jos on rahaa jolla lunastaa edes jotkin asiat paremmaksi, niin tehdään nyt edes se.



Olen ollut tosi onnekas tämän koronakevään suhteen siitä, että oma työpaikka on säilynyt, lomautuksia ei ole ainakaan vielä tullut, ja taloudellista katastrofia en ole kohdannut. Oikeastaan päinvastoin - omat huvittelumenot on tippuneet ja peruuntuneista matkoista takaisin saadut rahat ovat kasvattaneet tilin saldoa. Mutta ihan yhtä hyvin kaikki olisi voinut mennä kohdallani toisin!

En voi jatkossa luottaa hyvään tuuriin, kun jotain kurjaa tapahtuu! Tämä koronakevät liippasi nyt vähän liian läheltä. Näin miten vituiksi asiat voi mennä, vaikka en itse eikä lompakkoni ole joutunut ottamaan osumaa (ainakaan vielä). 

Jos itse olisin joutunut työttömäksi/asunnottomaksi tai muuhun ahdinkoon, niin olisiko mulla ollut käteistä jolla hoitaa itselleni kämppä ja muutaman kuukauden vuokrat ja ruuat? No ei. Rahastojen arvot tipahti lähes yhdessä yössä, joten niistä nostaminen ei olisi ollut mieluisaa, jos nopeaa käteistä olisin tarvinnut. 

Eli mitä tästä opimme? HANKI RAHAA URPO niin saat jatkossa katon pääsi päälle jos huonosti käy ja rosvosektori osuu omaan otsaan. IKINÄ ei tiedä mitä tapahtuu - ja jos mitään ei tapahdukaan ja kaikki on hyvin, niin onpahan säästötilillä se noin-viistonnia joka toimii hyvänä unilääkkeenä ja mielenrauhoittajana. 

Vaikka olisin varustautunut pahimpaan, ei se tarkoita että se pahin tapahtuisi. Mulla voisi olla se 3-6 kuukauden katastrofirahasto jemmassa, enkä silti manaisi seuraavaa koronaa tai summonoisi taivasta tipahtamaan niskaan.

Joten, säästöhousut jalkaan hep, ja seuraavaa matkabuukkia tai muuta hurlumheitä aikaisintaan sitten kun säästötilillä tillottaa noin 2000 euroa. Tai mielellään 5000 euroa, mutta ollaan nyt realisteja.

tiistai 28. huhtikuuta 2020

Kymppivuotisennuste, ja viisivuotissuunnitelma

Missä haluan olla 10 vuoden päästä

Luin inspiroivan tekstin Omavaraisuushaasteen blogista, ja aloin miettiä omaa tulevaa kymmenvuotisvuotiskauttani.

Sen sijaan että reputan ja sisustan vaihtoehtoisen nykyminäni eri versiota (kuten tein edellisessä postauksessani), voisin maalailla visiota kymmenen vuoden päässä siintävästä Jennistä. Tiedä vaikka saisin samalla visioitua itseni entistä paremille urille ja vaikutettua tulevaisuuden minääni.

Kymmenen vuoden päässä oleva minä tuntuu tosi kaukaiselta. Ja koska mua huimaa helposti, niin ajatellaanpa ensin viiden vuoden päässä olevaa minää. Mitä hänellä on? Mitä hän haluaa? Mitä on saavuttanut, miksi, ja mitä haluaa sillä kaikella tehdä?



Suuriin kysymyksiin en tiedä vastauksia, mutta rahapuolta voi sentään laskeskella. Nykyisenkaltaisella menolla mun tilanne on viiden vuoden päästä numeroiden valossa tämmöinen:


5 vuoden päästä

Velat
Sijoituslainat             - 97 000,00

Varat
Sijoitusasunnot          192 250,00
Indeksit ja osakkeet      31 000,00
Käteiset                        7 600,00

TASE                       133 850,00

Olen laskenut ylläolevat luvut niin, että sijoitan rahastoihin 200 euroa kuussa ja talletan säästötilille 100 euroa kuussa. Nämä on realistiset luvut viime vuosien sijoituksiin verrattuna, joten mennään näillä. Korkoa tai arvonnousua en ole laskenut millekään, koska, no, hemmetistäkö niistä mitään tietää. Voi tulla ylös, tai voi tippua alas.

Ja siis onhan nuo ihan älyttömät lukemat jo tuollaisenaan! Verrattuna esimerkiksi noin kuukauden takaisiin lukuihini jotka löytyy täältä. Että siis viidessä vuodessa taseeni voisi hyvässä tuulessa mennä 57 174 € -> 133 850 €. 

Laskinko mä tämän nyt oikein!? Nousua olisi 76 676 euroa. Herranjestas! Jaettuna viidellä on 15 335,20 euroa per vuosi. Äkkiseltään laskettuna ihan realistista, ottaen huomioon että sijoitusasunnot vivuttaa mullepäin noin 11 000 euroa per vuosi (ollessaan kaikki asuttuna).

Tokihan kaikkea voi tapahtua blabla yada yada, voin joutua myymään kämpät ja taivas voi tippua niskaan. Mutta kauhukuvien rinnalla pyörittelen päässäni myös tätä semi-realistista mutta rohkaisevalla tavalla optimistista skenaariota, jossa asiat ei mene hirmuisen vituiksi, vaan jatkaa rullaamista yhtä hyvillä raiteilla kuin kuluneina vuosinakin.

Toki sijoitusasuntoihin tulevat remontit ja muut huoltotyöt syövät osan tuottoa. Mutta huoltaminen nostaa myös asuntojen arvoja.

Oikeastaan ihan tarkat luvut ei ole mulle se päällimmäisin pointti, vaan se, että miten hiton paljon tai edes puolet siitä voi viidessä vuodessa saada aikaan! Ja sehän on ihan helkkarin paljon!

Entäs ne 10 vuoden päässä olevat luvut? Katsotaanpa:

10  vuoden päästä

Velat
Sijoituslainat             - 43 000,00

Varat
Sijoitusasunnot             201 862,50
Indeksit ja osakkeet     43 002,14
Käteiset                       13 600,00

TASE                        215 464,64

(Tähän olen rohkeana penninä laskenut asuntoihin 5% arvonnousun. Nämä myös laskettu niin, että 200€ kuussa indekseihin ja 100€ kuussa käteistalteen).

Yo, man! Nää on ihan hitonmoisia lukemia! Etenkin mulle, joka ei vieläkään omasta mielestä ymmärrä rahasta. Toki kymppivuodessa ehtii tapahtua vaikka mitä, mikä muuttaa elämän suunnan. Mutta riskinä on myös, että asiat menee hyvin!

Sinäänsä asuntojen arvolla ei ole hirveästi tässä vaiheessa väliä. Mutta 10 vuoden päästä olen luultavasti kieli pitkällä ostamassa seuraavaa sijoitusasuntoa, jolloin voin käyttää (lähes)velatonta asuntoa uuden lainan vakuutena. Ja tällöin onkin jo relevantimpaa se, että minkä arvoiseksi pankki nuo minun murjuni arvottaa.

Kaiken kaikkiaan oon ihan äimistynyt näistä luvuista. Tää inspiroi ihan hemmetisti! Päivittäistasolla joskus tuntuu että homma polkee paikallaan (koska olen malttamaton hetinyt), vaikka tottakai tiedän että näin ei ole. Juuri siksi onkin ihan järkyttävän hienoa visioida tulevaa! Että juna puksuttaa oikeaan suuntaan, ja vaikka töyssyjäkin olisi ja välillä istuttais asemalla, niin eteenpäin on aina eteenpäin.

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Kuudentena päivänä hän pohti

Kuinkas sujuu tämä ostamattomuus? Kuusi päivää vannoutunutta kuluttamattomuutta takana, joten tokihan nyt otetaan eka tilannekatsaus.

Ihan hyvin sujuu, ottaen huomioon yleisen paskuuteni; olen ostanut yhden parin sukkia ja 2 tuubia hammastahnaa. Niinhän ne sanovat, että erisorttiset nistitkään ei välttämättä lopeta ihan kylmänä kalkkunana vaan pikkuhiljaa feidaten, joten olkoot nämä sukat mun kylmä kalkkunani.

Lieventävänä seikkana sanottakoon, että sukat on jo ennalta hyväksihavaitut (kolmen euron) ulkoilusukat joiden aiemmat versiot uhkaa mennä puhki. Ja mun suosikkihammastahnaa sai kerrankin isossa tuubissa halvalla. 

Olin myös aikeissa ostaa vessapaperia koska kaikki muutkin, mutta tulin järkiini. Kotona sitä on vielä vaikka miten paljon, enkä halunnut myöskään tulla nähdyksi raahatessani jättimäistä säkkiä paperia pitkin katuja keskellä päivää. 

Muilta osin kuluttaminen on ollut helppoa pitää minimissä - olen löhöillyt, ulkoillut ja nauttinut suoratoistopalvelujen tarjonnasta. Nettishoppailua ei ole enää tehnyt mieli tehdä, ja olen peruuttanut kaikkien mahdollisten uutiskirjeiden tilaukset. Mainosblokkerikin on selaimessa päällä, mutta instagramissa yrittää milloin mikäkin minuun liittyvä mainos päästä silmille. Klikkaan kiinni ja sähisen.

MUTTA ei niin helppoa ettei jotain vallan haastavaakin. Nimittäin mun bongaama täydellinen matkareppu on tällä hetkellä roimassa alennuksessa nettikaupassa. Istun täällä käsieni päällä miettien, että tätä mun ei todellakaan pidä ostaa.


Sillä ensinnäkin a) en ole lähdössä reppumatkailemaan herraties milloin, aikaisintaan vuoden päästä, tai kun koronaan on rokote. 

Toisekseen b) mulla on lähimatkailuun ja päiväretkeilyyn sopiva reppu, ja tämä tarjousreppu olisi pidemmälle matkalle ideaali: iso mutta silti käsimatkatavaran kokoinen reppu. Tämmöinen pidempi reppumatka mulla on suunnitteilla, mutta toteutusaika on iso kysymysmerkki.

Ja c) justiinsa mä vannoin ja lupasin, että en osta mitään! Toi reppu olisi aivan ihana ja tiedän sen olevan teknisesti todella hyvä ja laatunsa puolesta about ikuinen. MUTTA se ei ole tän hetken minälle tarpeellinen varuste, sillä en tarvitse sitä jokapäiväisessä elämässä. Se olisi hankinta tulevaisuuden minälle, joka matkustaa läpi Euroopan reppu selässä. 

Ja milloin mä realistisesti ajatellen pääsen tekemään Euroopan halki valuvan seikkailun? Milloin mulla on tarpeeksi löysää rahaa tehdä tuo matka, ottaen huomioon taloustilanteen epävakauden nyt ja tulevaisuudessa. Ja milloin Eurooppaan uskaltaa mennä, kysyn vaan!

Mun tarve kasata käteispuskuri on noussut noin 100% sitten viime talven. Koen, että en hittovie voi lähteä rilluttelemaan takki auki pitkin Eurooppaa niin kauan kun elämä on epävarmaa, mulla on noin 150k lainaa vastuullani ja käteispuskuri ei ole monituhatlukuinen. Työt voi mennä alta, asunto voi mennä alta, vuokralaiset voi lähteä, voi tulla yllättävää remppaa tai muuta paskaa. Ja siinähän sitten ihmettelen lomakuvieni keskellä että aijaa, milläs maksetaan yhtään mitään, kun tuli hassattua kaikki, ja onpa hieno matkareppu voihan vittu mitä nyt syödään tai missä asutaan.

Joten: tämä repputarjous oli loistava hetki arvioida elämäni tilaa ja kulutuksen laatua. Ai että, kerrankin oli jotain hyötyä nettimainoksista!

Nyt sitten kaiken tämän paatoksen jälkeen mun on jukoliute parempi olla ostamatta sitä reppua.

Käsien päällä istuminen jatkukoon.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Jos ei nyt, niin milloin! Ostolakko nimittäin.

On se nyt hemmetti, jos mun kulutustottumuksien trimmaaminen ei onnistu edes tämmöisenä poikkeusaikana! 

Tajusin tuossa taas yhtä nettikauppaa selatessani, että mä mennä porskutan ihan entiseen malliin. Yhtenä hetkenä mietin, että hyvin menee, en tarvitse mitään, elänpä frugaalisti yeah - ja kuluu ehkä puoli päivää kunnes olen keksinyt taas jonkun asian minkä muka tarvitsen. Missä on kekseliäisyys! Ja nykyisten resurssien soveltaminen! Miten tiukassa istuukaan tämä kulutustottumuksilla itsensä leivittäminen!

Mun pitää saletin selvästi lukea enemmän Mr Money Moustachea. Jos tatuoisin itteeni jotain, niin badassity-sanan voisin laittaa muistilapunomaisesti johonkin hyvin näkyvälle paikalle, koska perkele sentään miten mä aina vajoan siihen katetri ja alusastia -osastoon!

Koronakaranteenin takia mun ravintola- ja viihdemenot on minimoitu, joten ei tarvitse keksiä tekosyitä miksen lähde ulos syömään. Leffaan ei voi mennä, kahvilakahveja ei juoda, random-shoppailua ei voi tehdä. Paitsi netissä, ja sehän se minut on tässä kampittanutkin. Vaan ei enää! Nyt olen herännyt!



Ja tästä tajuamuksesta sisuuntuneena totesin, että jos nyt, kaiken ollessa kiinni ja kotiarestiin pakotettuna (ja lomautusuhan leijuessa päällä), en pysty olemaan kuukautta ostamatta yhtään (vittu) mitään, niin milloin kuvittelen siihen pystyväni! Nyt se loppui! Kertakaikkiaan justiinsa nyt! Ja tärkeää on, että mun on hakattava päähäni se fakta, että tämä ei tule onnistumaan ilman efforttia.


Jos ostamattomuus onnistuisi ilman mainittua eforttia, niin olisin tehnyt sen jo helvetin monesti. Mä tuun kohta taas keksimään jotain vempaimia jota muka tarvitsen, mutta ihan oikeasti mä en tarvitse yhtään mitään. Paitsi sitä kovaa ja kallista käteistä, jota piruvie yritän räpistellen säästää.

Haaste käynnistyy nyt, 8.4.2020. Tervetuloa epämukavuus, tervetuloa vaikeat ajat! On jättimäisen huvittavaa, että aikana jolloin pandemia ryskää ympärillä ja ihmisiä kuolee, on mun oma henk koht vaikeat ajat -määritelmä se, että en osta mitään turhaa roinaa kuukauden ajan.

Visalle kasatut ostokset maksan pois, mutta mitään uutta sinne ei saa mennä. Jos ostan jotain, sen on parempi olla ruokaa. Ja jos se ei ole ruokaa, se syödään silti, sillä nyt on pakko pistää joku korkki tähän mun surkeaan tekosyyviidakkoon. Kansantalous pyöriköön nyt ilman minuakin seuraavan kuukauden and then some. Ja enköhän mä ole omalla ostelullani pyörittänyt jo pienen afrikkalaisen kylän verran tätä yhteiskuntaa, joten nyt, nyt se on korkki, ja se on laitettu pulloon naps.

Stay tuned for ärinä ja purina, joka tästä päätöksestä seuraa.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

When life gives you lime...

Hyvä kun ehdin juhlia oman varallisuuteni 60k-vuotispäivää, nyt nimittäin omaisuus onkin huventunut sitten viime vilkaisun

Katsotaanpa tilanne nyt 17.3.2020:

VARAT
Sijoitusasunnot       192 250,00 €
Käteistalletukset           250,00 €
Indeksirahastot        14 269,93 €
Osakkeet                   1 635,00 €
S-juna                       1 100,00 €

VELAT
Sijoituslainat         -152 330,83 €

SALDO                   57 174,10 €

Vaikka indeksirahastojen arvo on tullut vuoden alusta katsoen alas noin 5000 euroa, on omaisuuttani kasvattanut sijoitusasuntojen vivutus. Sijoituslainat on pienentyneet noin 1800 euroa vuoden alusta katsottuna, joten mun kassan saldo on ottanut osumaa toistaiseksi vain noin 3000 euron verran. 

Kai tämä on sitten hyvää hajautusta sitten. Jos kaikki rahat olisi kiinni indekseissä, niin alas olisi tultu enemmän. Mutta mitäänhän ei ole indeksirahastojen suhteen menetetty ennenkuin rahoja nostaa ulos, ja sitä en tietenkään tee. Kuukausittaiset sijoitukset rahastoihin jatkuu kuten ennenkin.









Olen pyöritellyt päässäni erilaisia näkökulmia tämänhetkiseen maailmankriisiin, ja suuntia on monia.

Toisaalta - mun elämässä ei kovin moni asia ole muuttunut. Oon viime ajat viettänyt eristäytynyttä hiljaiseloa, joten tämänhetkinen karanteeni-etäelämä ei ole juurikaan uutta minulle. Olen kotona, teen töitä, käyn metsässä kävelemässä ja neulon sukkaa. Mikäs tässä ollessa.

Toisaalta - olen huolissani lähimmäisistäni. Lähipiiriin kuuluu paljon riskiryhmäläisiä, ja heidän hyvinvointi on jatkuvan huolen alla. En tietenkään itsekään virusta haluaisi, mutta minulla sentään olisi tilastollisesti paljon paremmat mahdollisuudet selvitä siitä ehjänä läpi. Enemmän olen huolissani, että tartuttaisin sen muihin.

Toisaalta - suht järjetön paniikki mulla on talouden tilasta. Omasta työpaikasta. Palkkatulojen jatkuvuudesta, itseni ja kollegoiden. Rahastojen laskevista arvoista en hätäile, mutta lomautukset, yt:t ja yritysten ahdinko ahdistaa ja huolettaa.



Mietityttää myös, että miten kauan tämä poikkeustila kestää. Seuraan tilastoja, katselen uutisia ja jos jonkinlaista seurantaa maakohtaisista luvuista. Etelä-Korea voi lukujen valossa hyvin ja saivat homman haltuun. Italiassa on menossa kunnon landslide, ja hirvittää onko muut Euroopan maat kohta samassa jamassa.

Oman talouteni kannalta asiat on toistaiseksi hyvin. Toki toivon että käteispuskuria olisi enemmän kuin muutama onneton satanen, mutta koitan olla miettimättä onnetonta puskurirahastoani nyt. 

Tulevat palkat laitan satavarmasti käteispuskuriin niin paljon kuin suinkin mahdollista, ja todella toivon että työt ei mene alta. Tällä hetkellä kulutusmenot on todella pienet, matkavarauksia ei tule tehtyä ja heräteostokset ovat minimissään. Netistä olen jotain pientä sortunut ostamaan, mutta lopetan senkin touhun nyt alkuunsa.

Kunhan nyt pysyisi terveenä itse ja läheiset, niin kyllä ne muut asiat sitten järjestyy.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Penni ajatuksistani

Oon onnistuneesti rauhoittanut elämääni kuluneiden viikkojen aikana. En ole vouhkannut ympäriinsä kuten ennen, ja kappas keppas kummaa, minä sekä pankkitilini voimme paremmin! Ei luulisi olevan ihmeellistä, että kun säntäilee ympäriinsä (ja shoppailee) vähemmän, niin rahaa jää tilille enemmän. Mutta näinpä se tämäkin fakta minua hämmentää!

En ole talven aikana mennyt kotkoti-kotkon -tyylillä kahvilapullia syöden ja lounaita nauttien. En ole kiireessä napannut mitään mukaan mistään, enkä juurikaan haahuillut houkutuksille alttiissa ympäristöissä. Ja se tuntuu nyt näkyvän viivan alla.

Viime kuun tatuoinninpoistokäynti toki nollasi sukanvarrenkasvatusyritykset siltä kuukaudelta, mutta maaliskuu on toistaiseksi menty tili (ja sivutili) oikein mukavasti plussalla.



Vietin esimerkiksi aivan loistavan viikonlopun, ja aloin maanantaina ynnäillä mitä kaikkea se maksoi: ainoastaan 2 bussilippua ja yhden uimahallimaksun. Voi pyhä elämä sentään. Koko viikonlopun pe-su hummauskulut oli 10,60 euroa, ja oikeasti mulla oli ihan time of my life. Rahankulutus piti kyllä tarkastaa kahdesti pankkitileiltä, kukkarosta ja kuluseuranta-äpistä. 


Tokihan kyseisenä viikonloppuna söin aiemmin ostamiani ruokia, ajoin aiemmin maksamallani pyörällä ja käytin aikoinaan isolla rahalla ostettuja urheiluvarusteita, mutta se nyt ei ole asian pointti. Vaan se on, että pätäkkää poistui mun tililtäni pe-su aikana tuo 10,60 euroa viikonloppumenoihin itseni viihdyttämiseksi. Ja viihdytetty minä olin! Lisäksi olo oli rentoutettu, meditoitu, hyvin saunonut ja myös uinut, ja levännyt. En edes miettinyt rahanmenoa koko viikonloppuna, vaan jotenkin vahingossa hommat lumpsahti näin nätisti paikalleen.

En ole ennen osannut toimia aikaisempaa, vauhdikkaampaa elämäntyyliäni vastaan, vaan olen yrityksistä huolimatta porskuttanut menemään. Hidastamisen siemen on varmaankin kylvetty jo vuosi-pari sitten, mutta nyt tuntuu että se alkaa vihdoin kantaa jonkinlaista hedelmää. Sukanvarteen on tarttunut jo muutana satanen, matkatilille on tehty talletus lähes suunnitelman mukaan, ja käyttötilillä on sen verran, että loppukuu pitäisi mennä niillä rahoilla ihan laulellen.

Tosin rehellisyyden nimissä pitää todeta, että en ole viime aikoina hirmuisesti nähnyt ihmisiäkään, vaan olen ollut lähes erakoitunut viime viikot. Se toki on harmi, mutta asia korjaantunee keväämmällä. Tosin en koe erakohtavaa kautta mitenkään huonona, vaan nyt tämä ihmispaasto tuntui tulevan tarpeeseen.

Meno tästä luultavasti kiihtyy kunhan kesä koittaa, mutta toistaiseksi tämmöinen hiljaiselo tuntuu hirmu hyvältä. Ei turhaa juoksentelua, meuhkaamista tai kertakäyttöostelua.

keskiviikko 26. helmikuuta 2020

No mitäs helvettiä tänne sitten kuuluu.

Ei juuri mitään, mutta kerrotaan nyt silti.

Kaikesta ennakkosuunnittelusta huolimatta pistin ylimääräiset 330 euroa helmikuussa tatuoinnin poistoon. Olin tilitapahtumiani selatessa ajatellut pitää taukoa tuosta proseduurista, ja kerätä nekin rahat puskuriin. Mutta enpä tietenkään ollut johdonmukainen tuonkaan asian suhteen, vaan säntäsin peruutusajan saatuani samantien sinne piinapenkkiin! Ja hurlumhei näinpä livahti taas ihan järjetön rahasumma lompakosta pois ihan vartissa.

Tosin positiivisena nuottina sanottakoon, että kyseinen käsittely teki oikein tuhoisaa jälkeä tatuointiin, joka haalistui tällä kertaa oikein ekstrapaljon. Lisähaalistusta on odotettavissa vielä kuluvan kuukauden-kahden aikana, kun lasersäteiden jämät mylläävät ihossa. 

Iho vaatii tämän viimeisimmän, palaneenkäryltä haisseen rykäisyn jäljiltä oikein ekstrapaljon taukoa ja huoltoa, joten seuraava poisto otettaneen ehkä vasta syksyllä. Tai sitten keväällä hyvissä ajoin ennen mätäkuuta, mikäli lompakko, elämänmeno ja iho sen sallivat. Poistosta tuleva kraateri on nimittäin niin hurja, että se vaatii erityistä huolenpitoa ja rauhallista elämää jonniin aikaa.

Rahapuolella kuuluu aika hiljaista. Tilipäivään on vajaa viikko, ja odotan sitä vesi kielellä. Mulle tulee täysi palkka (en ole pitänyt helmikuussa palkattomia lomapäiviä), ja voi että miten se onkaan tervetullut!

En ole tehnyt idioottimaisia matkavarauksia tai impulssiostoja. En ole velkaantunut lisää, tosin puskuriakaan en ole tässä kuussa kasvattanut. Sivutilillä on kokonaista 50 euroa plussaa, ja visalla on noin 160 euroa miinusta. Maksan visan nollille heti tulevasta palkasta.

Tulevasta palkasta pitää laittaa iso siivu matkakassaan. TOSIN matkan tilanne on tällä hetkellä hieman jännittävä koronaviruksen takia. Tarkoituksena olisi mennä minnepä muuallekaan kuin Italiaan, mutta ei mitenkään huvittaisi mennä kohteeseen jossa on riski joutua karanteeniin. Tai sairaalaan. Tai sairaalaan karanteeniin. On mahdollista että peruutan koko matkan, toivon saavani osan rahoista takaisin, ja sitten ihmettelen että mitä tekisin kesälomallani. Ja kaikella sillä rahalla, joka piti reissun päällä törsätä!

Aijai, jänniä aikoja.

perjantai 31. tammikuuta 2020

Noin-vuodenvaihteen tase 2019

Nyt seuraa talouskatsaus! Pennilandian hiljaisen loppuvuoden jälkeen on vihdoin aika ottaa härkäeläintä sarvista ja puhua itseni kanssa rahasta.

Viime postauksessa teinkin jo katsausta omasta taloustilanteestani, joten tiedän tasan mistä päästä alan ensimmäisenä äyskäröidä tätä minun paattiani kuntoon.

Rahat on siis vähissä, käteisrahat. Ja olen ruvennut toimiin olemattoman käteiskassani elvyttämiseksi. Laitoin 100 € suoraveloituksen menemään aina palkkapäivänä säästötilille (eri pankkiin). Nyt tililtä häipyy palkkapäivänä siis 200 euroa indeksirahastoihin, PLUS 100 euroa talletustilille. Toivon että en huomaisi tuon ylimääräisen satasen häipymistä mitenkään, kun en ehdi sen tilille tuloakaan rekisteröidä. 

Oon onnekseni suht tottunut 200 euron häipymiseen tililtä heti aamuyön tunteina kun palkka tulee, joten jospa muutaman kuukauden irvistelyn jälkeen ei kirpaseisi tuo ylimääräisen satasen "menetys". Ilakoin jo nyt ajatuksesta, että tällä vedätystaktiikalla mun säästötilini saldo olisi vuoden lopussa 1100 euroa - mikäli siis en kompastu tähän ylevään salakavaluuteeni ja vihellä suoraveloitusta poikki. 

Mutta hei, 2020 on mulla käteisen vuosi, joten asian eteen pitääkin tehdä jotain tuntuvaa! Jos se säästäminen kävis helposti, niin kaikilla olisi säästötilillä se tonni. Ainiin, mutta aika monilla vissiin onkin. Se on vaan minä, joka oon syöny sukista varret.



Mutta katsotaanpa niitä vuodenvaihteen lukuja! Mun noin-vuodenvaihteen taseeni näyttää tältä:

VARAT
Sijoitusasunnot       192 250,00 €
Käteistalletukset           100,00 €
Indeksirahastot        19 273,92 €
Osakkeet                   2 196,00 €
S-juna                       1 100,00 €

VELAT
Sijoituslainat         -154 166,35 €

SALDO                   60 753,57 €

Luvut katsottu 15.1.2020.

Hyvältähän tuo näyttää! Omaisuutta on, pörssit on olleet nousujohteisia, ja asunnot vivuttaa itseään minullepäin tasaisella tahdilla.

Käteispuoli hoidetaan kuntoon, ja tavoitteena olisi kasvattaa käteismäärä JA pitää myös hanat auki indeksirahastojen suuntaan. Jos elämässä ei mitään yllättävää pläsähdä lautaselle, niin tämä onnistuneekin ihan suht kivuitta tulevana vuonna.

Katsotaan, sanoi lääkäri. 

torstai 16. tammikuuta 2020

Likviditeetti sakkaa, mutta tase voi hyvin!

Tänne kuuluu erittäin hyvää, ja sitten semihyvää. 

Hyvää: mun henk koht taseeni voi erittäin hyvin. Tein listauksen mun sijoitusvarallisuudesta ja -veloista eilen, ja luvut yllättivät mut suuruudellaan! Tällä hetkellä mun nettovarallisuus on himppusen yli 60 000 euroa. Herranjestas, oikeasti! Yli kuuskytätonnia! MUN! *

Tämän uunon, jonka taloudenhallinta on ajoittain kovinkin haastavaa: matkustelen liikaa, ostelen vielä liiemmin, ja visakortti vikuroi omia aikojaan enkä minä osaa sanoa sille ei.

Mun varallisuus on noussut armottoman vivuttamisen ansiosta (asunnot!), ja myös kuukausittain palkkatililtä tilipäivänä tapahtuva parin sadan suoraveloitus rahastoihin on mukavasti kasvattaneet tasetta. Lisäksi taseen turpoaminen on saanut isosti vauhtia pörssikurssien kovasta noususta viime aikoina.

Ei perkele, onko se oikeasti niin, että pitkäjänteinen säästäminen muka kannattaa! Tätähän ne viisaat hokee kaiket päivät pääät punasena, mutta ikinä en oo uskonu. No, nyt uskon, ja jatkan entistä vankemmin omalla tielläni. Mutta tämä junahan kulkee molempiin suuntiin - tase huononee heti kun pörssikurssit tipahtaa alaspäin. Tämä on pelin henki.

Mutta joo, mikäs täällä sitten menee semihyvin? Tai siis huonosti, jos ihan suomeksi sanotaan. Ollaanpa rehellisiä, yksi osa-alue menee nyt oikein urakalla huonosti. No se, että mulla on käteistä TOSI vähän. Touhutonni? Kadonnut. Käteistalletukset säästötilillä? Gone. Käyttötilin muutama satanen? Buh bye. Sukanvarsi? Syöty.

Mulla on likviditeettiä tällä hetkellä ihan naurettavan vähän. Käyttörahat on nollissa, ja tilipäivä rumpsuttaa vasta parin viikon päässä. Tottakai tulossa on myös kevätmatka, johon tarvitsee oikeasti saada rahaa kerättyä. 4 kuukautta aikaa loihtia jostain noin parin tonnin matkakassa. Ei perkele oikeasti, minä! Miten mä tästä stuntista aion selvitä! Mun on saatava touhutonni takaisin tuomaan mielenrauhaa, on saatava kerättyä matkakassa kasaan, ja haluan jotain muutakin kuin nollan säästötilille.

Tänä vuonna en samperi soikoon osta yhtäkään asuntoa! Ja teen ainoastaan kaksi matkaa: kevätmatkan, ja loppuvuoden mielenterveysmatkan.

Eli: vaikka lämmittelen käsiäni hyvän taseen luvuissa, niin todellisuus on nyt se, että lompakossa näkyvää rahaa mulla on loppukuuksi noin viiskymppinen (plus hilut). Ruokamenot hoidetaan, mutta mitään krääsäostosta ei.

Nyt on b-asteen kriisi ja punaiset lamput päällä käteisen keräämisen suhteen. Tilanne on sinäänsä hyvä että luottokorttivelkaa ei ole, mutta tätä menoa sen kertyminen olisi vain ajan kysymys. Ja sille tielle mä en halua lähteä! Ei!

En missään nimessä halua virittää viuluani sille taajuudelle, että alkaisin valittaa mulla olevan rahat vähissä. Ei ole - rahaa on, mutta se on sijoitettuna. Ja normielämään mä en piru vie aio nostaa rahastoistani rahaa! Säästötililtä ehkä (...kuten olen jo nostanutkin), mutta nyt kun sekin joki on tyrehtynyt, niin eipä nyhjästä enää sieltäkään.

Sekalaisin tunnelmin siis alkaa Neiti Pennin uusi vuosikymmen!

*taseen jakautumisesta rustaan oman postauksen, kunhan viitsin.